Syövän jälkeen · Yleinen

Opiskelu, osa 2

Fiilikseni fysiikan välikokeesta:

zebra-moonwalk

Erittäin hyvin meni, 5/5, odotettavissa ehkä jopa täydet pisteet!

Puhhuh. Se olis sitten noin puolivälissä tämä tenttirupeama. Vielä 3 välikoetta/loppukoetta, projekti, muutama harkkatyö, parit laskarit… Ei ehdi tulemaan tylsää tällä eikä seuraavallakaan viikolla.

Sitten vihdoinkin joululoma, tuo hartaasti odotettu ja varsin ansaittu tauko. Ajattelin tehdä joululomalla yhden ruotsinkurssin, niin onpahan sekin alta pois. Kevätlukukaudella ehdin tekemään hiukan valinnaisia aineita kun tipautin tarkoituksella pakolliset kieliopinnot pois lukujärjestyksestä.  Jatka lukemista ”Opiskelu, osa 2”

Yleinen

Opiskelu, osa 1

Opiskeluhan on vähänkuin lomaa töistä, varsinkin opintovapaalla. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista kun vaan persiillään istuu. Kurssit on helppoja, senkus torkkuu powerpoint-sulkeiset läpi ja käy riipustamassa kokeessa pari lausetta. Fysiikan, kemian ja matematiikan pääsee läpi kun opettelee ulkoa miltä sivulta kaavastokirjassa ne löytyy.

anigif_enhanced-buzz-9288-1405267204-8

Joskus mietin, olisiko opiskelu helpompaa jos en kärsisi minkäänlaisista syöpähoitojen sivuvaikutuksista? Enhän edes tiedä tarkalleen minkälaisia kognitiivisia ongelmia ne ovat minulle aiheuttaneet. Lähimuisti on kuraa, mutta voisihan se olla kuraa siksikin että takana on vauvavuosi.

Toisaalta, opiskellessa on pakko harjoittaa aivoja. Se taas auttaa muistiongelmista toipumiseen. Aivot ovat kuin lihas, niitäkin voi treenata. Käsityöt, erityisesti neulominen, auttaa muistiongelmiin ja lisää onnellisuutta, sanoo tutkimus. Luin sen Iltasanomista, joten…

Huomenna fysiikan välikoe. Miten se opiskelu tuntui 10-15 vuotta sitten niin helpolta? Lukio oli tuoreena muistissa ja nuorempana kaikki oli jotenkin… helpompaa. Oppiminen nopeampaa, univelka ei vaivannut vaikka olisi lukenut tentteihin 2 vuorokautta putkeen pelkän kahvin ja energiajuoman voimin ja sitten vielä käytiin baarissa tanssimassa valomerkkiin asti.

Nykyään tuntuu siltä että reväytän jonkun lihaksen jos yritän kammeta itseäni ylös sängystä alle 5h yöunien jälkeen. Tai sanotaan alle 6h yöunien jälkeen. Olen joutunut tekemään niin jo useamman kerran tässä viimeisten parin viikon aikana, sillä meillä on lukukauden hirvein tenttisuma, kaikki deadlinet erääntymässä.

Tänään kävelin ensimmäistä kertaa kokeesta ulos jättäen tyhjän paperin.

0clg22a

Onneksi toistaiseksi saldo on vain 1 uusinta tammikuussa, muut kokeet ovat menossa kirkkaasti läpi. Tuonkin kokeen skippasin siksi, etten halunnut kurssista numeroksi 1 tai 2. Ammattikorkeassa ei voi mennä uusintatenttiin jos on saanut hyväksytyn suorituksen, vaan uusintaan pääsee hylätyllä. Laskelmoin, että tuo yksi uusinta tammikuussa antaa minulle aikaa panostaa niin, että saisin keskiarvon pidettyä arvosanassa 3 tai yli.

