Yleinen

Muutto, osa 2

Olemme vihdoinkin uudessa osoitteessa. Tai oikeastaan olemme virallisesti muuttaneet jo 15.06.2015 kun sopimus uuteen asuntoon alkoi, mutta muuttokuorma oli tilattu 23.06.2015 ja sen jälkeen on mennyt päivä jos toinenkin laatikoita ja säkkejä purkaessa ja kalusteita siirrellessä. Jahka saamme tavarat suurinpiirtein paikoilleen ja muutenkin asetuttua, koitan palata takaisin normaalirytmiin ja blogin päivittämiseen. Nyt tuntuu ettei siihen ole energiaa paljoakaan, sillä muuttaminen vei mehut täysin.

Muuttaminen on kyllä viheliäistä hommaa. En tykkää yhtään. Muuttamisesta tekee erityisen raskasta tavaramäärä joka voisi tietysti olla vähäisempi, mutta en tykkää muuttamisesta muutenkaan, suorastaan inhovihaan sitä sydämeni pohjamutia myöten. Onneksi uusi asunto on niin ihana, että se tuntuu kaiken vaivan arvoiselta. Toivottavasti tästä asunnosta ei paljastu ajan mittaan mitään kauheita puutteita, kuten edellisestä.


Tämä on muutosten kesä. Ei siksi, että käyn kyllä töissä ihan normaalisti (joskin hieman lyhennetyllä työajalla, en siis tee täyttä päivää) vaan siksi, että pääsen aloittamaan opintovapaan syyskuussa. Töitä on siis enää vain 2kk ja sitten alkaa opiskelijan arki. Odotan innolla uusia opintoja.

Opintojen aloittamisessa on sekin hyvä puoli, että nyt syksyllä on jotain kivaa odotettavaa, enkä ehdi ajatella tulevaa vuosikontrollia niin paljoa. Tässä toimii sama mekanismi kuin minkä aloitin jo syto-tiputusten yhteydessä, eli teen jotain kivaa heti tiputusten jälkeen, jotta saan jotain muuta, positiivista, ajateltavaa enkä märehdi ikävämpiä asioita. On paljon kivempaa odottaa opiskelun alkua kuin miettiä vuosikontrollia, kuten oli paljon kivempaa odottaa syto-tiputusten lomassa teatterikäyntiä, ravintolassa syömistä, elokuvissa käyntiä, jne.

Kehoitan muitakin kokeilemaan samaa metodia, eli aikatauluttamaan ikävien asioitten lomaan hyviä juttuja, jotta ei tarvitse odottaa niitä ikävämpiä asioita mieli synkkänä, vaan voi innolla laskea päiviä niihin hyviin tapahtumiin.


Toistaiseksi olemme saaneet sumplittua lapsen hoidon niin, että emme ole laittaneet lastamme päivähoitajalle tai päiväkotiin vielä näin pienenä. Minä teen iltavuoroa ja puoliso lähtee töihin aamuisin ja jos työvuoromme menevät päällekkäin, äitini huolehtii lapsesta siinä välissä. Systeemi on toiminut loistavasti tähän asti, saa nähdä kuinka saamme aikataulutettua opiskeluni yhtä hyvin ensi syksystä alkaen…

Mutta tämän kesän teema on siis se, että ähäkutti siitäs sait paskasyöpä, minä sain opiskelupaikan ja lähden opiskelemaan!

Mainokset
Yleinen

Muutto

H-hetki lähenee, muuttoauto ja kantajat tilattu tiistaina 23.6.2015 heti aamusta. Tässä pitäisi siis pakata kuin heikkopäinen, mutta tämäkin päivä meni uudella asunnolla tapetoidessa ja muutamia pikkujuttuja maalatessa.

Uusi asunto on lähes kokonaan rempattu valmiiksi. Sanon ”lähes” sillä muutamia juttuja ei ole vaihdettu uusiin ja halusimme laittaa kuviotapetin yhteen makuuhuoneeseen katseenvangitsijaksi. Kaikki huoneet oli kyllä maalattu, laminaatit laitettu ja asunto listoitettu uusiksi, pesuhuone ja WC laatoitettu ja kalustettu, joten mitään katastrofaalista laittamista siellä ei ole. Pesuhuoneitten remppassa vaihdettu kaapistot ja peilit uusiin ja olin käynyt valitsemassa mieleisen laatoituksen jo useita viikkoja sitten.

