Hyvästi dreeni!

Vihdoinkin! Dreeni on poissa!

Olin onnekas ja sain ajan dreenin poistoon omalle terveysasemalle heti aamusta. Harva asia on helpottanut yhtä paljon.

Hoitaja tutki haavat ja totesi että parantuminen näyttää tosi hyvältä, haavat ovat siistit ja kuivat ja dreenin erityskin näyttää vähän kuivahtaneelta, tai sellaiselta… niukalta. Viimeinen mittaus eilisillalta oli 30ml/vrk, mikä on minulle poikkeuksellisen vähän. Toivon hartaasti ettei tarvitsisi käydä punkteerauksissa, ainakaan kovin montaa kertaa.

Hyvästi dreeni, toivottavasti emme enää koskaan tapaa. Tälle dreenille tuli ikää kokonaiset 13 päivää, pisin aika minkä olen koskaan aikaisemmin joutunut elämään tuon paskan kanssa.


Dreenin poisto ei ollut kivuliasta, en tuntenut minkäänlaista normaalia kipua. Dreenin letku oli kuitenkin hiukan juuttunut ja sitä piti nyhtää että se saatiin irti. Se nyhtäminen tuntui kuin joku olisi koukulla nyhtänyt sisuskaluja, eli sellaista epämukavaa vetoa ja muljahtelua, mutta ei varsinaista kipua ollenkaan.


Ensi viikonloppuna olemme menossa kylpylään minilomalle, lapsi ei tule mukaan vaan jää hoitoon mummulaan. Aion suorittaa jälleen ihmeparantumisen, sillä haluan dreeniletkun aukon parantuvan ASAP. Tai edes umpeutuvan niin, että pääsen uimaan.

Jos näin ei tapahdu, niin…

Rakas Päiväkirja

Rakas Päiväkirja, vihaan sinua dreeni. Vihaan raivokkaalla, tulisella kiihkolla. Letkusi nyhtää kivuliaasti, dreenipussi on iljettävä ja roikkuu polvissa, ja alipainetta/imua muodostava palje on vastenmielinen.

Roikutan dreeniä kaulassa pitkällä avainnauhalla, koska se on vähiten hankala liikkuessa. Istuessani riisun nauhan ja ripustan sen johonkin lähelle siten, että dreeni roikkuu leikkausaluetta alempana. Välillä, kun nousen ylös ja lähden kävelemään, unohdan nostaa dreenin takaisin kaulaani roikkumaan ja sitten dreeni tipahtaa lattialle ja letku nyhtäisee kyljestä inhottavasti.

Dreeniletkun aukko kyljessä on lievästi tulehtunut. Tulehduksesta muistuttaa lähinnä lievä punoitus ja se, että aukko on ärtynyt. Koitan kuitenkin jaksaa ja sinnitellä, sillä jos käyn poistattamassa dreenin nyt, nestettä kerääntyy edelleen niin paljon että joutuisin käymään punkteerauksissa. Kun muita oireita ei ole, niin tämän vielä sietää.

Sovimme kirurgin kanssa, että yritän pitää dreeniä tällä kertaa jopa kaksi viikkoa, jos se ei tukkeudu tai tule muita ongelmia. Aikaisemmilta kerroilta muistan karvaasti miten ärsyttävää oli elää dreenin kanssa noin viikko, joten kaksi viikkoa tuntuu ikuisuudelta.

Nyt on päivä 7 + 2. Koulussa on pakollista menoa ensi tiistaina, joten koitan selvitä maanantaihin asti, sitten dreeni saa lähteä. Silloin dreenille kertyy käyttöaikaa 13 päivää.

13 elämäni pisintä päivää, lukuunottamatta synnytyksen käynnistystä.

Saatana.

Vihaan sinua dreeni.

Olen ehtinyt jo toivoa dreenin tukkeutumista, rikkoutumista, pahaa tulehtumista, sulamista uuninluukkuun… Ja tietysti sitä parhainta: että nesteen erittyminen tyrehtyisi ja dreeni voitaisiin poistaa siksi etten enää tarvitse sitä.

Mutta se ei tule tapahtumaan. Nestettä tulee ja tulee ja tulee, kuten kaikilla muillakin kerroilla. Minulla nyt vaan tulee nestettä reilusti. En halua joutua punkteerattavaksi kovin usein, sekin on oma riesansa.

Silti, vihaan sinua dreeni. Vihaan sinua vähemmän kuin valtavaa seroomaa ja toistuvia punkteerauksia, mutta vihaan sinua silti riittävän paljon.

Nestettä kertyy edelleen yli 60ml/vrk ja dreenistä voisi luopua heti kun nestettä kertyy alle 30ml, tai ehkä silloin kun nestettä on alle 50ml/vrk, mutta ei vielä.

