Eniten vituttaa kaikki · Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Kontrolleja & FODMAP

Kontrollirumba starttailee taas vaihteeksi.

Lisääntyneen turvotuksen, erityisesti vatsan, takia varailin hirveällä vaivalla ajan omaan terveyskeskukseen yleislääkärille (en ole saanut lähetettä erikoislääkärille, eikä syöpäpuolella oteta vastaan muissa kuin jo todetun syövän hoidoissa/kontrolleissa…) ja toivoin pääseväni ultrattavaksi vatsan alueelta.

Pääsinkö ultrattavaksi? No en!

Ehdin olla lääkärin huoneessa n. 7 minuuttia, jona aikana olin kertonut oireista, riisuutunut, ollut ronkittavana, pukeutunut, ottanut papereita käteen, hyvästellyt ja poistunut. Tämä liukuhihnatoimitus sen jälkeen kun lääkäri oli ensin ollut n. 45 minuuttia myöhässä kaikista aikatauluista.

Eipä sillä, olin varautunut, minulla oli kirja mukana. Sain luettua yhtä kurssikirjaa sen kolmisen varttia, joten time well spent.


Mikä tässä lääkärikäynnissä nyt sitten risoo näin paljon? No minäpä kerron!

Jo ennenkuin ehdin istahtaa tai ottaa vaatteita ollenkaan pois, lääkäri oli esittänyt kaksi kysymystä kakkani väristä ja diagnosoinut IBS:n, eli ärtyneen suolen oireyhtymän. Lähtiessäni saamani paperit olivat tulosteita joissa kerrottiin FODMAP-ruokavaliosta, IBS:stä ja pari muuta lippulappua.

Hienoa että lääkäreille on kehittynyt näin tehokas röntgen-katse, jolla he näkevät potilaasta 30 sekunnin tuijotuksella, mikä vaivaa. Noin nopea ja tehokas tapa diagnosoida näkymättömiä sairauksia tuo varmasti paljon säästöjä, sekä ajassa että rahassa.

Vituttaa, mutta koitan ymmärtää kiireistä ja väsynyttä terveyskeskuksen yleislääkäriä. Ihmettelen silti, miten hän onnistui diagnosoimaan IBS:n vain katsomalla vaatteitten päältä, joten olen hiukan skeptinen…

Duodecim: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)


Koska olen tarpeeksi änkyrä, aion suorittaa tätä sairastamista nyt sitten kunnolla, ja aion toteuttaa FODMAP-ruokavaliokäskyä. Jos projektista ei jää käteen muuta, niin edes se, että pääsen sanomaan sille lääkärille, että et muuten ole ensimmäinen puoskari joka on minun kohdallani diagnosoinut jotain väärin.

En siis jaksa uskoa että minulla olisi IBS, vaikka eihän se täysin mahdotontakaan ole. Voisihan sitä vaikka voittaa lotossa. Kahdesti.

Toivottavasti kontrollikutsu gynelle ultraukseen tulee ajoissa, tuntuu todella pitkältä ajalta odotella toukokuulle koko saatanan kutsua, ja sitten vielä laskea päiviä ja viikkoja itse tutkimukseen. On kuitenkin lohdullista että se on tulossa, kunhan psyykeni jaksaa odotella sinne asti.

Ilmeeni, kun lääkäri kyseli kakkani väristä ja totesi lakonisesti minulla olevan IBS:n:

tonninseteli_01


Huomenna seuraava käynti, sillä kertaa suoraan labraan PAPA-näytteeseen. Sen tulokset saan parissa viikossa. Muistan taas miksen tykkää asioida terveyskeskuksissa yleislääkäreillä.

Lääkehoidot · Yleinen

Leikkaushaava vihdoinkin umpeutunut! Jeeeeeee!

