Vertaistukiryhmissä on ollut paljon puhetta siitä, minkälaisia sivuvaikutuksia kukin on saanut sytostaateista, sädehoidosta ja muista lääkityksistä silloin kun ne ovat olleet päällä, mutta myös jälkeenpäin. Erityisesti sytostaattien sivuvaikutukset voivat jatkua vielä vuosia hoitojen päätyttyä.
Välillä mietityttää ja välillä hiukan pelottaakin, että minkälaisista jälkimainingeista sitä itse joutuu kärsimään pitkällä tähtäimellä. Olen huomannut että muisti on selvästi huonompi edelleen, vaikka viimeinen syto-tiputus oli uutena vuotena 2015, noin 10kk sitten. Muistini ei ole kuitenkaan niin huono ettenkö saisi kompensoitua sitä muilla keinoin, esim. olen ottanut tavaksi tehdä huomattavasti enemmän ja perusteellisempia muistiinpanoja, tehokäytän älypuhelimen kalenteria, muistilistoja ja apuohjelmia ja jätän itselleni useita muistilappuja ja muita muistutuksia jatkuvasti.
En tiedä miten sitä olisi pärjännyt ennen älypuhelimia ja erilaisia muistutuksia ja hälytyksiä joita voi nykyään hyödyntää. Varmaan aika huonosti. Syto-tiputusten aikaan ohjelmoin kännykkään jopa hälytykset särkylääkkeitten ottamista varten, enkä ole suinkaan ainoa syöpäpotilas joka on tehnyt niin. Sitä ei voi tajuta täysin miten pahasti hoidot vaikuttivat muistiin, ja vaikuttavat edelleen, joskaan ei läheskään yhtä pahasti enää tässä vaiheessa.
Olen harkinnut parisen päivää, että voisin käydä Mensan älykkyystestissä. Olen käynyt siinä nuorempana kerran, ja kaksi kertaa on muistaakseni maksimi jonka saa käydä. Ensimmäisellä kerralla olisin päässyt Mensan jäseneksi, mutta kieltäydyin. Mikähän lie ylpeys ja omahyväisyys sitä silloin iski, kun kuvittelin ego pullistellen, että olen jollain tavalla koko touhun yläpuolella enkä haluaisi nimeäni yhdistettävän koko touhuun. Nykyään ajattelen enemmänkin niin, että miksi ihmeessä pitäisi hävetä sitä jos pärjää jossain hyvin? Kyllähän nyt ihmiset keräävät tyytyväisinä urheilukilpailuistakin palkintoja ja säästävät mitalit ja kunniakirjat, miksi sitten älykkyys olisi jollain tapaa hävettävää tai asia josta ei saisi olla tyytyväinen?
Tällä kertaa tosin luulen, etten tule selvittämään Mensan karsintarajaa. Vaikka älykkyystestit suunnitellaan mahdollisimman neutraaleiksi, eli niihin ei pitäisi vaikuttaa koulutustaso, muisti, matemaattiset lahjat, tai muu sellainen taito jonka voi opiskella kirjoista tai koulusta, niin muistan testistä sen verran että kyllä se mielestäni oli selvästi helpompaa pitkän matematiikan ja pitkän fysiikan lukiossa opiskeltuani.
Miksi siis käydä älykkyystestissä, jos arvelen jo etukäteen etten selviä siitä kunnolla?
Ihan puhtaasti uteliaisuudesta, sillä haluaisin tietää miten paljon syöpähoidot ovat vaikuttaneet älykkyyteeni.
Tilastotieteilijän silmin on toki pakko heti tunnustaa että tässä yhtälössä on aika monta epävarmuustekijää:
- Ylioppilaskirjoituksistani on nyt 15 vuotta ja olen selvästi vanhempi kuin edellisellä kerralla, joten ikä saattaa vaikuttaa tulosta huonontavasti. (Tästä on jonkin verran tutkimuksia, että parhaimmin Mensan testissä selviää nuorempana, kun opinnot ovat vielä tuoreena muistissa eikä iän aivoja rappeuttava vaikutus ole ehtinyt vaikuttaa niin paljoa.)
- En voi tietää tarkalleen onko muistin huononeminen 100% sytojen sivuvaikutusta, vai onko muistini huonontunut myös muista syistä. Muistiahan pitäisi pitää yllä kuin lihasta, eli jotta muisti pysyisi virkeänä, sitä pitäisi harjoittaa säännöllisesti.
- Mitä jos olen tyhmentynyt siksi, että olen jättänyt yliopisto-opintoni kesken ja tehnyt viimeiset 8 vuotta henkisesti rasittavaa, puuduttavaa ja kyynistyttävää paskaduunia… siis ”arvokasta asiakaspalvelutyötä” joka on kaiken lisäksi epäsäännöllinen vuorotyö ja joka tuntuu siltä että se nakertaa sieluani pala palalta?
- Mitä jos olen opiskeluaikoinani juonut niin paljon alkoholia että sen mukana on kuollut liian paljon aivosoluja enkä yksinkertaisesti enää pärjää yhtä hyvin kuin juuri ylioppilaaksi päästyäni?
- Muut syyt joita en muista juuri nyt…
No onhan tässä vaikka mitä tekijöitä jotka voivat vaikuttaa. Arvelen kuitenkin että voisin saada älykkyystestistä jonkinlaisen vertailuarvon, vaikka jonkinlainen virhemarginaali siinä onkin. En ole keksinyt mitään muutakaan keinoa mitata hoitojen vaikutusta aivoihini.
Jään odottelemaan että Mensa järjestää koetilaisuuden sellaiseen aikaan että ehtisin käymään testissä opiskeluista ja leikkausaikatauluista huolimatta. Jos saan testin tehtyä, niin raportoin tulokset tietysti myös blogissa.
Harmillisesti minulta meni juuri nyt eilen lauantaina ohi Mensan suuri testauspäivä jolloin testejä olisi ollut ympäri Suomea useilla eri paikkakunnilla, joten joudun kyttäilemään testauskalenterista jotain toista testimahdollisuutta.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
minä olen tehnyt Mensan testin vain yksikseni. Voisin kuitenkin kokeilla sitä nyt näillä syto-aivoilla uudestaan, paitsi, että en taida uskaltaa…
TykkääTykkää
Tein Mensan sivuilta nettitestin ja siinä sain kyllä aivan hirveän huonon tuloksen, verrattuna aikaisempaan suoritukseeni. Tein testin kiireessä enkä jäänyt miettimään mitään kohtaa kovin pitkäksi aikaa, joten lopulta minulla oli yli 5 minuuttia ylimääräistä aikaa… Selityksiä, selityksiä, ainahan sitä löytyy joku tekosyy miksi koe, tentti tai muu testi on mennyt huonosti 😀
Sain tuosta nettitestistä 128 pistettä, mikä on merkittävästi vähemmän kuin mitä olen saanut varsinaisesta älykkyystestistä. Oikeaan testiin menen sitten kun ehdin, saa nähdä muuttuuko tulos yhtään. Ensimmäinen kerta kun kävin Mensan testissä, sain tulokseksi muistaakseni jotain 142 ja 153 väliltä. En edes muista tarkkaa tulosta, eikä sitä ole minulla missään ylhäällä, joten en voi tarkistaa varmuudella. En tiedä mikä on keskiarvo/keskivertoälykkyys, joten paha sanoa onko 128 pistettä lähellä keskivertoa.
TykkääTykkää