Nyt on tissejä 0. Kuppikoko heilahti Frankenboobista negatiiviseksi. Olen tyytyväinen, vaikka muutama hyvin pieni sivuseikka yllättikin.
Yllätyksiä oli mm. se, että aiemmin niin runsas rintakehäni on oikeasti luiseva, kun rintarasvan kaapii pois. Pystyn tuntemaan rintakehän luut selvästi ihon alla. Rintarasvaa oli solisluista alaspäin, joten todella ylhäältä joutuivat kaapimaan rasvat pois. Ajattelin heti että eihän siinä sitten mitään, mun pitää vaan kompensoida treenaamalla rintalihaksia enemmän, jotta paikkaavat rintojen jättämää konkaavia.
Onkohan tässä joku kliseinen vitsi siitä, että minunkin pullean kehoni sisällä on laiha ihminen joka vaan odottaa ulospääsyä? *padapum-tsih* ja rumpujen pärinää.
Vaikka ei mun rintakehä nyt oikeasti näytä konkaavilta, tuntuu vaan siltä kun on sen verran dramaattinen muutos.
Kainalot eivät ole ihan niin esteettiset kuin toivoin. Arvet jatkuvat kainaloihin ja painavat kainalorasvaan pienet vekit, juovat. Tosin, ne kyllä tasoittuvat ajan kanssa aika hyvin. Ylipainoa mulla kuitenkin on sen verran ettei kainaloita olisi voinut sheivata täydellisen rasvattomiksi, tai jäljelle olisi jäänyt jättimäiset, hassut kraaterit.
Kaksi aikaisempaa nukutusta menivät täysin ilman pahoinvointia. Tällä kertaa oksensin/puklasin heräämössä parikin kertaa. Onneksi sain suonensisäisesti lisää pahoinvointilääkkeitä ja nukahdin melkein samantien uudestaan. Päivä on mennyt ohi torkkuessa vähän väliä, mutta hyvä vaan, keho saa rauhallista aikaa toipumiseen.
Selkä ei ole läheskään yhtä kipeä kuin edellisen leikkauksen jäljiltä. Sanoin hoitajille vähintään kolmeen otteeseen iskiaksesta ja alaselkäkivuista ja pyysin, että jos vaan mitenkään mahdollista, voisiko tilannetta helpottaa vaikkapa rullaamalla pyyhkeen selkäni alle tai jollain tyynyllä, tms. Lupasivat yrittää parhaansa, jos se vain on mitenkään mahdollista. En tiedä yhtään miten ruhoani on väännelty nukutuksen aikana, mutta paremmalta tuntuu.
Vaikea uskoa että selkäkipujen puute johtuisi siitä ettei ole enää sitä toispuoleista jättitissiä jota raahasin rintakehälläni aivan tarpeeksi pitkään, mutta varsin positiivinen muutos jokatapauksessa.
Sairaslomaa saattaa tulla jopa kolmisen viikkoa. Ajattelin etten käytä sitä kokonaan, sillä opinnot eivät odottele. Aion kyllä käyttää sairaslomaani hyväksi siten, että käyn koululla oman jaksamiseni mukaan vain ne tunnit jotka ovat oikeasti välttämättömiä, mutta turhemmat, ei-niin-pakolliset tunnit aion olla kotona. Ehkä ihan hyväkin että tulee tuo pitempi sairasloma, niin voin itse sumplia miten jaksan palailla opintojen pariin. Fysiikan labrat ovat jokatapauksessa pakollisia, joten ne on käytävä suorittamassa parin viikon päästä kuitenkin, jollen halua uusia osia kurssista joskus myöhemmin.
On niin eri tunnelma ja mieliala nyt, kuin vuosi sitten. En ole voinut lakata vitsailemasta, ja olen laukonut typeriä vähän väliä, miettimättä. Syytän syto-aivoja, vahvaa kipulääkitystä, helpotuksen tunnetta.
Olin leikkaussalissa preppauksen lomassa kysynyt, että saako täällä esittää toiveita.
”Voitko soittaa Paranoidin?”
”Hahah, ei taida voida soittaa, mutta jospa tuo kirurgi vois laulaa Paranoidin…” sanoi yksi hoitajista.
”Miten kauan tässä kestää nukahtaa?” ja seuraavassa hetkessä luulin räpäyttäneeni silmiäni, mutta heräsin heräämössä.
Eli ei näköjään kauaa.
Osastolla hoitajat kyselivät mitä juotavaa haluaisin ruoan kanssa. Kysymys tuli niin tarjoilijamaisella, pehmeällä ja ystävällisellä äänensävyllä, etten voinut vastustaa kiusausta:
”Mmmh, no täyteläistä punaviiniä, mutta tässä viiden tähden hotellista ei kuulemma sellaista tarjoilla.”
