Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
En uskoisi omaa elämääni todeksi jos joku muu kertoisi tarinaani. Blogin päivittäminen on tippunut toistaiseksi prioriteeteissa alimmaksi, eikä ole tuntunut että minulla olisi mitään uutta sanottavaa.
Vanhojen fiilisten toisteleminen, vaikka ne olisivat todellisia ja taas ajankohtaisia, on tuntunut liian lattealta.
Kontrollikauhu, kuolemanpelko, mitä näitä nyt on.
Arkea voisi kuvailla parhaiten eräänlaisena epäonnisten sattumusten jatkumona.
Päivitystahti blogissa on toistaiseksi etanan vauhtia, sillä teen tällä hetkellä opintoja kesäkursseina samaan aikaan kun olen töissä. Vuorotyössä.
Ei ole herkkua, mutta ei liian raskastakaan, ainoa vaan ettei vapaa-aikaa juurikaan ole.
Jouduin olemaan syöpiksen suuntaan yhteydessä taas, kun kevättalvella onkologille raportoimani selkäkivut eivät ole hellittäneet juurikaan. Särkylääkkeitä käytän ajoittain, mutta onneksi olen pärjännyt ilman vahvempia lääkkeitä (joita minulla on iskiakseen ja selkävaivoihin olemassa) ja toistaiseksi riittää tavallisten kuolevaisten Burana + Panadol.
Sitten on tuo luomi korvassa.
Toisessa korvalehdessä on ollut jo pitempään luomi, mutta nyt se on muuttunut. Ensin korvalehteen kehittyi tulehtunut finni/mätäpaise, joka puhkesi tuossa vähän aikaa sitten. Nam nam.
Nyt pari päivää sitten tuon puhjenneen finnin vieressä oleva haalea luomi päätti mustua. Ihan yhtäkkiä ja yllättäen huomasin sen, sellainen violetin tai ruskean musta pienehkö luomi, hiukan koholla. Korvalehdet ovat melanoomalle tyypillinen esiintymispaikka koska ne ovat auringonpaisteessa koko ajan, ja koska olen polttanut itseni lapsesta asti hyvin usein, ensimmäinen ajatus oli tietysti melanooma. Eikä sädehoito auta tässä yhtälössä yhtään.
Ensimmäinen ja viimeinen ajatus on aina syöpä.
Tänään luomi ei ole enää yhtä musta kuin vielä eilen. Pohdimme puolison kanssa, että voisiko tuo musta patti olla joku mustapää tai jotain muutakuin tumma luomi, mutta kyllä siinä luomi on.
Sain onneksi vastaanottoajan onkologille jo parin viikon päähän, tiistai 7.6.2016 klo 13. Siitä menee tietysti jonkin aikaa eteenpäin jos ja kun mahdollisia lisätutkimuksia tulee.
Yritän olla ajattelematta lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, sillä stressaaminen ei auta yhtään. Vielä vähemmän auttaa se, jos menetän yöuneni ja mielenrauhani märehtimällä asioita etukäteen.
Olispas hassunhauskaa saada toinen syöpä jo ennen 40-vuotispäiväänsä. Melanooma olisi hyvä kandidaatti, riskitekijät löytyy.
Olen miettinyt, miten voi tunnistaa epänormaalin eturauhasen? Eturauhasssyöpä on miesten ykkössyöpä ja huomatessaan epänormaalin eturauhasen, nuoriakin miehiä kehotetaan hakeutumaan tutkimuksiin.
Mutta miten voi tietää onko oma eturauhanen epänormaali, esim. suurentunut? Eturauhasen tutkimus tehdään sormella peräaukon kautta, se on tuttu juttu, mutta en minä ainakaan tiedä miltä normaalin eturauhasen pitäisi tuntua, saatika sitten epänormaalin.
Mihin sitä omaa eturauhasta pitäisi verrata, jos ei ole kokemusta muista eturauhasista?
”Tuseerauksella eli peräaukon kautta tapahtuvalla tunnustelulla arvioidaan eturauhasen koko, aristavuus ja mahdolliset ylimääräiset kyhmyt.”
Juuh, elikkäs… Pitäiskö kysyä kaverilta, että ”Hei, antaisitko vähän sormeilla sun eturauhasta, kun mä haluaisin tietää miltä eturauhasen pitäis tuntua? Olis kiva verrata sun eturauhasta tähän mun omaan.”
Järjestäis mukavan ja läheisen illan kaverin kanssa, eturauhasen tunnustelun merkeissä. Vähän rauhallista musiikkia soimaan taustalle, viiniä, pikkupurtavaa, liukuvoidetta.
Mulla ei ole eturauhasta, joten pohdin tätä ihan vaan teoriassa. Rinnat oli paljon helpompi tutkia käsikopelolla, joskin rintakudoksen sekaan voi pieni kasvain piiloutua ja jäädä huomaamatta.
Nuoren naisen rintasyöpä. 