Kun minua 1/3 nuoremmat luokkakaverit nitisee siitä miten paljon meillä on tehtävää ja miten vähän aikaa jää huvitteluun, niin yritän pitää pokkaa. Joskus kyllä tuntuu siltä että silmäni pyörähtävät päässä sen verran pahasti että hyvä jos eivät tipahda ulos kuopistaan. Tekisi mieli sanoa että kokeilkaapas opiskella lapsen/lasten kanssa ja kaupan päälle syöpähoidot, niin tiedätte mitä se vapaa-ajan ja energianpuute oikeasti on.

tumblr_m3vheqMRfa1qcapglo1_500

Itseasiassa, olen tainnut sanoa jo muutaman kerran, että jos jollakulla on vielä vapaa-aikaa jäljellä, niin kokeilkoot hankkia lapsen, sitten tietää mitä se opiskelu on, kun siihen lisätään HC-vaikeustaso.

Ehdin jo iloita että kappas, huomisen fysiikan kokeen jälkeen ei pitäisi olla enää muita isoja juttuja tällä viikolla, kunnes muistin että ylihuomenna pitää palauttaa yksi harkkatyö ja torstaina on taas yksi matematiikan koe. Puhumattakaan niistä hommista joilla ei ole tarkkaa deadlinea mutta jotka on silti tehtävä noin viikon sisällä. Tai ensi viikon koeputkesta.

anigif_enhanced-buzz-7919-1374096063-1

Saan kohta syövän tästä opiskelutahdista. Eikun ähäkutti, sain jo!

Ja aion avata punkkupullon kunhan tämä urakka on valmis ja pääsen hyvin ansaitulle joululomalle. Vaikka siitäkin saa kuulemma syövän.

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Leikkausta odotellessa

Olen ollut hiukan tuhma. En ole pitänyt ainakaan viikkoon kotona ollessani painepaitoja. Nestettä kerääntyy leikatulle puolelle rintakehälle sen verran paljon että se näkyy ja tuntuu, mutta luulen, uskon, että kaikki korjaantuu leikkauksessa johon on enää… hetkonen, neljä päivää? Neljä päivää.

En edelleenkään mieti rinnan poistoa. En tiedä miksi, mutta se ei vaivaa tippaakaan. Mietin tuota nestepuolta ja jos jokin jännittää niin se, että miten siistiksi se saadaan korjattua. Kauanko joudun/saan pitää dreenejä. Montako kertaa joudun käymään punktoitavana. Alkaako nestettä kertyä uudestaan. Yksi tissi, kaksi tissiä, nolla tissiä, se on muuttunut hyvin merkityksettömäksi.

Entäpä jos leikkaus ei auta ja syöpäpuoli on tämän toisenkin leikkauksen jälkeen aivan yhtä kaamea? Uusi leikkaus? Se olisi sitten jo kolmas, enkä tiedä miten hanakasti saisin edes lähetettä siihen, ja millä aikataululla se tapahtuisi. Tiedän että leikkaus itsessään ei ole ongelma, vaan nukutus, eikä nukutusta tehdä mielellään kuin 1-2 kertaa vuodessa, jollei ole pakko.

Kirurgin käsityön jäljessä ei ole mitään moitittavaa, kaikki ongelmat joutuvat nesteen kerääntymisestä. Leikattu puoli oli ensimmäiset puoli vuotta aivan ihana, arpi oli siisti, suorastaan kaunis, ei mitään valitettavaa. Uskon vakaasti että jäljellejääneen rinnan poisto onnistuu ihan yhtä hyvin.


Tämän leikkauksen jälkeen rintakehäni on sitä mitä olen toivonutkin jo reilun vuoden. Olisivat saaneet poistaa molemmat samalla kertaa, mutta ymmärrän miksi siihen ei suostuttu, eikä leikkausaikataulussa olisi ollut aikaa silloin.


Olen suunnitellut uhkarohkeasti opiskeluja ensi viikolle, vaikka leikkauksesta tuleekin arviolta viikon sairasloma. Koulussa sattuu olemaan ensimmäisten välikokeitten suma, joten jos en halua että kaikki välikokeet kasaantuvat, olisi hyvä jos saisin edes yhden niistä suoritettua sairaslomaviikolla. Sairasloman takia kasaantuu toki myös kaikki muutkin kouluhommat ja kaupanpäällisenä saan poissaoloista vielä lisätehtäviä. Täytyykin siis pakata sairaalaan mukaan fysiikankirja ja yrittää lueskella, jos vaikka saisi riittävän hyvät pisteet fysiikan välikokeesta.