GIF-Dancing-celebrate-celebration-dance-Ecstatic-happy-happy-dance-joy-success-woo-hoo-GIF

Tätä ei voi hehkuttaa liikaa, nimittäin lokakuisen leikkauksen jäljiltä vasemmalla (eli syöpäpuolella) leikkaushaava/arpi on ollut näihin päiviin asti hiukan auki. Nuo tuskaiset 1-2 mm olivat hyödyllinen reikä alkuvaiheessa kun sain dreenattua seroomaa (kertynyttä nestettä) pois haavaontelosta painelemalla rintakehää ja kainaloa, mutta mitä pitemmälle aikaa kului ja nesteen valuminen tyrehtyi, sitä inhottavampi tuo pienehkö reikä on ollut.

Ei siis varsinaisesti kovin inhottava, maailmassa on monta paljon inhottavampaa asiaa, eikä edes suuri, eikä kivulias tai mitään, mutta pienikin reikä estää esim. uimahallissa käymisen. Urheilemistakin piti välttää, kun haava aukesi joka saatanan kerta kun nostin kättä vähän ylös tai sivulle.

Juhlistin tätä eilen starttaamalla treenikauden 1h zumballa ja 45 min yin-joogalla. Jalat ja vatsalihakset kiittää, olo on kuin pesismailalla piestyllä reumamummulla. Huomenna starttaan salikauden, saas nähä miten se rauta nousee…

Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin! Lihaskivut nimittäin! Siitäs saat, passsssskasyöpä!


Pitäisi varata seuraava Zoladex-piikitysaika. 3 kk edellisestä piikityksestä umpeutuu helmikuun alussa, joten parisen viikkoa aikaa siihen. Tamofen jatkuu myös edelleen, kevättalvella tulee ensimmäinen vuosi täyteen ”Tamo-muijana”.

Sivuoireet ovat laantuneet, joten en saa kuumia aaltoja juuri ollenkaan. Samalla kun tuntuu helpottavalta, pelottaa takaraivossa ajatus siitä että lääkitys ei ehkä tepsikään kunnolla jos en saa siitä sivuoireita tarpeeksi. Toisin kuin sytoissa, antihormonilääkityksen sivuoireet saattaa korreloida tehon kanssa, kun taas sytoissa sivuoireilta välttymisellä ei ollut mitään tekemistä hoitovasteen kanssa.

Pelottaa, mutta pitäisi soittaa syöpiksen suuntaan ja kysyä, olisko aihetta käydä onkologin vastaanotolla ja katsoa lääkityksen tilanne. Selkäkipujakin sen verran usein, että parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa tiedossa on uusia levinneisyystutkimuksia. En usko että uskallan odotella oireitteni kanssa seuraavaan vuosikontrolliin asti, kun sehän olisi vasta elokuussa.


Muuten olo on varsin hehkeä! Suosittelen antihormonilääkitystä kaikille! Kyllä se hivelee egoa kun peilistä katsoo aamuisin näin kuuma näky, kukapa voisi vastustaa?

1763691206

  1. Ylikasvanut poikatukka
  2. Keskivartalo kuin pönöukolla
  3. Kovien pakkasten villakalsongit/pieruverkkarit
  4. Ei rintoja, mikä ihanasti korostaa pötsiä
  5. Säärikarvat

Check, check, check, check ja check. Kuin kaksi marjaa. Kainalokarvat olen sentään epiloinut, ettei käsiä nostaessa pilkistele puskat teepaidan hihoista. Niitä harvoja hyviä puolia rintasyövässä on ollut se, että kainalo on nyt täysin tunnoton, voin epiloida sen ronskisti eikä satu yhtään ja karvattomuus hiukan vähentää hikoilua ja hien hajua. Jollei laske terveen puolen kainaloa, siellähän on edelleen tunto tallella…

 

Lehtiartikkelit · Tutkimukset · Yleinen

Yle: Suomalainen menetelmä löytää syövän verinäytteestä

Yle (julkaistu 14.1.2016, linkattu 15.1.2016): Suomalainen menetelmä löytää syövän verinäytteestä

[…] – Teoriassa voisimme ottaa ihmiseltä verinäytteen, ja sen perusteella kertoa, että teillä ei ole syöpää, mutta emme pidä menetelmää vielä riittävän luotettavana. Sen sijaan kun potilas on hoidossa, ja tiedämme millainen syöpä on kyseessä, voimme verinäytteellä seurata onko syövän DNA-jätteitä vielä näkyvissä, Mecklin sanoo.