Mehu ei ollut kovin hyvää, joten ennenkuin ehdin edes ajatella, olin jo todennut:
”Nyt oli kyllä niin pahaa mehua, että annan tälle hotellille vain neljä ja puoli tähteä viidestä.”
Sanoin puolisolle jossain välissä, ehkä eilen, en enää muista tarkkaan, että eräs tuttu himokuntoilia/crossfittiä harrastava tuttu oli todennut joskus miten rinnat saadaan, mutta perse ansaitaan.
Todellakin. Rinnat vain tulevat jostain, geeneistä, elintavoista, mistälie. Rinnat myös lähtevät, geeneistä, syövästä, elintavoista, mistälie. Mutta perseen voi ansaita kovalla treenillä.
Outoja huomioita:
Uudelleen leikattu puoli, se mistä seroomanestetaskua on siistitty, on paljon kipeämpi kuin nyt mastektoitu puoli. Siitäkin huolimatta, että terveenä leikatulla puolella on paljon enemmän hermoja jäljellä, on imusolmukkeet ja kainalo melkein koskematon. Syövättömän rinnan puoli nyt vaan on lähes täysin kivuton, mutta vasen puoli on ärsyttävän kivulias.
Oodi Oxynormille/Oxycontinille, kyllä länsimainen lääketiede on ihanaa!
Wikipedia: Oksikodoni
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Hei, en ole lukenut koko blogiasi, mutta kysyisin: Kun olen lukenut Angelina Jolien mastektomiasta , ja miten hän samalla laitatti silikonit tilalle, niin oliko sinun mahdollista itse tehdä tuota samaa ? Olisiko se edes mahdollista suomessa, vai maksaisiko se paljon? Miksikähän ei rintasyöpäpotilaille ehdoteta tuota vaihtoehtoa?
TykkääTykkää
On kyllä täysin mahdollista, ja julkisin varoin, eli julkisen terveydenhoidon puolella voi rintasyöpäpotilas saada lähetteen rintarekonstruktioon. Kannattaa lukaista aiheesta postaamani lehtijuttu, jossa vertaistukikaverini Leena Kiuru kertoo plastiikkakirurginsa kanssa rinnan rekonstruktioleikkauksesta. Muistaakseni postasin sen ihan tässä parin päivän sisällä.
Rinta rakennetaan implantilla silloin, jos kehon omasta rasvasta tai muista kudoksista ei saada aikaan riittävän hyvää tulosta, tai jos potilas itse kieltäytyy kehon muitten osien leikkaamisesta. Implantti on siis täysin mahdollinen ja sitä voi suoraan toivoa leikkaavalta kirurgilta. Rinta suunnitellaan yhteistyössä leikkaavan kirurgin kanssa.
Lähetettä ei välttämättä saa, jos on jotain sellaisia syitä mitkä voisivat estää rintaleikkauksen. Lähete saatetaan antaa joskus vasta useamman vuoden kuluttua, jos kuuluu esim. korkean riskin uusiutumisporukkaan. Minä olisin todennäköisesti voinut saada lähetteen rinnan rekonstruktioon 1-3 vuoden sisällä, olettaen että kontrolleista tulee puhtaat tulokset.
Levinneessä rintasyövässä rintoja rakennetaan vain harvoin, syövän pitäisi pysyä epäaktiivisena/remissiossa minimissään vuoden, ja tietääkseni levinnyttä rintasyöpää sairastaville on tehty uusia tissejä julkisella puolella vain HYKS:ssä ja sielläkin todella harvoja. Levinnyt rintasyöpä rasittaa kehoa sen verran paljon että leikkausta ei yleensä suositella, varsinkin jos etäpesäkkeitä löytyy sisäelimistä, kuten maksasta.
Minun tapauksessani rintarekonstruktiota olisi kyllä voitu tarjota melkeinpä millä tahansa tekniikalla, mutta päätin jo heti alussa etten halua sitä, eikä mieli ole muuttunut. Jos luet blogiani pitemmälle, niin todennäköisesti sieltä tulee vastaan useampiakin kirjoituksiani siitä mitä mieltä olen silikonirinnoista 🙂
Olen myös suunnitellut kirjoittaa rintajuttusarjan tässä syksyn mittaan, jahka ehdin. Se on vielä työn alla, sillä olen pyytänyt juttusarjaa varten lyhyitä haastatteluja vertaistukikavereilta jotka ovat joko harkinneet tai jo läpikäyneet rintaleikkauksensa.
TykkääTykkää
Leenalla on myös rintasyöpään liittyvä blogi:
TykkääTykkää