Jos siis olen riittävän tajuissani sairaslomaviikon loppupuolella ja käyn tekemässä fysiikan välikokeen, joudun menemään kouluun dreenit kainaloista roikkuen. Pitäisi varmaan ommella jonkinlainen kangaspussi olkahihnalla, jotta saan ripustettua dreenit diskreetisti vaatteitten alle.

Melkein naurattaa että tämä on se suurin ongelma tällä hetkellä. Että miten ripustan dreenit huomaamattomasti vaatteitten alle kun käyn koululla.

Kaikki tuntuu helpolta niin kauan kun se ei ole syöpää. Syöpä on vaikeaa, hyvin harva asia on yhtä vaikeaa kuin syöpä. Kun ei ole syöpää, ei ole vaikeaa.

Tai noh, onhan noita vaikeita asioita muitakin kuin syöpä, mutta ei minun elämässäni. Ei juuri nyt. Tai ehkä on, yksi fysiikan välikoe, se saattaa olla aika vaikea. En tiedä onko yhtä vaikea kuin syöpä, mutta tuskin, vaikka nyt tuntuukin siltä. Kysykää uudestaan kokeen jälkeen tuntuiko yhtään helpommalta kuin syöpä. Ehkä ei.

 

Yleinen

Verenluovutus

Sain vihdoinkin aikaiseksi olla yhteydessä SPR:n veripalveluun ja peruutin uutiskirjeen sekä SMS- että sähköpostikutsut. Olin saanut jo vuosikausia säännöllisiä verenluovutuskutsuja, mutta nyt syövän myötä olen ikuisesti luovutuskelvoton, joten muistutuksille ei ole mitään virkaa.

Hiukan haikeaa, onhan tuo eräänlainen aikakauden loppu. Vaikka verenluovutus kohdaltani on loppunut jo pari vuotta sitten, sillä eihän raskaanakaan voi luovuttaa. Silti, tunne siitä, että taas yksi ovi sulkeutuu kohdallani lopullisesti tuo jollain tavalla kohtalokkaan olon.


Peruin ilmoitukset soittamalla veripalvelun ilmaiseen neuvontanumeroon 0800 05801. Puhelimeen vastasi mukava hoitaja joka ei kysynyt syytä luovutuksen lopettamiselle. Mietin sitä etukäteen, että kysyykö, ja kuullostanko töykeältä jos en vastaa. Voisin kyllä muuten vastatakin ihan suoraan, mutta soitin hiljaisesta koulun kirjastosta, joten syöpädiagnoosin sanominen ääneen olisi saattanut tarkoittaa sitä, että lukematon määrä ihmisiä kuulee tilanteestani samalla. En tiedä olisinko halunnut ”outata” itseäni juuri nyt. Minua ei olisi haitannut vähääkään kertoa syövästä veripalvelun hoitajalle.


Ei ole ihan helppoa olla aikuisiässä uudestaan opiskelija. Opiskelukaverit ovat lähempänä täysi-ikäistymistä kuin kolmenkympinkriisiä ja lapsiperheen arkea, vaikka onneksi meidän luokallamme on muutamia kolmekymppisiä joilla on jo lapsikin, eli en ole ainoa. Ryhmästä löytyy jopa 3 henkilöä jotka ovat yli 40v.

Opiskelu nuorten porukassa on kuitenkin vähemmän vaikeaa kuin pelkäsin. En tiedä johtuuko siitä, että meillä on todella kiva ryhmä/luokka, vai jostain muusta, mutta olen sopeutunut hyvin. Sekään ei ole yhtään haitaksi, että näytän selvästi ikäistäni nuoremmalta, ainakin omasta mielestäni, ja olenkin saanut usein kehuja ja kommentteja hyvästä ihostani ja nuorekkaasta olemuksestani, mitä se ikinä tarkoittaakaan. En ajattele itseäni ”nuorekkaana” vaan olen aina kuvitellut itseni iättömäksi, vain Minuksi.


