On tämä perkele työmaa

Viime aikoina on ollut enimmäkseen paska fiilis. Ainoa hyvä asia arkisessa stressissä on ollut se, että olen onnistunut unohtamaan syövän.

Siis unohtamaan täysin että olen sairastanut syövän, että syön edelleen estolääkitystä, että kontrolleja tulee ja keho on edelleen rikki kaikesta tästä.

Miten voi unohtaa syövän?! Näköjään voi. Yksi hyvä keino on lähteä opiskelemaan alaa joka ei ole missään nimessä liian helppo, tutkintoa jonka suorittaminen ohjeajassa vastaa täysipäiväistä, päätoimista työtä, siinä sivussa hoitaen 2,5-vuotiasta uhmaikäistä ja jos aikaa jää, niin ehkä hoidella parisuhdettakin jossain välissä. Paitsi ettei aikaa jää, tai jos jää, niin se käytetään nukkumiseen tai nukkumisen yrittämiseen.

Yritin etsiä vappuinspiraatiota. Ei löytynyt.