Ajatuksia syövästä · Yleinen

Siskoista yksi on jälleen poissa.

Siskot muistokuva Marja 2015_07_10

Marjan ystävä kirjoittaa:

”Tihkusateisena sunnuntaina meidät tavoitti suruviesti: pitkän linjan luontoihminen, vanhan kaartin pakana Marja Wallin oli rauhallisesti nukkunut pois syövän uuvuttamana kamppailtuaan sen kanssa kuusitoista pitkää vuotta. Marja oli saattohoidossa kahdesti, mutta vasta kolmas kerta sanoi toden, ja vanhan kuun viimeisenä päivänä hän lähti esivanhempien maille.

Lennä vapaana, ystävämme, joka rakastit tuulta, revontulia ja lintuja. Mene Jumalattaren luokse siivin, jotka olet saanut, ne eivät ole enää rikkoutuneet, vaan täydelliset ja kauniit. Tähdet tuikkikoot matkallasi kirkkaina ja opastakoot sinut Linnunradan päähän. Odota siellä meitä, jotka tulemme jäljestä. Et ole yksin, ja tähänkin maailmaan jätit jälkesi meihin. Sinulla oli merkitystä.”

Siskot Ry – Matka jolle kukaan ei halunnut

Siskot Ry Facebookissa

Mainokset
Ajatuksia syövästä · Yleinen

”Mitä haluaisit olla isona?”

Ensin en osannut vastata mitään. En keksinyt mitään, sillä syöpä on vienyt minulta kokonaan tai osittain kyvyn unelmoida mahdottomia. Aloin kuitenkin miettimään mitä haluaisin, mitä toivoisin tulevaisuudelta. Lopulta kun olin naputellut vastaukseni, tajusin ettei se vastaa kysymykseen:


Syöpä muuttaa unelmia. Tai mikä tahansa tarpeeksi vakava, henkeä uhkaava sairastuminen.

En pysty enää (tällä hetkellä) unelmoimaan mahdottomia. Toivon kaikista eniten terveyttä, että syöpä ei ehtinyt levitä ennen hoitoja ja hoidot estäisivät leviämisen (ja uusiutumisen). Unelmat ovat muuttuneet realistisiksi, hyvin konkreettisiksi:

”Isona haluan olla elossa.”
”Haluan ettei syöpä tappaisi.”

Sain opiskelupaikan AMK:sta, insinööriopinnot alkavat syksyllä. Haaveilen että saisin valmistua terveenä. Haaveilen saavani töitä, parempia töitä kuin mitä teen nyt. Haluaisin tehdä työtä jonka koen mielekkääksi, ettei tuntuisi että elämäni valuu hukkaan.

Toivon näkeväni kun tyttäreni aloittaa koulun. Toivon olevani elossa kun hän täyttää 18, 25, ehkä jopa 30.

Toivon että saamme joskus yrittää toista lasta. Mahdollisuus on, kunhan 5v lääkitykseni ovat ohi. Olen silloin 40v, joten window of opportunity ei ole kauhean iso, mutta se on olemassa.

Kaikki aikaisemmat suunnitelmat tulevaisuudesta ovat muuttuneet luksukseksi. Ei ole enää itsestäänselvyyksiä. Kaikki toiveet, kaikki päätökset, lasten lukumäärästä mahdolliseen asuntolainaan ovat lahjoja, asioita jotka tapahtuvat vain jos minulla käy niin tuuri ettei syöpä uusiudu eikä leviä.

Haluaisin elää niin pitkään, että vielä joskus osaan toivoa mahdottomia.