Tai ehkä en näytä varsinaisesti ikäistäni nuoremmalta vaan ehkäpä minä näytän juuri siltä, miltä 35-vuotiaan tuliskin näyttää, ja tuntemani 35-vuotiaat näyttävät ennenaikaisesti vanhentuneilta… Kaveripiiristä löytyy monia jotka ovat ryypänneet ja rellestäneet itsensä sen näköisiksi että ikä voisi olla mitä tahansa 30 ja 50 ikävuoden väliltä, naama muuttumassa parkkinahaksi ja silmäpussit puolivälissä poskia.

Olen ryypännyt ja rellestänyt nuoruudessa itsekin, mutta lopetin alkoholinkäytön lähes kokonaan jo useampi vuosi sitten ja aloitin kuntoilun.


Sekin legenda pitää paikkansa, että sytostaateista osa tekee ihosta silkkisen pehmeän. Ainakin Taxoteresta on sanottu että sillä saa maailman kalleimman kasvohoidon, sillä sen jälkeen iho on jokapuolelta kuin persikannukkaa. Voin allekirjoittaa tämän täysin, vaikken varsinaisesti suosittelekaan hankkimaan syöpää vain siksi että voisi saada n. 50 000 euron ihohoidon…


Yksi asia mikä auttaa huomattavasti nuorempien sekaan maastoutuessa on pukeutua ”trendivaatteisiin” kuin pikkupojat. Hupparit, tennarit, printtipaidat ja flanelliruutupaidat ovat olleet kovalla kulutuksella. Käytän sellaisia vaatteita muutenkin, mutta hankin pari uutta vaatekappaletta ihan tarkoituksella nyt alkusyksystä, jotta on jotain siistimpää päällepantavaa. Varmasti se auttaa näitä nuorempia luokkakavereitakin sopeutumaan kun en pukeudu kouluun kotelomekkoon, neuleliiviin ja terveyssandaaleihin, vaikka tietysti voisin niinkin tehdä.

Tässä siis vinkki vanhemmille naisille, kannattaa vaateostoksilla miettiä mikä vaatekappale olisi sellainen joka kelpaisi 15-vuotiaalle pojalle, niin siitä tietää minkälaisissa vetimissä näyttää itsekin vähän nuoremmalta!

Pisteenä i:n päällä värikkäät silmälasit, kirkkaanvärinen uusi koulureppu ja uusi lookki on valmis.

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Opiskelua & ajatuksia rinnoista

Tuntuu etten ole ehtinyt päivittämään blogiakaan kuin hätäisesti silloin tällöin, sillä opinnot alkoivat täydellä tohinalla jo vajaat pari viikkoa sitten ja tein töitä koko kesän loppuun asti, joten varsinaista kesälomaa en pitänyt ollenkaan jollei sellaiseksi lasketa toukokuussa pitämiäni vuosilomapäiviä.

Olen tykännyt insinööriopinnoista aivan hirveästi, vaikka näin alkuvaiheessa en tietenkään pysty sanomaan vielä mitään kovin syväluotaavaa analyysiä alasta, mutta kaikki aiheet vaikuttaa äärimmäisen kiinnostavilta ja olen onnellinen päästyäni ammattikorkeaan. Yliopistossa viettämäni vuodet olivat lähinnä ajanhukkaa, en kaipaa sinne yhtään takaisin.

Jatka lukemista ”Opiskelua & ajatuksia rinnoista”

Vauva · Yleinen

Hyvää syntymäpäivää, lapsi!

Lapsen syntymäpäivän kunniaksi kävimme neuvolassa ja molempiin reisiin pistettiin rokotukset. Kolmaskin rokotus olisi ollut tarjolla, mutta mietittiin että siirrämme sen ensi viikolle ihan siltä varalta jos tulee jotain sivuoireita, sillä ensi sunnuntaina olisi suunnitelmissa viettää lapsukaisen syntymäpäivää ja vieraitakin kutsuttu.

Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu, lapsi jo vuoden. Vuosikontrolliin ei ole enää montaakaan päivää. Ultraus ja labrat jo ensi tiistaina, onkologin vastaanotto ensi viikon perjantaina.

Lapsiraukka on ollut hiukan kuumeinen ja väsynyt, mutta olosuhteet huomioon ottaen varsin hyvällä tuulella. Normaaleja sivuoireita rokotuksista, pitäisi mennä ohi 1-2 päivässä.


