Ajatuksia syövästä · suru · Syövän jälkeen · Yleinen

Syöpäsäätiö: Annoin itselleni luvan päästää irti

https://www.syopasaatio.fi/tarinat/annoin-itselleni-luvan-paastaa-irti/

Rasmus Kujala jäi leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi 28-vuotiaana. Nyt hän haluaa auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia.

”Vaimoni Päivi kuoli kesäkuussa 2014. Häneltä oli puolitoista vuotta aiemmin löydetty selkäytimestä kasvain, joka oli todella harvinainen: kyseisenlaisia löytyy kerran kymmenessä vuodessa. […]

Kirjoittaminen oli yksi omista selviytymiskeinoistani: Päivin kuoltua kirjoitin yhteensä 70 sivua aina sellaisissa paikoissa joissa olimme yhdessä olleet. Aloitin ensitapaamisestamme ja sitten kirjoitin sairauden aikaisissa paikoissa. Pelkäsin, että unohdan, mutta samaan aikaan ajattelin, etten tahdo muistaa. Kirjoittaminen olikin hyvä tapa käsitellä asiaa: nyt minun ei enää tarvitse muistaa niitä asioita, mutta ne ovat olemassa, eli voin palata niihin lukemalla kirjoituksiani. Olen antanut itselleni luvan unohtaa ja päästää irti.

Mainokset
Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · Yleinen

Helsingin Sanomat: Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike

HS 18.2.2017: Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike – eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen kätkeytyy vaikeita ongelmia

[Kirjoittaneet] Tiina Saarto ja Juho Lehto

Saarto on palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Hyks) ja Lehto palliatiivisen yksikön ylilääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays).

Tässä kirjoituksessa oli hyviä pointteja liittyen eutanasian ongelmiin. Ideaalissa maailmassa ja vielä nykytilanteessakin olen edelleen eutanasian puolella, mutta meillä on vielä paljon töitä ennen sitä: kivunhoito, hyvä kuolema & saattohoito on saatava paljon paremmalle tolalle, sillä saattohoitoon/palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita paikkoja on Suomessa aivan liian vähän, ja saattohoidon käytännöt ja laatu, eli konkreettinen hyvyys, vaihtelee aivan liikaa.

Tottakai tämä koskettaa minua henkilökohtaisella tasolla. Jos ja kun oma lähtöni tulee, niin haluan saada hyvää kivunhoitoa ja hyvää saattohoitoa. Terminaalivaiheessa toivon saavani halutessani eutanasian, jos en itse siihen kykene ja elo on täysin sietämätöntä.

Ja vaikka elo ei olisi sietämätöntä, niin haluan itse voida päättää viimeisistä päivistäni. Tämä päätösvalta koskee myös sitä, että saattaa olla, että päätän etten haluaisikaan eutanasiaa tai tehdä itsemurhaa. Tämä päätösvalta voisi kuitenkin tarkoittaa myös eutanasiaa tai itsemurhaa. Haluaisin voida itse valita sen hetken kun lähden, sillä en näe mitään glooriaa ”lunastaa” kuolemaa kivulla ja kärsimyksellä.

Mutta toki toivon ettei minun tarvitse kuolla vielä vuosikymmeniin. Sormet ja varpaat ristissä pitkän ja hyvän elämän puolesta.


Voihan toki olla etten voi koskaan päättää omasta kuolemastani. Erilaisia tapoja kuolla on niin monenlaisia, lähtö voi tulla yllättäen tai vasta pitkän kituuttamisen ja kärsimyksen jälkeen. Haluaisin voida vaikuttaa niihin tilanteisiin joihin voin, eli minimoida turhan kivun ja kärsimyksen, jos sellainen tilaisuus tulee, esim. en kuolekaan jäämällä bussin alle tai laskuvarjoni ei aukea.

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Kansalaisaloite: Eutanasia

Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212

Tässä koko homman ydin, kopsattu kansalaisaloitteesta:

Eutanasialaki tarvitaan lisäämään elämän loppuajan vaihtoehto niille kanssaihmisillemme, jotka eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta.

Lain säätämisen ohella on tärkeää huolehtia siitä, että kunnat ja/tai sairaanhoitopiirit velvoitetaan järjestämään adekvaattia ja korkeatasoista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa ja että niitä on saatavilla kattavasti koko Suomessa.

Jos muu hoito ei riitä lieventämään kuolevan ihmisen kärsimyksiä, esitämme eutanasian sallimista Suomessa seuraavien kriteereiden täyttyessä:

– Potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.’

– Potilas sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton, ilman toivoa paranemisesta.

– Potilas on oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti.

– Lääkäri on informoinut potilasta tämän tilanteesta, ennusteesta sekä käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista.

– Potilas on itse esittänyt vapaaehtoisen, harkitun ja toistuvan pyynnön eutanasiasta, eikä päätös ole syntynyt ulkoisen painostuksen seurauksena.

– Lääkäri on keskustellut useamman kerran potilaan kanssa tämän eutanasiapyynnöstä ja on vakuuttunut, että potilaan pyyntö on luonteeltaan pysyvä.

– Lääkäri ja potilas ovat kummatkin yhtä mieltä siitä, ettei muita mielekkäitä vaihtoehtoja potilaan tilanteeseen enää ole.

– Lääkäri on vakuuttunut, ettei potilas kärsi arvostelukykyään heikentävästä psykiatrisesta sairaudesta. Kliininen depressio tulee aina hoitaa ennen eutanasiapäätöksen tekemistä.

– Lääkäri on konsultoinut ainakin yhtä, puolueetonta lääkäriä, jonka täytyy myös tavata ja arvioida potilaan tila henkilökohtaisesti.

– Lääkäri suorittaa eutanasian asianmukaisesti, on itse paikalla potilaan kuolemaan saakka ja on sen jälkeen ilmoitusvelvollinen eutanasian toteuttamisesta sitä varten perustettavalle valvontaelimelle, jolle hänen on toimitettava tarkat tiedot eutanasiapäätökseen johtaneista syistä, eutanasian toteuttamisesta sekä muista tapahtumatiedoista laissa tarkemmin määritellyistä tavalla.

– Lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Jos lääkäri halua kieltäytyä eutanasian toteuttamisesta, hänen tulee ohjata potilas jollekin sellaiselle lääkärille, joka on valmis sen toteuttamaan kriteerien täyttyessä.

Kukaan ei saa eikä voi tehdä eutanasiapäätöstä kenenkään muun puolesta.