Ajatuksia syövästä · suru · Syövän jälkeen · Yleinen

Syöpäsäätiö: Annoin itselleni luvan päästää irti

https://www.syopasaatio.fi/tarinat/annoin-itselleni-luvan-paastaa-irti/

Rasmus Kujala jäi leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi 28-vuotiaana. Nyt hän haluaa auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia.

”Vaimoni Päivi kuoli kesäkuussa 2014. Häneltä oli puolitoista vuotta aiemmin löydetty selkäytimestä kasvain, joka oli todella harvinainen: kyseisenlaisia löytyy kerran kymmenessä vuodessa. […]

Kirjoittaminen oli yksi omista selviytymiskeinoistani: Päivin kuoltua kirjoitin yhteensä 70 sivua aina sellaisissa paikoissa joissa olimme yhdessä olleet. Aloitin ensitapaamisestamme ja sitten kirjoitin sairauden aikaisissa paikoissa. Pelkäsin, että unohdan, mutta samaan aikaan ajattelin, etten tahdo muistaa. Kirjoittaminen olikin hyvä tapa käsitellä asiaa: nyt minun ei enää tarvitse muistaa niitä asioita, mutta ne ovat olemassa, eli voin palata niihin lukemalla kirjoituksiani. Olen antanut itselleni luvan unohtaa ja päästää irti.

Advertisement
Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · Yleinen

Helsingin Sanomat: Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike

HS 18.2.2017: Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike – eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen kätkeytyy vaikeita ongelmia

[Kirjoittaneet] Tiina Saarto ja Juho Lehto

Saarto on palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Hyks) ja Lehto palliatiivisen yksikön ylilääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays).

Tässä kirjoituksessa oli hyviä pointteja liittyen eutanasian ongelmiin. Ideaalissa maailmassa ja vielä nykytilanteessakin olen edelleen eutanasian puolella, mutta meillä on vielä paljon töitä ennen sitä: kivunhoito, hyvä kuolema & saattohoito on saatava paljon paremmalle tolalle, sillä saattohoitoon/palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita paikkoja on Suomessa aivan liian vähän, ja saattohoidon käytännöt ja laatu, eli konkreettinen hyvyys, vaihtelee aivan liikaa.

Tottakai tämä koskettaa minua henkilökohtaisella tasolla. Jos ja kun oma lähtöni tulee, niin haluan saada hyvää kivunhoitoa ja hyvää saattohoitoa. Terminaalivaiheessa toivon saavani halutessani eutanasian, jos en itse siihen kykene ja elo on täysin sietämätöntä.

Ja vaikka elo ei olisi sietämätöntä, niin haluan itse voida päättää viimeisistä päivistäni. Tämä päätösvalta koskee myös sitä, että saattaa olla, että päätän etten haluaisikaan eutanasiaa tai tehdä itsemurhaa. Tämä päätösvalta voisi kuitenkin tarkoittaa myös eutanasiaa tai itsemurhaa. Haluaisin voida itse valita sen hetken kun lähden, sillä en näe mitään glooriaa ”lunastaa” kuolemaa kivulla ja kärsimyksellä.

Mutta toki toivon ettei minun tarvitse kuolla vielä vuosikymmeniin. Sormet ja varpaat ristissä pitkän ja hyvän elämän puolesta.


Voihan toki olla etten voi koskaan päättää omasta kuolemastani. Erilaisia tapoja kuolla on niin monenlaisia, lähtö voi tulla yllättäen tai vasta pitkän kituuttamisen ja kärsimyksen jälkeen. Haluaisin voida vaikuttaa niihin tilanteisiin joihin voin, eli minimoida turhan kivun ja kärsimyksen, jos sellainen tilaisuus tulee, esim. en kuolekaan jäämällä bussin alle tai laskuvarjoni ei aukea.

Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · pelko · Yleinen

Longplay: Lähtö

Lähestyvä CT-kuvaus saa minut ajattelemaan potentiaalista syöpäkuolemaa silloin tällöin. Useimmiten onnistun pitämään nuo ajatukset poissa mielestä, esimerkiksi harrastamalla käsitöitä, pelaamalla pelejä (tämänhetkinen suosikki tietysti Pokémon Go…) ja keskittymällä kaikkeen muuhun.

Mietin kuitenkin kuolemaa välillä, koska syövän pelko istuu olkapäällä. Tuleva CT-kuvaus kertoo tilanteestani hyvin paljon, ja voin edelleenkin toivoa puhtaita kuvia, mutta onhan siellä se huonompikin vaihtoehto…

Saattohoito on mielestäni tässä maassa vielä aivan liian alkutekijöissään. Joillain paikkakunnilla asiat toimivat ja muutamia hyviä saattohoitokoteja on, mutta esim. Terhokotiin on vaikea päästä, käytännössä mahdotonta jos ei asu lähempänä.

Longplayn artikkeli on hyvä, sanoittaa monia ajatuksia joita olen mielessäni pohtinut, jos siis tämän syövän kanssa tulisi jossain vaiheessa se paska arpa.

Tehtäköön jälleen selväksi se, että olen täysin eutanasian puolesta. En näe siinä minkäänlaista eettistä ongelmaa silloin, kun eutanasia rajataan saattohoitopotilaitten/terminaalipotilaitten saataville. Meidän ei tarvitse käydä vaikeaa moraalista keskustelua siitä, kuka on oikeutettu avustettuun itsemurhaan tai kuolinapuun, jos sitä tarjotaan vain terminaalivaiheessa, jolloin kuolema on vääjäämätön jokatapauksessa.

https://www.facebook.com/notes/long-play/l%C3%A4ht%C3%B6/1242603139138122