Painehihasta mainitsin jo edellisessä postauksessani, täällä.
Aamulla silmät ristissä kävin mittauttamassa leikatun puolen käteni painehihaa varten. Olin tyylikkäästi n. vartin myöhässä, kun labrassa oli mennyt vähän arvioitua pitempään. Onneksi mittaajalla ei ollut seuraavaa asiakasta tulossa heti perään, joten ehdimme tekemään kaiken perusteellisesti ja rauhassa. Kolmisen varttia siinä kokonaisuudessaan kesti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävin Respectassa ja varsin hienot tilat heillä olikin, olivat muuttaneet tällä paikkakunnalla uusiin tiloihin vasta vähän aikaa sitten.
Mittaaminen oli mielenkiintoista. Kämmenestä otettiin yli tusinan verran erilaisia mittoja, sillä minulle tulee koko kämmenen peittävä hanska. Ainoastaan sormenpäistä jää kärjet avonaisiksi. Hiha tulee olemaan täyspitkä, yläreunassa silikonia pitämässä hihaa paikoillaan. Käsivarresta mitattiin huomattavasti vähemmän kohtia, mutta niitäkin puolen tusinaa. Koko hansikas siksi, että turvotukseni tuppaa tulemaan eniten kämmeneen, ja pelkän hihan kanssa kämmenen turvotus vain pahenisi. Kynsikäsmallin sormeton hansikas ei sekään riittäisi, turvotus vain pakkautuisi sormiin.
Nykyään tuollaisissa apuvälineissä on värivalikoima aivan erilainen kuin männä vuosina. Sain ensin arvioitavakseni materiaalin puolesta sekä mustan että ”puuterinvärisen”, yhdeltä lempinimeltään ns. mummonpyllyn värisen hihan. Valmistajiakin on useampia, mutta jouduimme hylkäämään samantien Lymed-valmistajan hihan, koska tällä hetkellä heillä on vähintään 1kk mittainen toimitusaika, enkä voi odottaa hihaani niin pitkään, sillä todennäköisimmin hiha olisi jo saapuessaan liian kireä/pieni. En muista minkä valmistajan hihaan lopulta päädyimme, mutta värivaihtoehtoja oli yli 10. Valitsin lopulta kirkkaan tumman pinkin/fuksian, mikä ei normaalisti kuulu tyyliini ollenkaan, mutta päätin ottaa aksenttivärin joka näyttää kivalta normaalin musta-harmaan vaatevarastoni kanssa.
Itsepetosta olisi se, että kuvittelisi ettei kukaan huomaa painehihaa. Se ”puuterinvärinen” ei sitä tönkköä kamaluutta piilota, eikä mustakaan, vaikka musta on toki aika hillitty ja tyylikäs väri sinänsä. Jos kerran hiha näkyy, niin mietin että näkykööt sitten kunnolla. Lymedin musta hiha sileällä materiaalilla vaikutti todella miellyttävältä, joten saatan ottaa sen seuraavaksi, ensi kevään maksusitoumuksella. Musta hiha on ihan hyvä olla olemassa, hillitty ja normivaatteisiin parhaiten maastoutuva väri kuitenkin. Haaveilin kirkkaanpunaisesta/tulipunaisesta, mutta sellaista väriä ei ollut kuin Lymedin värikartassa. Vähän salaa himoitsen ottavani seuraavallakin maksusitoumuksella jotain muuta kuin mustaa, joten saa nähdä tuleeko seuraava hiha olemaan sittenkään musta vai ehkä jopa tulipunainen… Lempivärejäni olisi ollut metsänvihreä, tumma petrooli tai luumunvioletti, mutta niitä ei ollut yhdelläkään valmistajalla. Asiakaspalautteen/toiveen paikka siis.
En tullut kysyneeksi hihan ja hanskan omakustannushintaa. Tiedän kaverin kokemuksista että painesukkien hinnat ovat aika suolaiset, joten vaikea kuvitella että hiha ja hansikas olisi yhtään sen halvempaa. Omalla rahallahan noita varusteita saisi ostaa mielin määrin, mutta jos ei ole siihen varaa tai halua, niin maksusitoumuksen saa aika helposti pari kertaa vuodessa. Olettaen tietysti että turvotusta on, eihän sitä turhan takia ostella mitään typeriä painehihoja. Eivät ne niin mukavia ole että niitä huvikseen pitäisi.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Minun hihani maksoi 80€ ja hansikas 60€ mut uudelleen joudun hakemaan kun hiha on töissä ollessa liian piukka. Tarttis uusi mennä tilaamaan. Harvoin valmishiha sopii kellekkään. Turku pihistelee kaiken kanssa, mut sain vielä toisen hihan. Jatkossa joutuu vissiin ite maksamaan.
