Anu Silfverberg & kauneusihanteet

Olen aina tykännyt aivan valtavasti Anu Silfverbergin kirjoituksista, omasta kirjahyllystä löytyy ehdoton klassikko Äitikortti, jota suosittelen varauksetta kaikille.

Apu-lehti: Miksi toteuttaa kauneusihanteita, joita inhoaa? Anu Silfverbergin hieno essee ulkonäköpaineista

Silfverbergin loistava kirjoitus tämäkin, eli pohdintaa kauneusihanteista. Meistä rintasyöpäläisistä hyvin moni on sisäistänyt vähän liiankin hyvin ulkonäköpaineet. Tämän huomaa monista tuhansista pienistä sanoista ja eleistä, kyynelistä, surusta, epävarmuudesta, niistä kymmenistä ja sadoista vertaistukiryhmien tapaamisista, joissa surraan menetettyä ulkonäköä.

Aivankuin naiseus olisi kiinni yhdessä (tai kahdessa) rinnassa. Sitten se menetetään, kun vähän mätisäkkiä silpaistaan.

Ei se niin mene, vaikka se ehkä saattaisi siltä hetken aikaa tuntua. Mutta ei se niin mene.

Oma ihmisyyden, naiseuden, seksuaalisuuden ja oman itsen tunne on jotain syvempää, jotain, mikä ei ole kiinni vain yhdessä kehon osasessa. Muutenhan se murenisi joka kerta kun yksikin luomi leikataan pois tai kun hiuksia lyhennetään. Kuka muistaa enää Samsonin tarinaa raamatusta, puhumattakaan että uskoisi voimien sijaitsevan hiuksissa?

Ymmärrän voimaannuttamisen tärkeyden ja hyvän olon, sen tunteen kun viihtyy omissa nahoissaan. Se ei ole suinkaan itsestäänselvyys.

Toivon kuitenkin, että jokainen löytäisi itsestään sen hyvän olon, sellaisen fiiliksen ettei välitä paskaakaan mitä muut ajattelee tai mitä oma alitajunta väittää peiliin katsoessa. Toivon, että jokainen voisi löytää edes sellaisen siedettävän olotilan jossa pystyy olemaan omassa kehossaan vihaamatta tai inhoamatta sitä aktiivisesti koko ajan.

Kehoaan ei ole pakko rakastaa ehdoitta, tiedän että se on monesti vaikeaa. Kehossaan voi silti viihtyä ja toivottavasti niin, ettei ahdista. Ainakaan jatkuvasti.


Jos olen linkannut tämän jo aikaisemmin, niin en muista yhtään. Niin hyvä että sietää kerrata. #sorisiitä

Mainokset

Mitäs me alanvaihtajat

Jotenkin todella sympaattinen juttu alanvaihtajista Kodin Kuvalehdessä. Luettavissa netissäkin:

Kodin Kuvalehti: Kaksi kertaa alaa vaihtanut Taru Vuori: ”Olen vihdoin omalla alallani”

 

Yle Akuutti: Patologi on kuin Hercule Poirot

Mielenkiintoinen henkilökuva Ylen nettisivuilla: haastattelussa patologian professori ja ylilääkäri Tom Böhling. Linkattu tänään 11.1.2016, uutinen julkaistu myös tänään.

Yle Akuutti: Patologi on kuin Hercule Poirot

Yle Henrik Leppälä 17-43241568bc9bf7794c

Kuva: Yle, Henrik Leppälä

[…] Patologin osuus on tärkeä diagnosoinnissa, ja sen jälkeen hän on tärkeä linkki hoidon jatkosuunnittelussa. Tällä kertaa kirurgi on lähettänyt tutkittavaksi rintasyöpää sairastaneelta potilaalta poistetun rinnan saadakseen lisätietoa.

– Tästä hän haluaa tietää, kuinka iso kasvain on, onko se otettu tarpeeksi hyvillä marginaaleilla eli riittävän isolta alueelta. Itse kasvaimesta halutaan tietää, onko siinä estrogeenireseptoreita, progesteronireseptoreita tai hergeenin monistumaa. Ne kaikki vaikuttavat potilaan saamaan lääkehoitoon, Böhling avaa patologin työn merkitystä.

Tekstissä mainitaan ”hergeeni” mutta oletan sen tarkoittavan HER2-geeniä.


Jonain päivänä vielä opettelen tekemään uutisjuttujen lainaukset hyvin ja systemaattisesti samalla tavalla. Se päivä ei ole tänään.