Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Leenasta, 39, ja Ellasta, 34, tosi sympaattinen juttu Ilta-Sanomissa, erityisesti tykkäsin videonpätkästä jossa molemmat kertoivat omin sanoin tuntemuksistaan ja tilanteestaan.
Ilta-Sanomat 24.6.2017: Syöpäkroonikko Leena, 39, elää kolmen kuukauden sykleissä: ”Kun ajattelen tulevaisuutta, ajattelen poikaani”
Todella sympaattinen sivusto: Minun tarinani
Kertoo levinnyttä rintasyöpää sairastavien tarinoita. Suosittelen!
Helvin tarina:
Ensimmäisellä kerralla olin kaksi viikkoa ihan shokissa.
En tuntenut yhtään ihmistä, joka olisi selvinnyt rintasyövästä, ennen kuin työkaveri kertoi 80-vuotiaasta isoäidistään, jolla oli ollut rintasyöpä ja joka oli selvinnyt. Se oli mun ainoa valopilkku. Mulle tehtiin rinnan osapoisto ja sain sädehoitoa. Aika helpolla mä silloin siitä pääsin.Sitten kesällä 2014 mulla kipeytyi imusolmuke soliskuopassa. Kun selvisi, että se on etäpesäke, olin ihan masentunut ja mieli alhaalla. Olin jotenkin tuudittautunut siihen, ettei se enää tule, kun oli jo 15 vuotta kulunut. Aina vaan puhutaan siitä viidestä vuodesta, vaikka aika monella rintasyöpä uusiutuu myöhemminkin. Kun syöpä tuli uudestaan samaan rintaan, ajattelin ensin, että olisi kannattanut ottaa koko rinta pois, mutta eipä sekään varmaan olisi auttanut.
Me Naiset 8.6.2017: ”Taistelemalla tätä tautia ei selätetä” – Minna sairastaa parantumatonta, levinnyttä rintasyöpää
Kaikkein vaikeinta on ollut se, kun aluksi kaikki neuvoivat, että elä hetkessä, carpe diem. Ei sillä lailla kukaan voi elää, ettei sovi mitään edes ensi viikolle.
Kun aloin viettää normaalia elämää, rupesi helpottamaan. Sain tulevaisuuteni takaisin ja ryhdyin suunnittelemaan elämääni samalla tavalla kuin ennenkin.
Melkein kaikilla on joku tuttu, joka on sairastanut rintasyövän. Siksi joku aina sanoo, että kyllä sää siitä selviät. Rintasyövällähän on nykyään niin hyvät hoidot. Ei se tunnu kivalta. En selviä tästä koskaan. Voisi sanoa vaikka, että tsemppiä.
Jaa mitäkö tein eilen? Hankin itselleni krapulan.
Ja mistäkö sellaisen hankin? No minäpä kerron!
Join yhden Happy Joe-siiderin. Tölkissä. Massiivinen koko 0,33l. Sitten pistin elämän risaiseksi ja join puolison kanssa toisen Happy Joen puoliksi.
Puolikkaan pikkutölkin. Yhteensä 1,5 pientä tölkillistä siideriä. Sitten tein ompeluhommia, niinkuin perjantaisin on ihmisillä tapana tehdä kun haluavat viettää villin illan viikonloppuisin.
Sitten heräsin kankkuseen. Vähänkuin siinä kammottavan paskassa leffassa josta olen nähnyt vain pätkiä, sen nimi oli joku kamala… kankkunen, tai jotain. Onneksi puoliso lähti lapsen kanssa anoppilaan joten saan kieriskellä inhottavuudessani ja tuskailla kouluhommien sujumattomuutta kaikessa rauhassa.
Aion nyt linkata kaikki internetin kuvat jotka kuvaavat fiilistäni. Tai ainakin kolme.
Nuoren naisen rintasyöpä. 