Meille jäi tehtäväksi sitten muutamat pikkujutut. Kaapinovien vetimet ovat kammottavat kusenpolttamat kirkkaalla lakatut mäntypuiset perusvetimet, jotka eivät sovi asunnon monokromaattiseen valko-harmaaseen palettiin yhtään. Samaten kaapeista löytyy puunväriset listat yläreunoista. Aion maalata nuo listat vaaleanharmaalla ja vetimet menee vaihtoon myös. Kun asunnossa tekee pintaremontin muutoin viimeisen päälle, niin tuollaiset pienet yksityiskohdat näyttävät entistä ränsistyneemmiltä maalattujen seinien ja uusien lattioitten vieressä.

Toki olisimme voineet jättää tapetoinnin ja maalaushommat myöhemmäksi, mutta kaikenlainen asunnon laittaminen sen jälkeen kun kalusteet ja roinat on kannettu sisään, on huomattavasti hankalampaa ja jää usein tekemättä.

Saa nähdä minkälaisella aikataululla saamme netin toimimaan uudessa asunnossa. Netin siirto on kyllä tilattu, mutta sitähän ei tiedä toimiiko uuden asunnon pistokkeet samantien, ilman asentajakäyntiä.

Tätä juhannusta ei meillä kovin paljoa juhlita, jollei siis tapetointiurakkaa ja maalaushommia lasketa. Puolison kanssa korkkasimme yhden siiderin, eikä muistettu edes kilistää. Säätiedotuksen perusteella emme menetä mitään.

Juhannus2015

Kontrollit · Yleinen

Kontrollit: Gynen tutkimus puhtain paperein!

Viime torstaina 7.5.2015 oli gynekologian erikoislääkärille poliklinikkakäynti. En osannut jännittää tuota käyntiä yhtään, kun etukäteen oli puhuttu että ultrataan vain varmuuden vuoksi kuparikierukkaa, tarkistellaan että se on siellä missä sen pitäisikin olla, ja jutellaan, jos on jotain mielen päällä. Tämä ensimmäinen gynen kontrolli oli 6kk kuparikierukan asennuksesta, seuraavat gynen kontrollit tulevat kerran vuodessa.

Tajusin vasta odotusaulassa että käynnin tarkoituksena on myös ultrata potentiaalisia kasvaimia kohdusta ja munasarjoista sekä tarkistella antihormoneitten hoitovastetta. Tai kävihän se jossain välissä ohimennen mielessä, mutten osannut pelätä sitä yhtään, kuvittelin koko ajan että eihän sieltä nyt mitään löydy kuitenkaan, kun ei löytynyt viime kerrallakaan. Vaikka eihän se logiikka niin toimi, jos siellä olisi kasvain, niin kasvain sanoi kasvain ja kasvoi vain, ja kasvaisi näkyviin vasta myöhemmin, joten on ihan mahdollista että ensimmäisissä kontrolleissa ei löydy mitään, vaan vasta myöhemmissä.


Onneksi kaikki näytti erittäin hyvältä, ei löytynyt minkäänlaista kasvustoa kohdun eikä munasarjojen suunnalta, ei edes hyvänlaatuisia kasvaimia. Kierukka on juuri omalla paikoillaan, kohtu normaali ja terve, kaikki rojut kunnossa.

Munasarjat ovat gynen mukaan ”kuin pienet rusinat, juuri sellaiset mitä me haluammekin!” Nauratti hiukan tuo toteamus, mutta se on juuri sitä mitä lääkityksellä haetaan. Tamofenin ja Zoladexin tarkoituksena on sammuttaa hormonitoiminta niin perusteellisesti kuin se on mahdollista ja merkit viittaavat siihen että kehoni reagoi näihin lääkkeisiin juuri niinkuin pitääkin, mikä ei ole näin nuorena ja viriilillä hormonitoiminnalla aivan itsestäänselvyys.

