Tutkimukset · Yleinen

”vain normaalia rasvarykelmää”

…sanoi tohtori kun tervettä rintaa ultrasi. Tapasin tänään ensimmäistä kertaa tämän kyseisen nuoren naislääkärin, olin saanut lähetteen rintarauhastutkimukseen, eli pahaenteisesti lähete oli otsikoltaan tasan sama jolla menin aikoinaan viimeisilläni raskaana ultraan ja paksuneulanäytteeseen, ja joka aloitti syöpätaipaleeni. Nyt ”terveeseen” rintaan oli kehittynyt epämääräistä röhelöä jossa ei erottanut kunnolla mitään tiettyä kyhmyä tai pahkuraa, mutta tunnustelemalla selvää röpelöä kuitenkin. Ultraus eteni hitaasti ja perusteellisesti, lääkäri ultrasi bonuksena vielä arvenkin, normaalisti leikatun puolen ultraus olisi tullut vasta vuosikontrollissa tai puolivuosikontrollissa hoitojen päätyttyä.

Jälleen täytyy ylistää suomalaista erikoissairaanhoitoa, nimittäin onkologille röpelöisestä rinnasta kerrottuani, lähete järjestyi pikana muutaman päivän varoitusajalla. Ultraushan piti alunperin tehdä jo aikaisemmin (täällä) mutta onkologi päätti jättää ultraamatta tuolloin, koska hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta ottaa paksuneulanäytettä, jos sen tarve olisi ilmaantunut. Neulanäytettä ei tosin otettu nytkään, sillä rinnasta ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Rasvakudosta ja turvonneita maitotiehyitä/rauhasia vain.

Nuori naislääkäri pyysi vielä varmuuden vuoksi lausuntoa toiselta lääkäriltä joka pääsikin parin minuutin odottelun jälkeen tutkimushuoneeseen. Hän oli selvästi vanhempi nainen, sellainen arvovaltaa tihkuva matriarkka. Korkeintaan minuutin ultrattuaan varmoin ja tottunein vedoin hän totesi lähes sanasta sanaan saman mitä nuorempi naislääkäri oli sanonut jo aikaisemmin.

Ihan mukava reissu siis, enkä edes ajattele että olisi ollut turhan takia. Sain mielenrauhan ja tuli varmistettua ettei syöpäpesäkkeitä löydy ainakaan tästä jäljellejääneestä rinnasta. Ei ainakaan sellaisia mitkä näkyisivät ultrassa kahden lääkärin silmin.

Sairaalalle ajaessani mietin lakonisesti syövän mahdollisuutta. Muistan ajatelleeni ”jos sieltä jotain löytyy, niin ei se kyllä enää tässä konkurssissa tuntuisi juuri miltään…” ja laskeskelin mielessäni että hyvin harva asia lopulta olisi muuttunut. Toisenkin rinnan leikkaus olisi todennäköisimmin aikaistunut, ja olisin ehkä saanut pari ylimääräistä tärskyä sytostaatteja, riippuen uudesta kasvaimesta/residiivistä/pesäkkeestä. Tuntui kuitenkin siltä, että henkisesti olin varautunut kuulemaan huonot uutiset siten ettei se olisi ollut enää järkytys. Tai ehkä se olisi hiukan vavisuttanut, muttei millään tavalla verrannollinen siihen miltä ensimmäinen diagnoosi tuntui.

Pikkuasiat ovat lakanneet merkitsemästä liikoja. Yksi lisää syöpä sinne tai tänne. Ei se enää tässä konkurssissa tunnu.

Mainokset
Yleinen

Mistä kaikki alkoi? Miten syöpä löytyi?

”[…]miten alunperin syöpäsi löytyi, miten osasit mennä tutkimuksiin?”

Juuri ennen positiivista raskaustestiä olin havainnut vasemmassa rinnassani pikkiriikkisen kovan kohdan, vähänkuin ”herneen”. En kuitenkaan stressannut siitä yhtään, sillä ”eihän se nyt mikään syöpä voi olla, näin nuorella naisella. Korkeintaan kysta tai jotain.” Olin kuitenkin varannut ajan omalle terveyskeskuslääkärilleni, varmuuden vuoksi. Rintojen pahkuroista ja kyhmyistä kun ei voi koskaan tietää. Tässä vaiheessa en tiennyt olevani raskaana.

Jatka lukemista ”Mistä kaikki alkoi? Miten syöpä löytyi?”

Yleinen

Diagnoosi.

Lähes jokainen syöpäpotilas muistaa sen hetken kun kuulee ”Valitettavasti…”

Tuon sanan jälkeen tulevilla lauseilla ei ole juurikaan merkitystä, tai vaikka onkin, niin niitä on hyvin vaikea muistaa yhtä tarkasti. Se hetki kun saa diagnoosin puhelimitse tai vastaanotolla, se ikuistuu mieleen. Mitä vaatteita oli tuolloin päällä, miltä vastaanottohuoneen seinä ja banaali taulu näytti, millainen ilme lääkärillä oli. Millä äänensävyllä/painolla hän aloitti.