Mecklinin työryhmä on löytänyt myös perinnölliselle paksusuolen syövälle altistavan geenivirheen. Löytö oli merkittävä, sillä se paljasti aiemmin tuntemattoman syövän syntytavan.

– Me tunnistamme geenivirhettä kantavat suvut, ja pyrimme ehkäisemään syövän syntyä. He käyvät säännöllisissä tutkimuksissa, ja saavat ennaltaehkäisevää lääkitystä, kertoo Mecklin.

Ennaltaehkäisvänä lääkityksenä on asetyylisalisyylihappo, tunnettu kauppanimellä aspiriini.

Aspiriinin tehosta syöpää ehkäisevänä on ollut muitakin tutkimuksia, tosin niissä ei ole todettu aukottomasti että johtuuko ehkäisevä teho aspiriinista itsestään vai onko kyseessä vain tilastollinen sattuma. Uusimpien tutkimusten, kuten em. tutkimuksen, perusteella voisi jo uskaltaa todeta että aspiriinilla on useita syöpiä ehkäisevä vaikutus, tosin tästäkään ei selvinnyt että miten isosta tehosta on kyse.

Lääkehoidot · Syövän jälkeen · Yleinen

Tamofenin riemut: Veritulppariski

Potilaan lääkärilehti: Tunnistatko laskimotukoksen?

Mitkä ovat laskimotukokselle altistavia tekijöitä?

– Tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat pitkät, yli 6 tunnin auto-, juna- ja lentomatkat. Lennolla ja autossa usein istutaan ahtaasti, jolloin laskimoveren paluu jaloista ylös sydämeen hidastuu. Muita altistavia tekijöitä ovat istumatyö, ylipaino, tupakointi, leikkaukset, pitkä vuodelepo, kipsihoito, ehkäisypillerit, raskaus ja synnytyksen jälkeinen kuuden viikon lapsivuodeaika, syöpäsairaudet ja niiden hoito, suonikohjut sekä aikaisempi tukos. Myös yli 60 vuoden ikä nostaa riskiä saada laskimotukos. Yleensä tukoksen ilmaantumiseen liittyy jokin edellä mainituista altistavista tekijöistä. Tukosvaara suurenee merkittävästi, jos riskitekijöitä esiintyy useita samanaikaisesti.

[…]

Mitä oireita laskimotukoksessa on?

– Laskimotukos aiheuttaa yleensä oireita, jonka johdosta potilas lähtee lääkäriin. Yleisoireina voi ilmaantua lämpöilyä, huonovointisuutta ja suorituskyvyn heikkenemistä. Paikallisoireina tavallisimmin ovat alaraajojen kipu ja turvotus. Jalka saattaa turvota toispuoleisesti ja kipu tuntuu kävellessä reidessä tai pohkeessa. Myös levossa voi tuntua kipua. Iho voi punoittaa ja kuumottaa. Laskimotukoksen erottaa tavallisesta rasituskivusta, koska kipu pahenee eikä häviä.

– Keuhkoveritulpassa puolestaan oireina voi olla äkillinen tai vähitellen kehittyvä hengenahdistus, rintakipu, huimaus, pyörtyminen, nopea pulssi ja verenpaineen lasku. Hengenahdistus tuntuu etenkin rasituksessa, mutta voi tuntua myös levossa. Oireet voivat joskus olla vähäisiäkin.

Lihavointi minun tekosiani. Kannattaa siis muistaa jaloitella pitemmillä matkoilla, käyttää tukisukkia ahkerasti ja tarkkailla oireita. Jos oireita tulee, niin käynti päivystyksessä/ensiavussa on pienempi paha, kuin jäädä mahdollisen tukoksen kanssa odottelemaan, sillä jos tukos ehtii keuhkoihin, aivoihin tai sydämeen, menee hyvin nopeasti henki.