Helena Puonti, rintakirurgian supernainen

Helena Puontista kiinnostava juttu luettavissa Itä-Savossa, julkaistu 24.1.2017:

http://www.ita-savo.fi/uutiset/helena-puonti-osoitti-maailmanluokan-tutkimus-onnistuu-pienessakin-sairaalassa-360399

Savonlinnalainen plastiikkakirurgi Helena Puonti todistaa käytännössä, että maailmanluokan tutkimus onnistuu myös pienessä hoitoyksikössä.
Puontin väitöstutkimuksessa oli mukana lähes sata rintasyöpäpotilasta kolmesta sairaanhoitopiiristä. Puonti leikkasi heidät kaikki Savonlinnana keskussairaalassa.
Puonti tekee väitöksellään tämän viikon perjantaina historiaa. Koskaan aiemmin ei ole tehty yhtä laajaa väitöstutkimusta rintasyöpäpotilaille vapaalla vatsakudoskielekkeellä tehdyistä rintarekonstruktioista.
Tutkimusjoukko on kansainvälisestikin mittava.
Kymmenen vuoden tutkimuksessaan Puonti pystyi hermosaumatekniikkaa kehittämällä palauttamaan tuntoa rintasyöpäpotilaiden rakennettuihin rintoihin keskimäärin 60 prosenttia terveen rinnan tunnosta. Parhaimmillaan rakennettuun rintaan palautui normaali tunto.
Puonti aloitti rintarekonstruktiot vapaalla vatsakudoskielekkeellä eli Tram-tekniikalla 25 vuotta sitten.
— Tulokset olivat esteettisesti hyviä, mutta rakennetusta rinnasta puuttui tunto, koska kudossiirteestä katkaistuja hermoja ei liitetty uudelleen. Tämä jäi vaivaamaan minua, selittää Puonti.
Hän ryhtyi kehittämään mikrokirurgista tekniikkaa, jolla myös hermotus saatiin palautettua uuteen rakennettuun rintaan.
Puonti otti käyttöön ensin yksipuolisen hermosauman, jolla liitti vatsakudoskielekkeen ja rintakehän alueen hermot toisiinsa.Terveen rinnan ihon tunnosta pystyttiin näin palauttamaan 45 prosenttia. Puontia tämäkään ei vielä tyydyttänyt. Menetelmää kehitettiin edelleen.
Uudella kahden hermosauman tekniikalla tuloksia saatiin edelleen petrattua.
— Kosketus- ja vibratiotunto paranivat parhaiten. Kylmä-lämpötunto on hitaammin paraneva.
Puontin väitöstilaisuus kokoaa perjantaina Helsinkiin kansainvälisen yleisön. Paikalla on alan asiantuntijoita ja yhteistyökumppaneita Belgiasta, Tanskasta ja Venäjältä.

Helena Puonti väittelee tohtoriksi Töölön sairaalassa 27.1.2017. Puontin vastaväittelijänä tilaisuudessa toimii belgialainen professori Dr. Koenraad Van Landuyt.

Helsinki Twilight Run – Beat cancer!

Hei, nyt kannattaa osallistua Helsinki Twilight Runiin, sillä koko tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle! Valittavana mm. 10km, puolimaraton tai kokonainen maraton. Tapahtuma on 6.8.2016.

Helsinki Twilight Run & Walk – Beat Cancer!

Helsinki Twilight Run & Walk on hyvän mielen liikuntatapahtuma, jonka koko tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle.

Juoksen syöpää karkuun

Tunnustan, en todellakaan ole mikään juoksija, mutta päätin etten sano enää EI. Menen reippaasti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeilen ennakkoluulottomasti asioita.

Aion kokeilla mm. väriestejuoksua!

http://www.variestejuoksu.com/

En kerro missä kaupungissa aion juosta, mutta minut voisi siis ainakin teoriassa bongata jonkun kaupungin juoksutapahtumasta, jostain sieltä satojen tai tuhansien ihmisten joukosta. Jotkut kaverit ovat käyneet juoksemassa väriestejuoksun aikaisempina vuosina ja on kuulemma ihan superkivaa.

Miksi sanoa ei, kun voi huutaa kyllä?!

Ja ähäkutti haista paska paskasyöpä, etpäs tappanut vielä! Juoksen kovempaa karkuun!

tumblrm0bfs3q6rg1r5ur0ho1500

Seuraava projektini voisi olla mennä ajoissa nukkumaan. Edes kerran viikossa.

Finlandia Marathon

Kylläpä nyt pukkaa päivitystä toisensa perään! Olin unohtanut(!) päivittää kuulumiset Finlandia maratoonilta, vaikkei se suinkaan ole mikään arkipäiväinen tai vähäpätöinen saavutus. Valon Lenkki juostiin varsinaista maratoonia edeltävänä iltana, perjantaina 11.9.2015.

Olen maininnut muutamaan otteeseen aikaisemminkin että olin lyönyt kaverin kanssa vetoa viime syksynä, että olemme juoksemassa Finlandia Marathon-juoksulla. Ei kylläkään mitään maratoonia eikä edes puolikasta, mutta 10 km lenkki näin alkuun. Päätin diagnoosin alkushokin aikoihin, että ryömin maalilinjan yli vaikka naama edellä, sieraimia rypistellen, mutta maaliin olisi tarkoitus päästä. Muita tavoitteita ei ole, tai jos on, niin niillä ei ole niin väliä.

Asetin itselleni lopulta kaksi tavoitetta:

  1. Maaliin asti, hinnalla millä hyvänsä.
  2. En kävele, vaan juoksen. Aivan sama miten hitaasti, mutta kävelyaskelia en ota.

Molemmat tavoitteet saavutin, ja lisäksi voin ylpeänä todeta etten ollut edes viimeinen! Kirsikkana kakun päällä vieläpä se, että kaveri jonka kanssa löin vetoa, perui juoksunsa 😀 Lähetin hänelle juoksun jälkeen viestin: ”Ens vuonna et voi jäädä huonommaks ku yks syöpäpotilas”

2015-09-14 22.35.24

Ainiin ja se aika… En kerro tarkkaa sijoitusta jotta henkilöllisyyttäni ei voisi selvittää, mutta juoksin alle 1h 30min. Ei ihan kauhean huonosti tällaiselta painonnostajalta joka ei ole eläissään juossut 10 km putkeen.