Olin sopinut ultranneen ja paksuneulanäytteen tehneen radiologin kanssa että hän soittaa tulokset heti kun ne valmistuvat. Tämä siksi, että raskauteni lähestyi loppuaan ja laskettu aika oli vain muutaman päivän päässä kun kävin tutkimuksessa. Sovittiin että tässä tapauksessa poikkeuksellisesti saisin tulokset puhelimitse, koska olisi riski että olisin jo ehtinyt lähteä synnyttämään, enkä siis pystyisi käymään vastaanotolla. Puhelimitse kerrottuna saisin tulokset myös nopeammin, kuin varaamalla vastaanottoaikaa tai erillistä puhelinaikaa.

Tuo puhelu tuli päivää ennen laskettua aikaa, 7.8.2014.

En muista juurikaan miten puhelu tarkalleen ottaen eteni sen jälkeen kun kuulin radiologin todenneen esittelyn jälkeen ”Valitettavasti…” mutta muistan hänen kertoneen että näytteistä on löytynyt syöpäsoluja. Shokin ensiaalto kävi lävitseni ja muistan vain pidätelleeni hysteeristä itkua koko puhelun ajan: Mietin, miten nyt on pakko pysyä kasassa ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että tästä käynnistyy äärimmäisen kireällä aikataululla hoidot, eli tiedossa rintaleikkaus (sitä en vielä tiennyt minkälainen tai minkä laajuisena), enkä osannut uumoilla liitännäishoidoista mitään.

Muistan hämärästi puhelusta sen, että kasvaimeni oli todettu laadultaan gradus 3:ksi, eli ennuste sen perusteella ei olisi hyvä. Radiologi kuitenkin jutteli asiallisesti ja rauhallisesti (tämän muistan) ja sanoi, että hänen mielestään luokitus olisi lähes voinut olla vaikka gradus 2, koska kasvaimen koko ja selvärajaisuus on alustavien tutkimuksien mukaan lähellä gradus 2-luokan rajaa. Kuitenkin, syöpäsolujen laatu ja kasvaimen koko, joka niukasti ylittää gradus 2-luokan kriteerit, tekee siitä gradus 3:n. Huomaan itsekin tarkertuvani pienimpiinkin seikkoihin jotka saattaisivat antaa paremman ennusteen, mutta koen sen lohdulliseksi joten se sallittakoon.

Koska raskaanaolevalle ei voida tehdä muita jatkotutkimuksia kuin ultraus ja neulanäyte, tapaukseni tiedot lähtivät samantien kirurgille tutustuttaviksi ja leikkaus varattiin siten, että alle 2 tunnin sisään olin jutellut sekä diagnoosin antaneen radiologin että leikkaavan kirurgin kanssa. Sinänsä muita analysoivia ja diagnoosiin johtavia tutkimuksia ei tarvittaisi, koska neulanäytteet ovat jokatapauksessa tarkempia ja enemmän tietoa antavia kuin esim. mammografia. Ultra itsessäänhän ei kovin tarkka ole, mutta sen takia neulanäytteet otettiinkin heti kun ultrassa tuo rinnassa tuntuva pahkura näkyi.

Muistan kyselleeni radiologilta ja kirurgilta lisätietoja ja penänneeni ennustetta ja muuta vastaavaa, mutta ymmärrettävästi he eivät voineet hirveän paljoa kertoa vielä tässä vaiheessa. Kirurgi ehdotti, että halutessani voisin lähteä samantien synnytyksen käynnistykseen, tai jäädä kotiin odottamaan että vauva syntyisi omia aikojaan. Tässä vaiheessa kuulin että rintaleikkauksen aikataulu oli jo lyöty lukkoon ja minulle oli varattu leikkauspäiväksi keskiviikko 20.8.2014 jos vain hyväksyisin sen. Imoitin samantien puhelimessa että tottakai, ja päätin, että hinnalla millä hyvänsä olisin tuolloin leikattavana, maksoi mitä maksoi.

Pitäisi vain hoitaa yksi pikkujuttu alta pois ensin, eli synnyttää lapsi, joka ei ollut tähän mennessä osoittanut minkäänlaisia merkkejä siitä että synnytys olisi lähelläkään.

Muistan kysyneeni sekä radiologilta että kirurgilta että onnistuisiko imetys. Molemmat lupasivat alustavasti ettei varsinaisia esteitä imetykselle ole, joten luottavaisin ja avoimin mielin päätin ottaa tarjouksen vastaan ja pari tuntia myöhemmin olimme miehen kanssa matkalla synnytyslaitokselle ja synnytys olisi suunnitelmissa käynnistää.