Ystävänpäivä on, ja tulee aina olemaan, biologinen syntymäpäiväni. Syöpädiagnoosi taas tulee olemaan toisenlainen ”syntymäpäiväni”. En tiedä kumpi näistä merkitsee enemmän, tällä hetkellä aika paljon painoarvoa on saanut syöpä, mutta mitä enemmän syöpä painuu taka-alalle ja pikkuhiljaa unohduksiin, sitä isomman sijan saa jälleen varsinainen synttärini. Toivon saavani jokaisesta vuosikontrollista puhtaat paperit ja voivani viettää syövän vuosipäivää nostamalla lasini sen pahan kukistamiselle, lääketieteelle, tutkimukselle, hyville hoidoille, tehokkaille lääkkeille, hyvälle hoitovasteelle.
Syntymäpäivät ovat syövän jälkeen entistä merkityksellisempiä, osaan olla entistä kiitollisempi jokaisesta. Jokainen vuosirengas lisää on voitto minulle ja uusi vuosi syöpävapaata.
Syövän merkkipäivä, tuo kohtalokas diagnoosipäivä, kuitenkin jää ikuisesti mieleen. On oma sisäinen ajanlaskuni, aika ennen syöpää ja aika syövän jälkeen. Diagnoosi jakaa aikajanani kahtia. Nämä kaksi elämää ovat tavallaan täysin erilaiset, vaikka minä olen edelleen minä. Se on kuitenkin menneisyyden minä, ja nykyisyyden minä on ihan joku muu kuin se toinen.
En aio vaihtaa blogin otsikkotekstiin mitään, sillä diagnoosin sain edelleenkin 34-vuotiaana. Lapseni täytti eilen tasan puoli vuotta, 13.2.2015. Sekin on eräänlainen virstanpylväs. Lähtiessäni synnytyslaitokselle en pystynyt kuvittelemaan näin pitkälle eteenpäin, mutta niin se vaan menee, loputtomalta tuntuva hoitoputki on kuin onkin loppusuoralla.
Enää kaksi viikkoa sädehoitoa ja sitten alkaa pitkä ja hiljainen seurantavaihe sekä Tamofen-antiestrogeeninappien popsiminen. Yksi päivässä pitäköön lääkärit loitolla!
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Onnitteluni…
TykkääTykkää
Kiitos!
TykkääTykkää
Onnea syntymäpäivänä ja rohkeutta kaikkeen tulevaan! Mutta rohkeutta Sinulla tuntuu olevankin ja selväjärkisyyttä, vaikka jaettavaksi.
Tekstejä lukiessa tulee mieleen vahvoja muistoja omalta taipaleelta. Itse olin seitsemän vuotta vanhempi sairastuessani ja kuopukseni oli seitsemän. Nyt menossa on viides vuosi Tamofenia ja, jos Luoja suo, viimeinen vuosikontrolli. Vasta vähitellen alkaa ymmärtää, miten paljon voimia pelkkä syöpä vei, hoidoista puhumattakaan, vaikka minä en saanut edes sytostaatteja. Toipuminen on hidasta, mutta kuitenkin sitä tapahtuu, kehossa ja mielessä.
Minulle tärkeä etappi oli yksi viikko vertaistukea. Olin vertaiskurssilla kolme vuotta sairastumisen jälkeen ja kurssin myötä ainakin puolet vaivoista vain hävisi. Sitäkin voi vertaisten tapaaminen tehdä: rauhoittaa, auttaa ymmärtämään, opettaa suhteuttamaan.
Sinulle toivon kaikkea parasta, onnellisia vuosia, terveyttä ja iloa. Minusta jokainen päivä ja kaikki hyvä ympärillä tuntuu ihmeeltä, edelleen. Vaikka parantumiseen kuuluu sekin, että oppii taas valittamaan vaikka huonosta säästä. 🙂
TykkääTykkää
Vertaistuki on todella, todella arvokasta. Muistan diagnoosin saatuani sen tunteen, kuin olisin ollut aivan yksin maailmassa. Aivan yksin. Rintasyöpä oli väikkynyt mielessä hyvin kaukaisena ”mummotautina” enkä ikimaailmassa uskonut, kuvitellut, sairastuvani siihen itse, puhumattakaan näin nuorena, korkeintaan miettiväni sen mahdollisuutta vasta joskus vuosikymmenien kuluttua.
Olen miettinyt noita vertaistukikoulutuksia ja muita vastaavia sopeutumiskoulutuksia ja aion osallistua heti kun se on mahdollista, jos vaan jollekin kurssille mahdun. Olen kuullut paljon hyvää niistä ja saanut jo nyt paljon hyvää kaikista vertaistukiryhmistä sekä Syöpäyhdistyksellä että paikallisen Facebook-ryhmän tapaamisessa.
Vaikka sydämeni särkyy joka kerta kun tapaan tai kuulen uudesta ”vertaissiskosta”, tuo vertaistuen voima ja lohtu on silti mahtavaa enkä soisi kenenkään kohtaavan tätä yksin, kuten minä tein. Onneksi löysin vertaisia hyvin pian diagnoosin saatuani, sillä se on pelastanut hyvin paljon mielenterveydestäni.
Jos minut joskus hyväksytään tukihenkilöksi, niin aion osallistua koulutuksiin, jos se vaan on käytännössä mitenkään mahdollista. Nuorista vertaistukihenkilöistä on huutava pula ja jos voin tarjota tukea kelle tahansa joka on ollut vastaavassa tilanteessa kuin itse olin, niin se on sen arvoista.
TykkääLiked by 1 henkilö