Nyt vaan toivon ettei kroppani keksi kasvattaa resistenssiä Tamofenille ainakaan pariin vuoteen, mieluummin viiteen. Haluaisin voida ottaa lääkkeet suunnitellusti ja toivon mukaan syöpä pysyy poissa.


Toukokuu on kohta puolivälissä, eihän tässä ole enää montaakaan viikkoa kun jo työt alkaa. En ole orientoitunut töihinlähtöön mitenkään, mutta enpä tiedä tarvinneeko tuota. Huomenna vauva täyttää 9kk. Viime sunnuntaina oli elämäni ensimmäinen äitienpäivä, joka meni aika rauhallisesti eikä tuntunut mitenkään erityiseltä. Äitiys, vanhemmuus, on kuitenkin sellainen arkisen normaali asia joka on joka päivä, ei vain yhtenä päivänä vuodessa.

Ensi kuun puolivälissä saamme avaimet uuteen asuntoon, joten kesäkuun loppupuolella on edessä muutto. Ihanaa, pääsen sisustamaan uutta asuntoa ja erityisen onnellinen olen siitä, että saan oman työhuoneen!

Pääsemme muuttamisen makuun jo nyt helatorstaina, kun lähdemme auttamaan isäni muutossa. Tiedossa siis ajelua pakettiautolla ja peräkärryllä pitkin Suomea, huonekalujen kuskaamista edestakaisin välillä Helsinki – Tampere – Jyväskylä ja kenties, jos aika antaa myöten, pikainen visiitti Ikeaan. Vai onko sellaista, voiko Ikeassa käydä vain pikaisesti? Muistan ehkä kerran eläissäni käyneeni Ikeassa alle tunnin.


Tukka on kasvanut huimasti, harmi kun en viitsi ottaa selfietä tänne blogiin.

Olin lähes kalju, sänkipäinen nutipää vielä helmi-maaliskuun vaihteessa. Hiusraja oli puoleen päähän ja pelkäsin jääväni pälvikaljuiseksi pellehermanniksi. Kun vertaistukiryhmässä joku totesi huolettomasti että pääsisin varmasti varaamaan parturia jo kesään mennessä, en uskonut. Nytpä onkin pakko uskoa! Tukkaa pukkaa valtavaa tahtia, näytän aivan normaalilta lyhyttukkaiselta ja olen jo pariin otteeseen siistinyt pulisonkeja ja niskavilloja.

Syto-kiharat ovat ihania, ne tekevät hiuksista runsaan oloiset ja todella helpot muotoilla. Harmi kun oikea hiuslaatuni on piikkisuora, en usko näitten kiharoitten säilyvän kovin pitkään. Pitää siis nauttia tästä kiharuudesta niin pitkään kuin tätä iloa kestää!

Oma hiustenvärini oli myös pienehkö yllätys, pelkäsin olevani jo lähes harmaantunut maantiehiiri yli 20 vuoden värjäyskierteen jälkeen, mutta oma hiustenvärini onkin aika kiva. En tiedä johtuuko sytoista (kuulemma todennäköisesti johtuu…) että hiukseni ovat tummemmat ja jotenkin voimakkaamman väriset kuin aikaisemmin, tosin en tiedä mihin tässä voisi verrata kun edellisen kerran olen nähnyt luonnollisen värini joskus yläasteella.

Kirjoitin tästä jo pariin otteeseen joskus syksymmällä, mutta tehtäköön siis selväksi että en aio värjätä hiuksiani enää koskaan. En yksinkertaisesti uskalla, jollei markkinoille tule jotain täysin turvallista hiussävytettä. Ns. markettivärejä en enää käytä, viime aikoina on uutisoitu aivan tarpeeksi mm. mustan hiusvärin PPD-yhdisteistä ja kaikenlaisista kemikaaleista jotka lisäävät ekologista ja terveydellistä kuormaa.

Lisätietoa hiusvärien allergisoivuudesta: Helsingin allergia- ja astmayhdistys