Olisi varsin ärsyttävää kuolla veritulppaan kun on ensin selvinnyt syövästä.

Minulle suositeltiin taukojumppaa vähintään kerran tunnissa niin kauan kun antihormonilääkitys kestää, eli viitisen vuotta vähintään. En uskaltaisi istua 6 tunnin matkaa paikoillani ja odotella tulppaa. Jos siitä ei veritulppaa saa, niin suonikohjut ja peräpukamat vielä helpommin.

Yleinen

”Antibioottiresistentti stafylokokki”

Sanat joita ei haluaisi kuulla lääkäreitten aamukierroksella:

”Antibioottiresistentti stafylokokki”

Täällähän minä, edelleen sairaalassa. Kuume on aisoissa, laskee normaalilukemiin aina kun suoneen tuikataan antibiootti ja saan särkylääkkeet heitettyä naamariin. Keho siis reagoi jollain tavalla positiivisesti lääkitykseen. Onneksi en ole poistumiskiellossa, joten olen päässyt käymään kotona antibioottiannosten välissä. Niin pahasta infektiosta ei siis ole kyse että olisin joutunut eristykseen tai infektio-osastolle, sillä sieltä ei turhaan rampata ulkona kantamassa uusia basiliskoja sisään. Jatka lukemista ””Antibioottiresistentti stafylokokki””

Vauva · Yleinen

Sairaalassa tylsää joten päivitänpä vähän blogia!

Enää en ihmety kun odotushuoneissa on näitä 7 vuotta vanhoja akkainlehtiä, mutta kyllä ne jaksaa yllättää paskuudellaan!


Asiaan löyhästi liittyen, yksi lempparisivustoistani on Pervocracy jolla on tapana blogata epäsäännöllisen säännöllisesti Cosmopolitanista kieli poskessa mutta ihanan osuvasti.

Tästä linkistä pääset klikkaamaan suoraan Pervocracyn Cosmocking-postauksiin:
http://pervocracy.blogspot.fi/search/label/cosmocking


Tuohtumukseni johtuu tällä kertaa tästä, aivan uskomattoman pöljästä Anna-lehden lööpistä. En nyt aio välittää siitä että tuo kys. lehti oli vuodelta 2011:

2015-10-30 13.54.57

”Saavatko äiti ja isä LOMAILLA ILMAN LAPSIA?”

Välittömästi mieleeni tuli monta paljon parempaa kysymystä:

”Saavatko äiti ja isä käydä rauhassa paskalla ilman lasta?”

No ei todellakaan saa. Vessanoven on oltava aina sepposen selällään auki, sillä jos erehdyt toivomaan sekunninkin omaa rauhaa ja laitat oven kiinni, niin se perkuleen rääpäle rääkyy siellä oven takana hirveintä lapsentappoitkuaan ja kuulostaa siltä että saattaa menettää tajunsa sekunnilla millä hyvänsä. Parempi vaan suosiolla avata se ovi tai pitää se koko ajan auki.

Kun tuohon sosiaaliseen vessassakäyntiin tottuu, on joskus hankalaa muistaa laittaa vessanovi kiinni kun on vieraita.

Vanhemman pitää nyt vaan ymmärtää että napanuora ei katkea ainakaan ensimmäiseen 20 vuoteen. Ei lomia, ei sekuntiakaan omaa aikaa, eikä kiinniolevia vessanovia. Vessojen ovet voisi oikeastaan nostaa kokonaan pois, niitä ei nimittäin tulla tarvitsemaan ennenkuin lapsi menee kouluun, jos silloinkaan.


Toisaalta, helppohan se on mun pitää tuollaista otsikointia jonkun kylähullun vajakin horinoina. Meillä on lapselle tuttuja ja turvallisia hoitajia joitten kanssa homma toimii ja lapsi pärjää todella hyvin. Tilanne voisi olla toinen, jos lapselle ei olisi ketään perheen ulkopuolista hoitajaa, eli vanhempien oman lomamatkan ajaksi lapsi pitäisi pistää jonnekin sukulaisen tai muun tuttavan hoteisiin, jonnekin sellaiseen paikkaan joka ei olisi lapselle entuudestaan kovinkaan tuttu. Tuskin ne perhepäivähoitajatkaan ottaisivat lasta ympärivuorokautisesti viikoksi tai kahdeksi.

