- Jalkaprässi 4 sarjaa, 10 toistoa, 170 kg (Tuntui kevyeltä, mutten viitsinyt lisätä painoa näin alkuun enempää.)
- Penkkipunnerrus 3 sarjaa, 10 toistoa, 20 kg (Teki tiukkaa leikatun puolen kädellä!)
- Ojentajalaite / dippilaite 3 sarjaa, 15 toistoa, 70 kg
- Kahvakuula: perusnostot 3 sarjaa, 10 toistoa, 10 kg (Terve eli oikea käsi jaksaisi vaikka kuinka, leikattu puoli ei.)
- Hauiskäännöt 4kg käsipainoilla, en muista enää yhtään mitä sarjoja tein. Sama ongelma kuin kahvakuulallakin, leikatun puolen käsi vaan hyytyy ja voimat katoaa. Fyssarin kanssa olen tästä pariin otteeseen jutellut, ei ole mitään järkeä treenailla terveellä kädellä enempää kuin leikatullakaan, sillä silloin kädet alkaisivat kehittyä väkisinkin erikokoisiksi.
- Muutamia muita liikkeitä, vähän sellaista joutavanpäiväistä tuhertamistahan se oli, lähinnä koitin totutella liikeratoihin pitkän tauon jälkeen.
Kaiken kaikkiaan saavutin sen mitä suunnittelinkin, eli täysi tunti treenausta sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä maksan salijäsenyyttä hyvin halvalle kuntosalille (GoGo Express), mutta koko pulju on alkanut risomaan oikein urakalla, sillä heillä ei ole kuin kaksi paikkaa vapaapainoja levytangolla + räkillä. Tai ehkä on muissa keskuksissa, muttei siinä joka on minua lähimpänä. Haluaisin ehtiä kyykkäämään ja tekemään maastavetoja, eli ihan klassista painonnostoa, mutta vapaapainot ovat jatkuvasti varattuina vaikka koko muu hehtaarihalli kumisisi tyhjyyttään. Kunhan nykyisen sopparin määräaika raukeaa, aion vaihtaa salia sellaiseen paikkaan jossa pääsen treenaamaan vapaapainoilla, vaikka sitten maksaisikin enemmän.
Tai sitten otan salikortin joltain pieneltä ja haisevalta ähinäpunttikselta, sellaisesta äijjien punttisalilta jossa rautamalmin kalke kaikuu naapurikortteliin asti, mankka pölisee ja ympäriltä ei kuulu kuin puhinaa ja karjumista. Eipähän tartte olla sitten useamman silmäparin tuijoteltavana. Kunnon punttisalille mennään treenaamaan rauhassa eikä venyttelemään raukeasti uusia salikuteita iPhone kourassa.
Risoo tuo leikatun puolen voimattomuus. Toivon sormet ja varpaat ristissä että tilanne lähtee tästä korjaantumaan kun vaan jaksan pinnistää. Puolessa välissä treenejä teki mieli luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin, mutta päätin ettei se ole vaihtoehto. Ei se kunto tekemättä parane!
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Ole varovainen treenatun puolen reenaamisen kanssa. Kun ei ole imusolmukkseita, ei saisi tehdä mitään kovilla painoilla eikä varsinkaan yli olkapäälinjan nostoja. Kahvakuulailu ihan pahinta. Lymfaödeema voi kehittyä ihan yhtäkkiä.
Voit lähettää minulla s.postia, niin voimme jutella asiasta. Voin myös neuvoa asiantuntijan täältä Oulusta, joka osaa neuvoa sinua ennen kuin käsi on elefanttiturvotuksessa…
t. vertaissisko v-12
TykkääTykkää
Ei ole toistaiseksi pahoja ongelmia lymfaödeeman kanssa ja treenaus on hallinnassa. Olen jutellut treenaamisesta kahden fysioterapeutin, yhden toimintaterapeutin ja kahden lymfaan erikoistuneen sairaanhoitajan ja fyssarin kanssa, ja mulle salitreenit tuntuu sopivan. Yksi syy on se, että olen harrastanut rankkoja treenejä jo vuosikausia, joten punttisali ei ole minulle ns. uusi laji, vaan vanhan, tutun kuntoilulajin jatkamista.
Painoja olen toki tiputtanut ihan reilusti, tällä hetkellä treenaan n. 30-50% niistä painoista millä treenasin ennen leikkausta, joten varovaisesti olen aloittanut.
Tiedän myös että lymfaödeema voi iskeä yhtäkkiä pahempanakin. Tarkkailen käsiäni aika tiuhaan ja sen lisäksi että mittailen itse sen mitä pystyn, käyn mittauttamassa säännöllisesti fyssarilla sekä Respectassa uusia painevaatteita hankkiessa. Pidän painehihaa myös salilla, sillä pumppaavat liikkeet tehostaa.
Sen verran voin paljastaa sijainnistani, että Oulu on niin kaukana meiltä, etten ole lähdössä sinne suuntaan satojen kilometrien päähän pelkästään lymfahoitoon 🙂 Onneksi päteviä lymfahoitajia löytyy kyllä lähempääkin, mutta kiitos tarjouksesta!
TykkääTykkää
Imusolmukkeitten poiston jälkeen osaa potilaista pelotellaan ehkä vähän turhaankin siitä että imukierto ei koskaan palaudu ennalleen ja jäisi ikuisiksi ajoiksi täysin olemattomaksi leikatulle puolelle.
Osittain tämä on tottakin, imukierto ei leikkauksen jälkeen ole koskaan samanlainen kuin terveenä, mutta imutiet kyllä kasvavat ajan mittaan takaisin. Se miten kauan siihen menee, ja kuinka hanakasti keho palautuu ja kasvattaa uusia imuteitä, on täysin yksilöllistä. Osalla imukierto jää todella onnettomaksi, kun taas osalla keho sopeutuu ja imusuonistoa alkaa kasvaa takaisin myös leikatulle alueelle, mistä entiset imusuonistot on jouduttu leikkaamaan poikki.
Hermoston kasvu leikkauksen jälkeen on luokkaa 0,5-1mm kuukaudessa, jos en aivan väärin muista niin imusuonistoa kasvaa suurinpiirtein samaa tahtia kuin hermostoakin. Tästä voi suurinpiirtein laskeskella että kuinka monta kuukautta menee, jotta käsivarren yläosaan ja rintaan kasvaisi uutta imusuonistoa.
1mm/kk ei ole paljoa, mutta asian voi ajatella niinkin, että koska olen näinkin nuori, niin minulla on vuosikausia aikaa kasvatella uutta imusuonistoa, toisinkuin niillä mummuilla jotka saavat rintasyövän elämänkaarensa loppupuolella ja joitten aineenvaihdunta ei ole yhtä rivakkaa, eikä keho enää palaudu läheskään samaa tahtia kuin minulla. Ajattelen siis positiivisesti, kyllä ne imusuonet vielä ainakin osittain palautuvat, onhan tässä elinaikaa jäljellä kymmeniä vuosia.
TykkääTykkää
Kiitos ajatuksistasi, sain viimeviikolla tiedon rintasyövästäni.
Käden turvottelut ovat tulleet toisen sairastamani sairauden myötä tutuiksi. Olehan varovainen kuunnellen kehon kiputuntemuksia, jottet rasiinnuta kättäsi liikaa. Lihasmassan kasvattamiseen aikaahan on myös vauvan hoidolliset nostelut päivittäin vahvistavat käsiäsi. Kovasti semppiä Sinulle!
TykkääTykkää