Sytostaattihoidot 3/6: Jälkioireita.

Tällä kertaa olen väistänyt ummetuksen lähes täysin, kiitos kuulunee kokeilemalleni 3pv vesipaastolle. Kolme päivää ennen syto-tiputuspäivää paastosin melkein täysin pelkällä vedellä ja vihreällä teellä, tosin tein kolmen päivän aikana mehulingolla muutaman lasillisen kurkkumehua ja muistaakseni 1-2  lasillista porkkanamehua ja punajuurimehua. Tiputuspäivänä söin äärimmäisen varovasti, lähinnä aloittelin juures- ja vihannesmehuilla kevyesti totuttamaan vatsaa syömiseen ja illalla heräsi sen verran nälkä että otin hieman jugurttia kauraleseillä ja Visiblin-kuiturouheella, jota saa ainakin apteekeista. Varmuuden vuoksi otin kyllä myös Laxoberon-kuulat, koska halusin käyttää kaikki aseet hyväksi siltä varalta että ummetus (tai ummetuksen jälkeen tuleva ripuli) ei pelkällä paastolla talttuisi. Join paastopäivinä vähintään 3l vettä per vuorokausi, en huolehtinut mitenkään ryppyotsaisesti määristä, kunhan vettä tuli tarpeeksi enkä päästänyt juomisen välejä niin pitkäksi että olisi ehtinyt tulemaan kunnolla janoa, en myöskään tankannut vettä tolkutonta määrää kerralla, vaan pidin juomapulloa vierellä koko ajan ja join kun tuntui siltä. Paastosta kerroin ainakin edellisessä postauksessani täällä.

Toistaiseksi kokemukset ovat kuitenkin niin äärimmäisen positiiviset, että annan paastolle 5/5, ehdottomasti jatkoon. Aion siis toistaa kokeilun myös seuraavien tiputusten yhteydessä. Täytyy toivoa ettei ummetus tee comebackia seuraavien päivien aikana, vaikka olishan se kyllä jollain tavalla juuri mun tuuria…

En tiedä onko placebo-vaikutusta vai tuleeko viiveellä, mutta makumuutoksia ei ole ollut vielä ollenkaan. En nyt muista ulkoa edellisistä tiputuksista että millä aikajänteellä makumuutokset alkoivat. Mitään kovin radikaalia en siis kokenut, lähinnä sellainen tunne suussa että herkut eivät maistu juuri miltään. Esim. suklaa ja jotkin voimakkaan makuiset hedelmät ja marjat menettivät hiukan makuaan, eli tuntuivat suussa joko lähes mauttomilta tai normaalia laimeammilta. Murskaenemmistö ruoista maistui normaalilta tai lähes normaalilta. Kurkkukipua ei ole ollut ollenkaan, eikä oikeastaan kuumemaista olotilaa. Voi olla että nekin yllättävät viiveellä, joten koputtelen puuta.

Muistan ekan tiputuksen jälkeen tunteen, niinkuin aivankuin olisi kuumetta vaikka yhtään lämpöä ei toistuvasta mittaamisesta huolimatta noussut missään vaiheessa, kuitenkin sellainen samankaltainen olotila: Niveliä särki/heikotti, olo oli vetämätön, poskia punoitti, naamaa kuumotti, jne. Onneksi tuo olotila meni ohi nopeasti, täytyy toivoa nytkin että väsymysjakso olisi parissa vuorokaudessa ohi, tosin nyt on vielä kortisonin vaikutus päällä. Huomenna aamulla viimeinen annos kortisonia, sitten sekin on ohi, koska hoitajan sanoin CEF-tiputuksien yhteydessä ei kortisonia enää syödä nappeina itse. Sivuoireita hoidetaan pääosin suonensisäisillä lääkkeillä tiputuksen yhteydessä. Sain valmiiksi e-reseptin uuteen pahoinvointilääkkeeseen (Emend) jota tuskin tulen tarvitsemaan, mutta se jää nähtäväksi. Kotoa löytyy vielä täysin avaamattomat paketit kahta muuta pahoinvointilääkettä, Granisetron ja Primperan, jotka sain onnekseni ensimmäisen syto-tiputuksen yhteydessä päiväsairaalalta, sillä nehän maksaa aivan törkeästi. En ole joutunut ottamaan ainuttakaan. Emendin huonoja puolia on se, että se pitäisi aloittaa ENNEN tiputusta yhdellä voimakkaammalla napilla, ja jatkaa tiputuksen jälkeen kahdella miedommalla napilla, jotta siitä saa vaikutuksen aikaan. Hoitajan sanoin, Emend ei auta enää jälkikäteen, vaan menee kokonaan tai suurimmaksi osaksi hukkaan. Ajattelin pelata riskillä ja jättää Emendin ostamatta ainakin ekaan CEF-tiputukseen ja kuulostella saanko mitään oireita. Jos en, niin hyvä. Jos voin pahoin, niin koitan pärjätä Granisetronilla ja Primperanilla ja haen Emendin apteekista sitten vasta seuraavaa tiputusta varten.