Mutta joo. Siis ensireaktio tuosta oli ehtaa paskaa.

Itsehän en usko pätkän vertaa näihin muoti-ilmiöihin kuten kiintymysvanhemmuuteen tai perhepetiin. Tai ehkä uskonkin, osittain, kaikessa on ne hyvät ja huonot puolet. En vaan usko sekuntiakaan että yksi ja sama ratkaisu toimii kaikissa perheissä. Toiselle toista, kolmannelle kolmatta, jne.

Tai jos joku nyt tulisi väittämään että kyllä meilläkin lapsi olisi pitänyt ottaa perhepetiin, niin olisin kutsunut mielelläni kotikäynnille demonstroimaan, että miten se nukkuminen perhepedissä onnistuu ensin sylivauvan ja yhden dreenin kanssa ja tikkejä puoli rintakehää täynnä, vatsassa metalliniittejä navasta häpykukkulalle sektion jäljiltä, tai nyt viimeisimmän leikkauksen jäljiltä 2 dreeniä ja taas tikkivetoketju kainalosta kainaloon, sängyssä erittäin vauhdikas ja akrobaattinen yli vuoden ikäinen nassikka. Ja puoliso joka herää pienimpäänkin höyhenen putoamiseen.

Ehkäpä, jos olisin imettänyt, olisimme keksineet jonkun muun järjestelyn. Olin raskausaikana kuullut paljon hyviä kokemuksia siitä, miten äitiyslaatikolle voi nikkaroida sivuvaunun, jotta laatikon saa asetettua aivan sängyn viereen yöllisiä imetyksiä silmälläpitäen. Ei ollenkaan huono ajatus!


Vastaus alkuperäiseen kysymykseen ”Saavatko äiti ja isä LOMAILLA ILMAN LAPSIA?”

En tiedä. En ole pystynyt lukemaan vielä niin pitkälle kun en vitutukseltani ole kyennyt. Vanhojen akkainlehtien lukeminen on tullut täällä hirvittävän kalliiksi, sillä tämänkin takia jouduin käymään sairaalan kahviossa ostamassa jäätelön ja suklaata, ja niihin meni yli 12 euroa. Melkein 13 euroa! Sillä rahalla olisin voinut ostaa monta uutta lehteä, mutta kun tarjolla oli niin sysimustaa syväläisen paskaa (lue: lisää akkainlehtiä) niin silmissä melkein musteni kun lähestyin kahvion kassaa. Maksoin suklaani hyvin nopeasti ja palasin omalle paikalleni osastolle.


P.S. Dreeniä tai katetrointia ei sitten tehtykään, radiologin mielestä ei ollut mitään järkeä. Nestettä näkyi ultratessa niin vähän että radiologi punkteerasi samantien molemmat puolet ja lähetti takaisin osastolle.

Sairaalassaolo kuitenkin jatkuu, iv-antibiootti menee edelleen 3krt/vrk. Tosin tänään pääsen iltalomille kotiin, jee! Hoitaja muistutteli ettei ole muuta haittaa kuin se, etten saa myöhästyä seuraavasta antibioottitipasta, eli käynnit kotona tai muualla on suoritettava siten, että ab-tiputuksen välissä on tuo 8h, ei enempää.

Yleinen

Neitsytmatka infektion maailmaan

No nyt se sitten osui minunkin kohdalleni, tulehdus.

Eilen lähdin päivystykseen ja monien tuntien piikityksen, tutkimusten ja arpomisen jälkeen lääkäri ilmoitti että otetaan minutkin sisään osastolle. Täällä sitä nyt sitten ollaan, ainakin koko viikonloppu.


