Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/mika-ihmeen-superselviytyja/
Laitan linkin taakse tekstin luettavaksi, siltä varalta että juttu ei olisikaan ikuisesti luettavissa alkuperäisellä sivustolla. Jatka lukemista ”Mikä ihmeen superselviytyjä?”
Tänään kesken koulupäivän huomasin että minulle oli yritetty soittaa kahdesti. Tunnistin numeron perusteella, että soitto oli tullut sairaalasta.
Kun soitin numeroon takaisin, siellä vastasi nauhoite: ”Sairaalan toimenpidehoitaja on yrittänyt tavoittaa teitä, teihin otetaan yhteyttä uudelleen…” jne.
Jännittää! Se tarkoittanee sitä, että leikkauslähete on edennyt siihen pisteeseen että seuraavaksi pitäisi päästä tapaamaan kirurgia ja minut laitetaan leikkausjonoon! Tai ehkä on laitettu jo leikkausjonoon, sillä seroomanestetaskun siistimiseen oli laitettu leikkauslähete jo viime keväänä, nyt lisäksi lähete jäljellejääneen rinnan poistoon.
(Muistutuksena: kieltäydyin keväällä seroomanestetaskun leikkauksesta jotta nämä kaksi asiaa voitaisiin hoitaa yhdellä leikkauksella samalla kertaa, siksi siis kaksi lähetettä eri aikoihin. Edelleen alustava suunnitelma siis se, että rintakehän molemmat puolet leikataan kerralla.)
Toivottavasti soittaisivat pian uudestaan siten, että ehtisin vastaamaan. Vähän kyllä vaikeaa arkisin keskellä päivää, kun olen koulussa tunneilla ja joudun pitämään puhelinta äänettömällä.
Ja vielä yksi englanninkielinen rintasyöpävideo joka ei sinällään liity Monokini 2.0 projektiin millään tavalla, mutta on tosi symppis erityisesti näin nuoren rintasyöpäpotilaan silmin:
Tuntuu etten ole ehtinyt päivittämään blogiakaan kuin hätäisesti silloin tällöin, sillä opinnot alkoivat täydellä tohinalla jo vajaat pari viikkoa sitten ja tein töitä koko kesän loppuun asti, joten varsinaista kesälomaa en pitänyt ollenkaan jollei sellaiseksi lasketa toukokuussa pitämiäni vuosilomapäiviä.
Olen tykännyt insinööriopinnoista aivan hirveästi, vaikka näin alkuvaiheessa en tietenkään pysty sanomaan vielä mitään kovin syväluotaavaa analyysiä alasta, mutta kaikki aiheet vaikuttaa äärimmäisen kiinnostavilta ja olen onnellinen päästyäni ammattikorkeaan. Yliopistossa viettämäni vuodet olivat lähinnä ajanhukkaa, en kaipaa sinne yhtään takaisin.
Sain jo jokin aika sitten ”uuden” eli käytetyn silikoniproteesin Siskojen vaihtopörssistä Facebookin kautta. Tiesin etukäteen että proteesi olisi todennäköisesti liian pieni (mitä se sitten olikin) mutta minulla oli sovittuna jo valmiiksi ”loppusijoituspaikka” tuolle proteesille siinä tapauksessa jos en voisi itse käyttää sitä. Annoin sen siis samantien eteenpäin, mutta vakuutan, että erittäin hyvään uuteen kotiin se lähtikin.
Otin tietysti kuvia. Näistä näkee paremmin miten iso tuo oma silikoniproteesini on. Sen koko ja paino yllättää välillä itsenikin, vaikka olen elänyt sen kanssa jo noin vuoden. Rintamukseni ei edes näytä kovin isolta, mutta mittasuhteet, vaatteet ja keho hämää, onhan mulla varsin isot kädetkin eikä kukaan kiinnitä niihin mitään huomiota sillä mittasuhteet ovat sopusuhtaiset. Ennen syöpää rintaliivini olivat liiveistä riippuen 95-100cm ympärysmitalla ja kuppikoko D-F, joten olihan siinä sitä massaa.
