Tietoja kirjoittajasta.

Olen päättänyt pysytellä blogissa anonyyminä. Osa läheisistä tietää kuka olen ja lukee blogiani. Olen myös luvannut että blogini linkkiä saa levittää niin kauan kun ei paljasta oikeaa henkilöllisyyttäni. Tämän teen suojellakseni yksityisyyttäni sekä juuri syntyneen lapseni sekä puolisoni yksityisyyttä. En halua olla kasvoillani ”poster child” syövälle vapaa-ajallani enkä todellakaan esim. työpaikalla, sittenkun jossain vaiheessa palaan töihin. Kirjoitan kuitenkin mahdollisimman avoimesti ja asioista jotka kiinnostavat itseäni, koska koen sen terapeuttiseksi ja hyödylliseksi ensisijaisesti itselleni, toivon mukaan myös muille jotka eksyvät blogiini, riippumatta siitä kuinka moni tätä lopulta lukee.

Blogini löytyy mm. Blogilistalta, lisäsin sen itse.

Anonymiteetin takia blogiini ei tule missään vaiheessa kuvia joista minut tai läheiseni voisi tunnistaa. Asuinpaikka on jossain määrin pääteltävissä, mutta pyrin pitämään senkin sopivasti hämärän peitossa, jotten anna liikaa vihjeitä. Blogiini, tai nettiin yleensäkään, ei tule ainuttakaan kuvaa lapsestani. Päätimme puolison kanssa jo raskauden alkumetreillä ettemme aio levittää lapsemme kuvia verkossa. Osa vanhemmista jakaa mm. Facebookissa lapsiensa kuvia runsaastikin ja se on meille ihan OK. Emme puutu toisten päätöksiin emmekä pidä lasten kuvia sosiaalisessa mediassa automaattisesti katastrofina. Meidän päätöksemme olla jakamatta kuvia johtuu useastakin seikasta, niistä yksi on se, että vaikkei pieni vauva olisi kovinkaan helposti tunnistettavissa kasvokuvastakaan, haluamme jättää kuvien julkaisemispäätöksen lapselle itselleen ja mieluiten sellaiseen ikään että hän jo ymmärtää jollain tasolla mitä kuvien julkaiseminen merkitsee. Se on siis päätös jonka lapsemme saa ja joutuu tekemään itse ja elämään niitten päätöstensä kanssa.

Anonymiteetillä on omat etunsa: Mitä vähemmän kerron itsestäni, sitä helpompaa lukijan on samaistua tilanteeseen ja ymmärtää, että syöpä on sairaus joka voi iskeä kehen tahansa, milloin tahansa. Haluan välittää tunteen ”Se voisin olla minä.” Omalla kohdallani olin erehtynyt kuvittelemaan että voisin elää ikuisesti. Tuo harhaluulo on lopullisesti särjetty, illuusio puhkottu. En halua pelotella, mutta toivon että lukijalle selviäisi elämän hauraus ja tulisi halu ottaa kaikista eletyistä vuosista irti kaikki ne kokemukset ja se normaali elämä josta kovasti puhutaan mutta joka tuntuu odottavan liian usein ”sitten joskus” ja ”sitten kun…” Haluaisin lukijan ymmärtävän että joskus aikaa ei enää ole, se viedään käsistä, eikä kyse ole reiluudesta.

Elämä ei ole reilu, elämä vain on. Ota siitä kaikki irti niin kauan kun vielä voit.

Yhteydenotot voi tehdä myös sähköpostitse osoitteeseen rinnanmitalla (at) gmail piste com.