Apuvälinehankintoja: Uusi uimaproteesi!

Vaikken ole sopeutunut elämään proteesin kanssa arkisin, on yksi paikka jossa käytän proteesia aina: uimahalli. Jokin kynnys on minullakin siihen, etten ole käynyt uimahallissa vauvauinneissa ilman proteesia, vaikka lenkillä ja kylillä menenkin yksitissisenä. Ehkä uimapuvun vartalonmyötäisyys ja muutenkin puolialastomuus uimahalleissa tuottaa tunteen etten halua vetää liikaa huomiota itseeni, joten koen oloni mukavammaksi proteesin kanssa kuin ilman. Ulkona vaatteet päällä en kiinnitä huomiota rintakehääni, enkä usko että kovin moni vastaantulijakaan, väljät puserot ja takit hämää aika hyvin. Kavereitten ja tuttavien keskellä en taas välitä, suurin osa tietää rintasyövästäni.

Jätän proteesin laittamatta joskus tahallani, odotan että joku uskaltaisi kysyä. Yleensä kukaan ei kysy, vaikka useimmiten huomaan kyllä kun jonkun katse harhailee rintakehälläni. Se on se kuudes aisti mistä puhutaan, että naiset kyllä tietävät jos heidän rintojaan katsoo, vaikka kuinka yrittäisi vilkuilla sivusilmällä. Sen vaan huomaa.

American Dad-animaatiosarjassa oli taannoin jakso Rubberneckers (IMDB) jossa parodioitiin naisten salavihkaista katselua.

Maksusitoumuksella saa yleensä 1-2 kertaa vuodessa uuden proteesin julkisen terveydenhoidon kautta, joten ei tässä nyt ihan tyhjän päällä olla, mutta on kiva kun on vaihtelua ja voi käyttää huoletta uimaproteesia uimahallissa ja treeneissä ilman pelkoa että sattuisi vahingossa paskomaan sen ainoan normaalin proteesinsa, esimerkiksi punttisalilla tunaroidessa.

---

Facebookissa on salaisia vertaistukiryhmiä joissa käy proteesimarkkinat kuumina. Yleensä noissa ryhmissä on ollut kirjoittamaton sääntö, että ne proteesit jotka on saatu ilmaiseksi maksusitoumuksella, ne myös annetaan eteenpäin ilmaiseksi, postimaksujen hinnalla. Proteesit lähtevät useimmiten kiertoon jo reilusti ennenkuin ne ovat mitenkään kuluneita tai rähjääntyneitä, kun omistajan paino muuttuu, rinnan koko muuttuu, proteesista tulee liian iso tai liian pieni, tai joku pääsee rekonstruktioleikkaukseen ja proteesi jää täysin ylimääräiseksi.

Hyvähän se vaan on, että proteesit löytävät uuden kodin eivätkä loju turhan panttina. Ryhmissä vaihtaa proteesien lisäksi omistajaa mm. peruukit, huivit, turbaanit ja muut syöpämuijan perustarvikkeet.

---

En siis maksanut uimaproteesistani mitään, paitsi postikulut. Pääsen testaamaan sitä seuraavalla kerralla vauvauinnissa, johon on vielä useampi päivä, jollen innostu kokeilemaan uimaproteesiani punttisalilla. Uimaproteesi on yhtä kokoa pienempi kuin normaali proteesini, joten täytyy hieman sovitella että miten se istuu. Jos ei istu, niin lahjoitan sen eteenpäin samoilla ehdoilla millä itsekin sen sain: Postimaksujen hinnalla.

Linkin takana lisää proteesista & kuvia. 

Amoenan proteesi tuli tällaisessa kätevässä omassa säilytyspussissaan. Pussin/kotelon väri on oikeasti paljon kellertävämpi, mutta mitäpä kuvaa ei kännykkäkameralla saisi paskottua! Kotelo on n. 20 cm x 20 cm, eli oikein kätevän kokoinen ja tarpeeksi jämäkkä, joten proteesia saa kuljeteltua näppärästi mukana. Anitan proteesi tuli pahvilootassa ja vieläpä hirviömäisen isossa, joten sen kuljettaminen on paljon hankalampaa, vaikka Anitan proteesia pidän muuten parempana.

Kotelo avattuna, proteesi on omassa muovisessa kupissaan, säilytyskotelon kannessa on ohut tasku jossa on yleensä tuoteseloste ja esite, joita ei tällaisessa käytettynä saadussa ollut enää mukana. Mutta eihän sitä nyt proteesia valmistajan esitteen takia otetakaan. Koko 9, eli pykälää pienempi kuin normaali proteesini, joka on ”kymppikokoa”. Eri valmistajien proteesien mitoitukset menevät aika hyvin yksiin, eli koko 9 on sama valmistajasta riippumatta, samaten koko 10, mutta mallit vaihtelee. Proteesin malli, esim. profiilin korkeus vaikuttaa hyvin paljon siihen minkä kokoiselta ja miltä proteesi näyttää päällä ja kuinka se sopii luomurinnan kanssa yksiin.

Osa proteeseista on symmetrisiä, osa taas ei. Tarkoittaa käytännössä sitä, että symmetristä proteesia voi pitää kummalla puolella tahansa, mutta epäsymmetristä taas ei, vaan niissä on vasen ja oikea proteesi erikseen. Käsittääkseni suurin osa proteeseista on symmetrisiä.

Uimaproteesi eroaa tavallisesta proteesista monellakin tavalla:

• Huomattavasti kevyempi, ei haittaa uidessa ja treenatessa niin paljoa. Keveys voi olla myös haitta, proteesi ei liiku samalla tavalla kuin luonnollinen rinta, mutta se ei ole ongelma tiukoissa uimapuvuissa ja urheilutopeissa, päinvastoin.
• Uimaproteesi on aina sisäpuolelta jyrkästi kovera. Tätä tiedustelin vertaistukiryhmässä että onko normaalia kaikille uimaproteeseille, mutta kuulemma on, valmistajasta riippumatta. Proteesin ei olekaan tarkoitus lässähtää kiinni rintakehään vaan pysyä irti ihosta ja antaa veden, hien ja ilman kulkea ihon ja proteesin/proteesitaskun välistä.
• Uimaproteesi on kova. Uimaproteesi on huomattavasti pinkeämpi, sellainen jämäkkä kuminen lisäke. Normaali proteesi hyllyy luomurinnan tahdissa, varsinkin oma normiproteesini sillä se on tyypiltään ”Authentic” joten se jäljittelee oikean rinnan liikettä ja pehmeyttä erittäin hyvin. Uimaproteesi taas ei.
• Jämäkämpi koostumus tekee uimaproteesista valmistajan lupausten perusteella kestävämmän, joten toiveissa on, että proteesini kestää pitempään käytössä kun en käy punttisalilla ja uimahallissa normaalilla proteesillani, vaikka sen pitäisi kestää suhteellisen hyvin kastumista.
• Normaalin proteesin ongelmana on myös se, että koska se on painavampi ja löllömpi, se ei pysy uimapuvussa oikealla paikallaan vaan valuu alaspäin ja kireä uimapuku painaa sen eritavalla lysyyn kuin luomurinnan.

Jännityksellä odotan miten uimaproteesi selviytyy käytännön testeistä.