Pienempi proteesi on Amoena Natura 3S, koko 6, ja oma proteesini on Anita Authentic, koko 10.
Omassa proteesissani näkyy sisäpinnalla vähän kiiltävämpi läikkä, se on kohta josta lapsi yritti puraista palasen. Onneksi hän ei saanut tehtyä kuin pienen nirhauman joka paikattiin varsin onnistuneesti Liquisolella, suosittelen teille muillekin jos tulee eteen tilanne että silikonitissi vähän vuotaa, niin Liquisole pelastaa.
Onko sinulle tehty rintarekonstruktio tai muu rintaleikkaus? Olisitko valmis jakamaan sen tässä blogissa, täysin anonyymisti?
Koostan juttusarjaa erilaisista rintaleikkauksista jotka jollain tavalla liittyvät rintasyöpään. Minulle lähetetyt kommentit, tarinat ja muut tekstit tulen julkaisemaan täysin anonyymisti, tunnistettavista tiedoista ainoastaan ikä tulee näkyviin kunkin kommentin kohdalla, sekä sairastumisen ja leikkausten aikataulu, eli kukaan ei ole tunnistettavissa omalla nimellään tai muutenkaan teksteistä.
Voit myös lähettää kuvia jos haluat. Kuvia ei tietenkään ole pakko lähettää, mutta jos lähetät, niin kuvat julkaistaan siten, että kasvot rajataan kaulan kohdalta pois, sekä kaikki sellaiset asiat kuvien taustalta jotka voisivat paljastaa sinun henkilöllisyytesi, esim. uniikit esineet, tekstit, vaatteet, tai muut henkilökohtaiset tavarat joista sinut voisi tunnistaa.
Kysymykset, kuvat, kaikenlaiset kommentit ja tarinat voit lähettää osoitteeseen rinnanmitalla@gmail.com
Tiede 20.8.2015: Alkoholin kohtuukäyttö lisää syöpäriskiä
Noniin, se siitä kohtuukäytöstä sitten. Uutinen ei kerro onko alkoholi yksinään vastuussa syöpäriskin noususta, vai onko kenties muita korreloivia tekijöitä, mutta niin kauan kun ei ole muuta tietoa niin näillä mennään.
Jeeeeee! Jeeejeejeeejeeejeeeeeeeee!!
Vuosikontrollissa, eli ultrassa ja labroissa ei näkynyt mitään syöpään viittaavaa, eli ”puhtaat paperit” tästä ekasta varsinaisesta kontrollista. Leikkauslähetekin oli tehty valmiiksi, menen tapaamaan plastiikkakirurgia 17.9.2015 ja suunnitellaan jäljelläolevan rinnan poistoa ja seroomanestetaskun putsaus/siistiminen. Tarkoitus olisi hoitaa nämä samalla kertaa.
Syöpämarkkeri CA15-3 oli vihdoin laskenut normaalirajan alle, tulos 24, kun normaalin yläraja on < 25. Onneksi sentään, vaikka onkologian ylilääkärin sanoin markkeri on ”epäspesifi ja epätarkka” mutta hän on otattanut sen joskus jokatapauksessa, että sitä voidaan tarvittaessa seurata jos vaikka syöpä uusiutuisi/leviäisi, vaikkei siitä voikaan yksinään päätellä mitään, ainakaan ennenkuin tulos on yli 40, koska tuo 40 on ilmeisesti ”patologisesti merkittävä”. Korkeimmillaan markkeri kipusi 38 asti, onneksi on tippunut noista lukemista jottei minun tarvitse menettää yöuniani sen vuoksi.
Onkologian ylilääkäri sanoi myös niin, että tilastoista poikkeavasti minun tapauksessani kriittisin aika on ensimmäinen vuosi. Nyt kun selvisin ilman levinneisyyttä ensimmäisen vuoden, niin todennäköisyys laskee tästä lähin. En tiedä miten korkea levinneisyyden todennäköisyys tai huono ennusteeni on tarkalleen ottaen ollut, sillä tänäänkin asiasta keskustellessa todettiin molemmat, että kun ei meitä alle 35-vuotiaita juurikaan tilastoissa näy, ja pitkäaikaisseurannassakin tilastot ovat niin vanhoja ettei niitä voi verrata, sillä hoidot ovat uudistuneet täysin jo monta kertaa, joten paha sanoa mitään kovin eksaktia ennustetta.