Äsken pistin taas Neulasta-pistoksen. Ei tuntunut yhtään missään eilisen kammottavan Zoladex-hirviöruiskun jälkeen. Olen vihdoin oppinut millä tekniikalla Neulasta kuuluu pistää (90 asteen suorassa kulmassa vatsaan, toisella kädellä puristaen makkarasta), kun tuossa kirotussa ruiskussa on automaattitoiminto joka vetäisee terän takaisin sisään ruiskuun. Ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan ihosta verenpurkauksen kun en osannut ennakoida terän repäisevää, pompahtavaa liikettä ajoissa ja olin tuikannut neulan 45 asteen kulmassa, kun pistin tuolloin vielä viikkotolkulla Klexane-verenohennuslääkettä jonka ohjeissa varta vasten käskettiin pistämään 45 asteen kulmassa vatsanpeitteisiin. Noh, opinpahan. Eikä lääkettä onneksi purskahtanut silloin ekalla yrityksellä ulos kuin pienenpieni helmi. Kuvia ja kokemuksia Neulasta-pistoksesta siis täällä.

Kokonaisuutena tämä syto-tiputus on siis mennyt tosi hyvin, vaikka olenkin ollut aika väsynyt. Vauva valvotti pitkin päivää mölisemällä lähes tauotta ja ekaa kertaa eläissään ei suostunut syömään päivällä normaalisti vaan itki tai märisi, sylki ja puklasi maidot ulos. Onneksi saatiin hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä tutin ja hiljaisen musiikin avulla, täytyy toivoa parempaa ensiyötä lapsen nukkumisen suhteen. Oma nukkuminen onkin sitten vähän niin ja näin, kortisonin maaninen pärinä alkoi taas tuossa ysin pintaan kun heitin ne viisi nappia Dexametasonea naamaani.

Ainoa harmistuttava asia on vähän aikaa sitten ostamani kuparikierukka (Nova-T). Se kirottu kapistus maksaa nykyään 140-150 euroa! Olen varmaan avautunut tästä jo useampaan otteeseen, mutta risoo edelleen!  Kuulin kaverilta tänään, että vielä vuoden alusta se samainen toosahenkari on maksanut sen saman n. 60 euroa jonka itsekin maksoin edellisestä, tasan samasta kierukasta kolmisen vuotta sitten. Uskomatonta riistoa! Mielestäni kuparikierukasta pitäisi saada Kela-korvaus, kun se tulee pakollisena sairauden hoitoon. Muutenhan tässä oltaisiin suunnittelemassa toisen lapsen alullepanoa jollei tuo paskasyöpä olisi tullut ja sotkenut kaikki suunnitelmat täysin. Paska tauti, paska syöpä. Paskapaskapaska! Risoo ja riepoo, ihan jo tuon hinnan takia, puhumattakaan sitten siitä kuinka tässä on joutunut laittamaan kaikki elämän suuret suunnitelmat pauselle ja miettimään uusiksi.

Fiilikset siis osittain hyvät, osittain taas ei.

Mutta on hyviäkin asioita! Kynnet ovat vielä täysin terveet, täytyy toivoa hyvää tuuria senkin suhteen etteivät tulehdu tai pahimmassa tapauksessa jouduta poistamaan kirurgisesti myöhemmin. Taxoteren kynsivaivat saattavat kuulemma iskeä pitemmälläkin viiveellä. Sormet ja varpaat ristiin siis!

Tukka on kasvanut kohisten, mutta kuulemma tipahtaa sekin vielä uudestaan kun syto-cocktail vaihtuu CEF:iin. Nykyinen sänkitukka on arviolta puolisen senttiä, väri ja laatu on kuolleenharmaa, näyttää täysin värittömältä eikä kasva tasaisesti vaan esim. otsalla on paljaita kohtia, eli pellehermanni-look. ”Voikukkatukka” sopii kyllä paremmin kuin hyvin kuvaamaan tätä nukkamaista kasvustoa. Olen suunnitellut ajelevani pään klaniksi vähintään kertaalleen vielä tänä talvena, jotta sitten tuleva hius saa kasvaa mahdollisimman terveenä alusta asti. Onneksi on kiva peruukki, talvella edessä mm. kaveripariskunnan häät jonne menen mieluummin peruukissa ja tukkalaitteessa kuin pipo tai villahuivi päässä.

Enkä ole saanut Neulastastakaan luustokipuja, joten luulotautien spekulointi ja itsediagnosointi Googlella pitkin yötä on loistanut poissaolollaan. Luusto- ja nivelkivut ovat pahin triggeri mistä saan pelkoja luuston etäpesäkkeistä, aivankuin tässä tarvittaisiin vielä yksi lisää syitä menettää yöunensa. Mitä nyt hiukan selkälihaksia jumittaa, mutta se helpottaa jumpalla ja olen paikantanut kipeät lihakset joten tuskin ne nyt luustometastaaseja ovat. Onneksi. Vastahan se TT-kuvauskin oli ja kuvat puhtaat, joten sillä tiedolla mennään.