Olin sinnitellyt koulussa aika ahkerasti, lähes joka päivä. Tunsin jaksavani ihan hyvin, tosin klo 8 aamutunnit skippasin huoletta päivittäin ja koitin nukkua vähän pitempään. Olen heräillyt yöllä useita kertoja leikkauksesta lähtien, joko kuumien ja kylmien aaltojen takia tai sitten kipujen ja arven kiristelyn. Keskellä päivää ja iltapäivästä olen ollut tunneilla sinnikkäästi.

Olo kuitenkin huononi yllättäen eilen torstaina. Päässä jyskytti, naamaa kuumotti, enkä pystynyt keskittymään ollenkaan. Heti kotiin päästyäni sain juuri ja juuri ruokittua lapsen, vaihdettua vaipat ja laitettua meidät molemmat päiväunille.

Jokaista lihasta särki niinkuin joku olisi käynyt salaa yöllä pieksemässä minut päästä varpaisiin pesismailalla.  Jatka lukemista ”Neitsytmatka infektion maailmaan”

Yleinen

Mastektomia & seroomataskun operaatio vihdoinkin ohi!

Nyt on tissejä 0. Kuppikoko heilahti Frankenboobista negatiiviseksi. Olen tyytyväinen, vaikka muutama hyvin pieni sivuseikka yllättikin.

Yllätyksiä oli mm. se, että aiemmin niin runsas rintakehäni on oikeasti luiseva, kun rintarasvan kaapii pois. Pystyn tuntemaan rintakehän luut selvästi ihon alla. Rintarasvaa oli solisluista alaspäin, joten todella ylhäältä joutuivat kaapimaan rasvat pois. Ajattelin heti että eihän siinä sitten mitään, mun pitää vaan kompensoida treenaamalla rintalihaksia enemmän, jotta paikkaavat rintojen jättämää konkaavia.

Onkohan tässä joku kliseinen vitsi siitä, että minunkin pullean kehoni sisällä on laiha ihminen joka vaan odottaa ulospääsyä? *padapum-tsih* ja rumpujen pärinää.

Vaikka ei mun rintakehä nyt oikeasti näytä konkaavilta, tuntuu vaan siltä kun on sen verran dramaattinen muutos.

Kainalot eivät ole ihan niin esteettiset kuin toivoin. Arvet jatkuvat kainaloihin ja painavat kainalorasvaan pienet vekit, juovat. Tosin, ne kyllä tasoittuvat ajan kanssa aika hyvin. Ylipainoa mulla kuitenkin on sen verran ettei kainaloita olisi voinut sheivata täydellisen rasvattomiksi, tai jäljelle olisi jäänyt jättimäiset, hassut kraaterit.


Kaksi aikaisempaa nukutusta menivät täysin ilman pahoinvointia. Tällä kertaa oksensin/puklasin heräämössä parikin kertaa. Onneksi sain suonensisäisesti lisää pahoinvointilääkkeitä ja nukahdin melkein samantien uudestaan. Päivä on mennyt ohi torkkuessa vähän väliä, mutta hyvä vaan, keho saa rauhallista aikaa toipumiseen.

Selkä ei ole läheskään yhtä kipeä kuin edellisen leikkauksen jäljiltä. Sanoin hoitajille vähintään kolmeen otteeseen iskiaksesta ja alaselkäkivuista ja pyysin, että jos vaan mitenkään mahdollista, voisiko tilannetta helpottaa vaikkapa rullaamalla pyyhkeen selkäni alle tai jollain tyynyllä, tms. Lupasivat yrittää parhaansa, jos se vain on mitenkään mahdollista. En tiedä yhtään miten ruhoani on väännelty nukutuksen aikana, mutta paremmalta tuntuu.

Vaikea uskoa että selkäkipujen puute johtuisi siitä ettei ole enää sitä toispuoleista jättitissiä jota raahasin rintakehälläni aivan tarpeeksi pitkään, mutta varsin positiivinen muutos jokatapauksessa.