Työvuoroja ei ole jäljellä enää montaakaan, pian alkaa opintovapaa. Aikuiskoulutustuestakin tuli jo myöntävä päätös, joten talven talous on jokseenkin turvattu, vaikkei se raha nyt juuri muuhun riitäkään kuin aivan välttämättömyyksiin. Tuntuu silti upealta päästä töistä pitemmäksi aikaa ”vapaalle” ja päästä keskittymään opintoihin kunnolla.

Jos vaikka en kuoliskaan tähän syöpään, ainakaan heti, niin saattaisin ehtiä saamaan itselleni tutkinnon kasaan. Jospa vaikka syöpä ei tappaiskaan. Jospa vaikka selviäisinkin. En halua herätä 5 vuoden kontrollien jälkeen horteesta ja todeta ettei käteen jäänyt mitään, vaan aion valmistautua elämään niinkuin selviäisin sittenkin.

Yleinen

Muutto, osa 2

Olemme vihdoinkin uudessa osoitteessa. Tai oikeastaan olemme virallisesti muuttaneet jo 15.06.2015 kun sopimus uuteen asuntoon alkoi, mutta muuttokuorma oli tilattu 23.06.2015 ja sen jälkeen on mennyt päivä jos toinenkin laatikoita ja säkkejä purkaessa ja kalusteita siirrellessä. Jahka saamme tavarat suurinpiirtein paikoilleen ja muutenkin asetuttua, koitan palata takaisin normaalirytmiin ja blogin päivittämiseen. Nyt tuntuu ettei siihen ole energiaa paljoakaan, sillä muuttaminen vei mehut täysin.

Muuttaminen on kyllä viheliäistä hommaa. En tykkää yhtään. Muuttamisesta tekee erityisen raskasta tavaramäärä joka voisi tietysti olla vähäisempi, mutta en tykkää muuttamisesta muutenkaan, suorastaan inhovihaan sitä sydämeni pohjamutia myöten. Onneksi uusi asunto on niin ihana, että se tuntuu kaiken vaivan arvoiselta. Toivottavasti tästä asunnosta ei paljastu ajan mittaan mitään kauheita puutteita, kuten edellisestä.


Tämä on muutosten kesä. Ei siksi, että käyn kyllä töissä ihan normaalisti (joskin hieman lyhennetyllä työajalla, en siis tee täyttä päivää) vaan siksi, että pääsen aloittamaan opintovapaan syyskuussa. Töitä on siis enää vain 2kk ja sitten alkaa opiskelijan arki. Odotan innolla uusia opintoja.

Opintojen aloittamisessa on sekin hyvä puoli, että nyt syksyllä on jotain kivaa odotettavaa, enkä ehdi ajatella tulevaa vuosikontrollia niin paljoa. Tässä toimii sama mekanismi kuin minkä aloitin jo syto-tiputusten yhteydessä, eli teen jotain kivaa heti tiputusten jälkeen, jotta saan jotain muuta, positiivista, ajateltavaa enkä märehdi ikävämpiä asioita. On paljon kivempaa odottaa opiskelun alkua kuin miettiä vuosikontrollia, kuten oli paljon kivempaa odottaa syto-tiputusten lomassa teatterikäyntiä, ravintolassa syömistä, elokuvissa käyntiä, jne.

Kehoitan muitakin kokeilemaan samaa metodia, eli aikatauluttamaan ikävien asioitten lomaan hyviä juttuja, jotta ei tarvitse odottaa niitä ikävämpiä asioita mieli synkkänä, vaan voi innolla laskea päiviä niihin hyviin tapahtumiin.


Toistaiseksi olemme saaneet sumplittua lapsen hoidon niin, että emme ole laittaneet lastamme päivähoitajalle tai päiväkotiin vielä näin pienenä. Minä teen iltavuoroa ja puoliso lähtee töihin aamuisin ja jos työvuoromme menevät päällekkäin, äitini huolehtii lapsesta siinä välissä. Systeemi on toiminut loistavasti tähän asti, saa nähdä kuinka saamme aikataulutettua opiskeluni yhtä hyvin ensi syksystä alkaen…

Mutta tämän kesän teema on siis se, että ähäkutti siitäs sait paskasyöpä, minä sain opiskelupaikan ja lähden opiskelemaan!