Syövän jälkeen · Yleinen

Diipa daapa

Elämä on, elämä menee. Siinä se menee, niinkuin arki rullaa. Ei ole ollut mitään uutta raportoitavaa, joten blogin päivittäminen on unohtunut.

Ihan vilpittömästi unohtunut! Se kertonee siitä, että syöpäkin välillä painuu taustalle enkä ajattele sitä koko ajan, en edes ihan joka päivä.

Arki on helvetillisen kiireistä, jopa niinä päivinä kun en tunne kiirehtiväni. Nykyään ymmärrän mitä tarkoitetaan ruuhkavuosilla, vaikka ruuhka ei mielestäni kuvaa näitä hektisiä pikkulapsivuosia kovin hyvin, sillä ruuhkassa ollaan jumissa odottelemassa eikä mitään tapahdu. Ruuhkavuosissa kaikki tapahtuu koko ajan, yhtä aikaa, hengästyttävällä tahdilla.

Rentoudun pääosin käsitöillä. Tuntuu etten ehdi tekemään mitään kovin isoa projektia, mutta käsitöitä joutaa näpertämään aina jossain välissä. Kuljettelen mukanani repun lisäksi kangaskassia jossa on lukemista (1-2 kirjaa), käsityö (useimmiten sukkakutimet) ja kahvikuppi (KeepCup).

Yhteishyvä on julkaissut kivan kirjoneuleisen villasukkaohjeen joka löytyy täältä: Klik!


Koitan urheasti saada blogia podcastiksi, mutta se on yllättävän paljon työtä. Olen alkanut kunnioittamaan aivan uudella tavalla niitä harrastelijoita jotka pitävät säännöllistä podcastia tai vlogia Youtuubissa tai vastaavissa palveluissa.

En aio tietenkään luovuttaa! Podcast on tulossa, kunhan opettelen editoimaan ja saan lisää hiljaisia tunteja vuorokausiini. Editointi on ihan helppo kakunpala, vaikeampaa on löytää hiljaista aikaa tehdä nauhoituksia. Kolmevuotias uhmaikäinen räkänokka ei sattuneesta syystä ymmärrä miksi haluaisin sulkeutua työhuoneeseen haudanhiljaisuuteen tekemään jotain omia hommiani, kun hän voi kiljua ja riekkua tauotta.

Vanhemmuuteen verrattuna opiskelu on monella tavalla paljon helpompaa.

3 thoughts on “Diipa daapa

  1. Hei! Seuraan blogiasi säännöllisesti. Kerroit joskus, mitä käytät turvotuksen hallintaan, kuten hiha ja puristuspaita. Yritin turhaan etsiä sen päivityksen, koska nyt kokeilussa on Lymedin hihaton pitkä puristuspaita + hiha (treeneihin), ja mielestäni hihan ja paidan väliin puristuu liikaa lymfaa, eli olkapään ympäri muodostuu ”makkara”. En tiedä, miksi fysioterapeutti antoi luvan tällaiseen, hihattomaan vaihtoehtoon. Kerrotko se kirjoituksen päivämäärää, kiitos. Ja onko puristuspaita edelleen käytössä ja jos on, minkä mallinen? Ja muuten pysyvätkö käden turvotusasiat hallinnassa? Terveisin!

    Tykkää

    1. Hei,

      Lymfaturvotuksesta ja painevaatteista löytyy juttua ainakin täältä: https://rinnanmitalla.com/2015/05/20/lymfa-turvotus-seroomanesteen-paluu-uudet-painevaatteet/

      Huomasin hyvin nopeasti, että irtonainen hihaton paita ja irtohiha eivät toimi minullakaan, juurikin samasta syystä, eli hihattoman paidan ja irtohihan väliin jää ihoa ja puristuu ”makkara”. Vaihdoin tuon yhdistelmän samantien kokonaiseen painepaitaan, eli käytän nykyään ainoastaan pitkähihaisia painepaitoja joissa ei ole irtohihoja, vaan pitkät hihat ovat ommeltu kiinteästi paitaosaan, jolloin pursuavia saumoja ei ole.

      Tykkää

    2. Voi, kiitos nopeasta vastauksesta. Asumme pienessä paikkakunnassa ja oman sellaisen yrityksen yrittäjä ei oikein hallitse aihetta lähettämällä Tampereelle. Valitettavasti matkustaminen tällä hetkellä on hankala.
      Omana aikana kerroit, että paitasi oli ”yhden hihan paita”, mikä sinusta oli vähän kiusallisena. Onko sinulla nyt ”kahden hihan paita” ja miten se terveen käden hiha? Oikeastaan, Lymedin hiha oli kokeilussa omana aikana ja oli hylätty sen takia, että hiha ei pysynyt paikalla ja ei puristanut tarpeeksi, koska Lymedin materiaali on erilainen, kun esimerkiksi vakiokäytössä olevan Mediven-hihan laakakudottu kangas. Mutta toki, jos koko paita olisi laakakudottukangasta, niin sen olisi mahdotonta kiskoa ylle. Onko sinulla muuten käytössä Easyslide-apuväline hihan kiskomista varten (http://kuvasto.respecta.fi/p/3233-easyslide-sukan-ja-hihan-vetolaite-eri-koot-vari-vihrea/)?

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.