Kasvainprofiili ja muut tekijät kyllä antavat minulle kohtalaisen hyvän ennusteen, paremman kuin tässä ikäryhmässä keskimäärin. Ja onhan noita kuvauksia ollutkin, onneksi, ei tarvitse miettiä kuhiseeko jossain päin kroppaa vielä syöpäläisiä, kun näillä mittareilla ei kuhise enää.
Koulu alkaa maanantaina, nyt voin keskittyä jännäämään sitä.
Ultraus ja labrakäynti oli ja meni, nyt on jäljellä enää onkologin vastaanotto ja se on huomisaamuna. Kuulen labrojen tulokset ja toivon mukaan saan vihdoinkin leikkauslähetteen jäljelläolevan rinnan poistoon.
Ultrauksen yhteydessä ultraaja jo totesi ettei mitään syöpään viittaavaa näkynyt ainakaan ultrakuvissa.
Olen ollut kohtalaisen rauhallisin mielin. Todennäköisyys sille, että etäpesäkkeitä tai paikallinen uusiminen löytyisi tässä vaiheessa on suhteellisen pieni. Onkologit ja tilastot sanovat että ”häviävän pieni” tai ”promillen luokkaa” vaikka en kyllä ihan usko siihenkään että todennäköisyys olisi promillen. Uskon kuitenkin että todennäköisyys on hyvin pieni. Todennäköisyys uusiutumisen toteamiselle on sitten toisen vuoden vuosikontrollin tienoilla.
En juurikaan jännitä. Olo on hyvin samanlainen kuin juuri ennen diagnoosia. Uskoin viimeiseen asti, että kyhmy rinnassani olisi vain kysta ja koepalan vastaus olisi hyvänlaatuinen. Se tunne on minulla nytkin, usko siihen, että nyt ei löydy mitään pahanlaatuista. En tietenkään voi tietää sitä varmasti, mutta sellainen tunne kuitenkin on. Tunnen oloni terveeksi, niin terveeksi kuin se nyt on mahdollista, kaikkine lääkityksen sivuoireineni ja leikkausalueen kiristyksineni, lymfa-turvotuksineni ja kuumine aaltoineni. Tuntuu, että syöpä on poissa.
Ja vaikka jotain pahanlaatuista löytyisikin, stressaaminen ja etukäteen pelkääminen, yöunien menetys ja itkeskely kun ei auttaisi yhtään.
Nielin juuri jokailtaisen Tamofen-tablettini alas punaviinillä. Saan varmaan tästäkin syövän. Kaikesta saa syövän. Jos saan syövän nyt, ei ole juurikaan väliä juonko tänä iltana punaviiniä vai en, sillä jos syöpä löytyy nyt, se on ollut niin ärhäkkä ettei parilla punaviinlasillisella olisi voinut keikauttaa vaakakuppeja mihinkään suuntaan. Kaikkea kohtuudella ja kohtuus kaikessa.
Punaviini on minulle parempaa kuin terapia, ainakin tässä tilanteessa. Kun juon muutaman lasillisen kohtuudella, en usko että alkoholilla on merkittävää vaikutusta syöpään, ja pienikin määrä punaviiniä toimii minulla tässä tilanteessa paremmin kuin käynti keskiverrolla tai keskivertoa huonommalla terapeutilla.
Jos yhtäkkiä julkaistaisiinkin tutkimus joka kumoaisi kaikki aikaisemmat tutkimukset kohtuullisen punaviinin kulutuksen terveysvaikutuksista ja todistaisi, että pienikin määrä viiniä aiheuttaa kiistatta negatiivisia ja merkittäviä terveysvaikutuksia (esim. syöpää), niin sitten joudun punnitsemaan asiaa uudestaan. Siihen asti… Kippis!
Nuoren naisen rintasyöpä. 