TykkääTykkää
Joo, tuota luokkaa ne on, sukatkin kun maksaa sen 80e niin ajattelin että samaa luokkaa varmaan hihatkin.
Jostain syystä mulle sanottiin samantien että jos turvotus jatkuu niin tulen saamaan todennäköisimmin kaksi hihaa vuodessa maksusitoumuksella, ja jos entinen hiha rikkoutuu tms, niin sitten toki heti lähete uuteen. Oletin että käytäntö olisi sama muuallakin, mutta näköjään ei. En tiedä mikä vaikuttaa siihen että kohdallani annettaisiin maksusitoumus hihaan helposti, ehkä nuori ikä? Pitänee kysyä sitä lääkäriltä/fyssarilta seuraavan kerran kun näen.
TykkääTykkää
Luulen että ne on kaupunki/ kunta kohtaisia. Turku pihistelee ihan joka asiassa ja koko ajan otetaan etuja pois. Köyhä kaupunki ja paljon väkeä. Yleensä vissiin antavat yhden hihan mutta sain työni puolesta puhuttua toisen hihan. Ei mulla ole edes vuosikontrollia. Minut leikattiin tammikuussa ja nyt oli marraskuussa vain syöpähoitajan aika ja ei mitään mammografioita eikä ultria. Vasta ensi marraskuussa on mulla sit onkomogi ja mammografiat ja ultrat. Siinähän on melkein kaksi vuotta leikkauksesta ennen kun tutkitaan mitään sen enempään. Se on kuulemma Tyksin ohjeistus nykyään. Itse tarkkailua vaan. Just olin selän kanssa sairaslomalla ja työpaikan (terveystalo) lääkäri käski röntkeniin ihan vaan siks että varmistaa ettei ole mitään pesäkkeitä. Onneksi oli vain välilevyn rappeumaa ja lievä skolioosi. Helpotti kun ei ollut muuta. Jouduin jo heti alussa kun löysin patin turvautumaan yksityiseen lääkäriin tutkimuksiin kun terveysaseman lautta olisin päässyt mammokrafiaan vasta puolen vuoden jonotuksella. Että on hyvin täällä järjestetty nää terveydenhoidot. Sit tuli kiire siinäkin puljussa kun vein yksityislääkärin lausunnot sinne. Pakko oli asiat pistää kiireellisenä menemään eteenpäin. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle. 200€ makso mammo ja ultra. Neulanäyte ois ollu melkein 500€ mut käskin tosiaan kirjoittaa lausunnon kuvista terveysasemalle ja pakko niiden oli mut sieltä eteenpäin laittaa. Ja kyllä pääsinkin sit vauhdilla eteenpäin.
TykkääTykkää
Toivottavasti saat selvää kun kirjoitan kännykän kanssa näillä isoilla sormillani ja painuu välillä naapuri kirjain alas kun on niin pienet näppäimet:-).
TykkääTykkää
Hyvin sain selvää 🙂
Normaalisti rintasyövän kanssa ei tarvitsisi ravata näin tiheästi kontrolleissa, ultrauksessa, jne. Keskiverto hoitosuunnitelma on sellainen, että kontrollit on vain vuosina 1, 3 ja 5, eli parin vuoden välein ja vain poikkeustapauksessa tiheämmin. Omalla kohdallani muutamat riskimarkkerit ovat niin merkittäviä, että joudun/pääsen tiukempaan seulaan. Yksi näistä on ikä. Minun ikäisilläni rintasyöpä uusiutuu jossain vaiheessa tilastollisesti 80-90% varmuudella, mutta noista tilastoista puhutaan hyvin harvoin tai ei ollenkaan, sillä nuo tilastot ovat jo nyt vanhentuneita ja ne ovat osittain turhaa pelottelua. Nykyiset hoidot ovat aivan erilaisia kuin esim. 80-90-luvuilla, josta peräisin noita tilastoja tehdään.
Muita riskimarkkereita mm. aggressiivinen, invasiivinen karsinooma, kasvainprofiili gradus 3, jne. Muitakin riskitekijöitä löytyy.
Koitan olla stressaamatta noista riskitekijöistä, ja usein pystynkin olemaan rauhallisena ja pelkäämättä. tilastojen suhteen ajattelen niin, että hoidot olivat ennen aivan toisenlaisia ja kuolleisuus rintasyöpään pienenee jatkuvasti. Yksilönä voin myös itse jonkun verran vaikuttaa omiin riskitekijöihini, ainakin uusiutumisen osalta, vaikkei se nyt autakaan tähän syöpään niin toivon mukaan sitten jatkossa mahdolliseen uusiutumiseen.
TykkääTykkää