”Antibioottiresistentti stafylokokki”

Sanat joita ei haluaisi kuulla lääkäreitten aamukierroksella:

”Antibioottiresistentti stafylokokki”

Täällähän minä, edelleen sairaalassa. Kuume on aisoissa, laskee normaalilukemiin aina kun suoneen tuikataan antibiootti ja saan särkylääkkeet heitettyä naamariin. Keho siis reagoi jollain tavalla positiivisesti lääkitykseen. Onneksi en ole poistumiskiellossa, joten olen päässyt käymään kotona antibioottiannosten välissä. Niin pahasta infektiosta ei siis ole kyse että olisin joutunut eristykseen tai infektio-osastolle, sillä sieltä ei turhaan rampata ulkona kantamassa uusia basiliskoja sisään.

Bakteeriviljelmien ja verikokeitten tarkemmat tulokset tulivat äsken ja siellä lymysi se ikävämpi vaihtoehto, eli oikealta puolelta haavaontelosta on sittenkin löytynyt antibioottiresistenttiä stafylokokkikantaa. Alunperin lääkärit olivat positiivisella mielellä ja totesivat ettei tämä minun infektioni vaikuta ainakaan sairaalabakteerilta. Nyt ilmeet ja äänensävyt ovat hiukan muuttuneet, kun ei tuohon paskiaiseen pure tämä antibiootti, eikä tiedossa ole toistakaan joka tähän tehoaisi. Sairaalabakteerista ilmeisesti ei edelleenkään ole kyse, mutta jossain vaiheessa antibioottien käytön historiaa tämä paskiainen on kehittynyt resistentiksi.

Infektiopuolen erikoislääkärin konsultaatiota odotellaan. Kuulemma puolen päivän aikoihin tulee lisätietoa, eli sen jälkeen neuvotellaan jatkosuunnitelmista:

  1. Parhaimmassa tapauksessa pääsen tänään kotiin ab-resepti kourassa.
  2. Pahimmassa tapauksessa jään sairaalaan jatkotoimenpiteitä varten, ja jos näin käy, niin tiedossa on uusia antibiootteja suonensisäisesti sekä mahdollisesti uusintaleikkaus.

Tässä konkurssissa ongelmat eivät tietenkään rajoitu tulehdukseen, ehei!

Seroomanestettä kertyy edelleen aivan tolkutonta tahtia. Olen tässäkin asiassa vähän semmonen very special snowflake. Eilisessä punktiossa vasemmalta saatiin 100ml ja oikealta puolelta 80ml, mikä on aivan älytön määrä, kun leikkauksesta on nyt jo kaksi viikkoa. Oikea puoli on pinkeämpi ja kipeämpi, ja silmämääräisesti todella selvästi enemmän turvoksissa. Vasen taas ei satu, mutta se taas onkin tämä murheenkryyni joka on temppuillut jo yli vuoden, ensimmäisestä leikkauksesta alkaen.

Kirurgian ylilääkäri oli väläyttänyt, että jos serooman kertymistä ei saada muilla keinoilla kuriin, niin tiedossa olisi uusintaleikkaus aika piankin. Tästä tehtäneen jonkinlaisia päätöksiä tänään iltapäivällä. Leikannut lääkäri ja kolleegionsa aamukierroksella harmittelivat kovasti yhteen ääneen, eivät haluaisi avata uudestaan kun arvet ovat niin kauniisti parantuneet.

Nyökyttelimme lääkäreitten kanssa yhdessä kuin kanaparvi, arvet ovat todella siistit ja kauniit, parantuneet ennätysajassa. Viillot ovat hiuksenohuet, kuivat ja siistit. Käsien ja hartioitten liikkuvuus ollut lähes normaalia heti leikkauksen jälkeen. Onni onnettomuudessa, arvet eivät ole tulehtuneet vaikka kropassa jyllääkin bakteeri.


Olen välillä tuntenut itseni nirsoksi, sillä haluaisin kauniit arvet. Mutta eikö minulla ole oikeus haluta sellaisia arpia ja tulosta joka miellyttää? Välillä tuntuu että rinnat on se mitä odotetaan kaikkien haluavan ja toki jokainen haluaa rinnoistaan kauniit. Mutta jos ei haluakaan rintoja, niin välillä tulee tunne että jotkut olettavat etten välitä arpieni estetiikasta ja aivan sama miten tässä silvotaan menemään. Päinvastoin, välitän paljonkin.

Se, etten ottanut rekonstruktiorintoja, ei tarkoita ettenkö välittäisi siitä miltä rintakehäni näyttää. Haluan edelleen kauniit arvet ja kauniin rintakehän, vaikka se minun mielestäni tarkoittaakin ihan jotain muutakuin silareita tai vatsamakkarasta askarreltua löllykkää. Kaunis rintakehä minulle on litteä ja symmetrinen rintakehä.


Infektiolääkärin konsultaatioon ei ole enää kauaa. Toivottavasti ei tule uusintaleikkausta. Toivottavasti pääsisin kotiutumaan pian. Toivottavasti seroomanesteen kertyminen tyrehtyisi jo tänään, vaikka en aiokaan pidätellä hengitystäni sen kanssa.

Toivottavasti päivällisellä on jotain tosi hyvää ruokaa.


  • Tätä postausta kirjoittaessani yksi lääkäreistä kävi kertomassa että infektiolääkäri ehdotti tähän stafylokokkiin tehoavaa suun kautta otettavaa toista antibioottia. Saan siis 2 viikon kuurin sitä, ja pääsen tänään kotiin! Jeee!
  • Rintahoitajalle seuranta-aika loppuviikosta, silloin katsotaan nesteen tilanne ja sen jälkeen ratkeaa uusintaleikkauksen tarve. Täytyy toivoa parasta, eli seroomanesteellä on nyt nelisen päivää aikaa tyrehtyä tai vähentyä merkittävästi, jotta välttyisin leikkelyltä.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s