Sairaslomaa saattaa tulla jopa kolmisen viikkoa. Ajattelin etten käytä sitä kokonaan, sillä opinnot eivät odottele. Aion kyllä käyttää sairaslomaani hyväksi siten, että käyn koululla oman jaksamiseni mukaan vain ne tunnit jotka ovat oikeasti välttämättömiä, mutta turhemmat, ei-niin-pakolliset tunnit aion olla kotona. Ehkä ihan hyväkin että tulee tuo pitempi sairasloma, niin voin itse sumplia miten jaksan palailla opintojen pariin. Fysiikan labrat ovat jokatapauksessa pakollisia, joten ne on käytävä suorittamassa parin viikon päästä kuitenkin, jollen halua uusia osia kurssista joskus myöhemmin.


On niin eri tunnelma ja mieliala nyt, kuin vuosi sitten. En ole voinut lakata vitsailemasta, ja olen laukonut typeriä vähän väliä, miettimättä. Syytän syto-aivoja, vahvaa kipulääkitystä, helpotuksen tunnetta.

Olin leikkaussalissa preppauksen lomassa kysynyt, että saako täällä esittää toiveita.
”Voitko soittaa Paranoidin?”
”Hahah, ei taida voida soittaa, mutta jospa tuo kirurgi vois laulaa Paranoidin…” sanoi yksi hoitajista.

download

”Miten kauan tässä kestää nukahtaa?” ja seuraavassa hetkessä luulin räpäyttäneeni silmiäni, mutta heräsin heräämössä.

Eli ei näköjään kauaa.

Osastolla hoitajat kyselivät mitä juotavaa haluaisin ruoan kanssa. Kysymys tuli niin tarjoilijamaisella, pehmeällä ja ystävällisellä äänensävyllä, etten voinut vastustaa kiusausta:
”Mmmh, no täyteläistä punaviiniä, mutta tässä viiden tähden hotellista ei kuulemma sellaista tarjoilla.”

Mehu ei ollut kovin hyvää, joten ennenkuin ehdin edes ajatella, olin jo todennut:
”Nyt oli kyllä niin pahaa mehua, että annan tälle hotellille vain neljä ja puoli tähteä viidestä.”


Sanoin puolisolle jossain välissä, ehkä eilen, en enää muista tarkkaan, että eräs tuttu himokuntoilia/crossfittiä harrastava tuttu oli todennut joskus miten rinnat saadaan, mutta perse ansaitaan.

Todellakin. Rinnat vain tulevat jostain, geeneistä, elintavoista, mistälie. Rinnat myös lähtevät, geeneistä, syövästä, elintavoista, mistälie. Mutta perseen voi ansaita kovalla treenillä.


Outoja huomioita:

Uudelleen leikattu puoli, se mistä seroomanestetaskua on siistitty, on paljon kipeämpi kuin nyt mastektoitu puoli. Siitäkin huolimatta, että terveenä leikatulla puolella on paljon enemmän hermoja jäljellä, on imusolmukkeet ja kainalo melkein koskematon. Syövättömän rinnan puoli nyt vaan on lähes täysin kivuton, mutta vasen puoli on ärsyttävän kivulias.

Oodi Oxynormille/Oxycontinille, kyllä länsimainen lääketiede on ihanaa!

Wikipedia: Oksikodoni

Sytostaattihoidot · Tutkimukset · Yleinen

Potilaan lääkärilehti: Solunsalpaajista pitkäaikaista haittaa aivoverenkierrolle

Uutisessa ei ollut sinänsä mitään uutta mitä en olisi tiennyt/olettanut jo ennestään, sillä muistiongelmat ovat todella tuttuja. Täytyy toivoa että aivoni toipuisivat kohtuullisessa ajassa mahdollisimman hyvin sytostaateista, niin opiskelukin muuttuisi hiukan helpommaksi.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/solunsalpaajista-pitkaaikaishaittaa-aivoverenkierrolle/#.ViOoHH4rIgt

Linkin takana kopio uutisesta 18.10.2015  Jatka lukemista ”Potilaan lääkärilehti: Solunsalpaajista pitkäaikaista haittaa aivoverenkierrolle”