Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
HS: Liisa Lilja sairastui 8-vuotiaana luusyöpään ja häneltä amputoitiin jalka – nyt hän valmistautuu Rion paralympialaisten triathloniin
Innostava, toiveikas juttu! Tosin tuo Liljan perfektionismi on suorastaan pelottavaa. Tunnistan siinä nuoren… nuoremman itseni.
Hei, nyt kannattaa osallistua Helsinki Twilight Runiin, sillä koko tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle! Valittavana mm. 10km, puolimaraton tai kokonainen maraton. Tapahtuma on 6.8.2016.
Helsinki Twilight Run & Walk – Beat Cancer!
Helsinki Twilight Run & Walk on hyvän mielen liikuntatapahtuma, jonka koko tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle.
Kodin Kuvalehti: ”Valitsimme iskälle arkkuun hupparin ja farkut” – 6 kertomusta läheisen kuolemasta
Kuusi tarinaa kuolemasta, kuusi ainutlaatuista elämää, kuusi viimeistä valokuvaa. Ja läheisten yksi toive: saisinpa vielä kerran kertoa, että rakastan.
The Telegraph (julkaistu 15.3.2016): ’Astounding’ study claims major breakthrough in cure for terminal breast cancer
A new cancer therapy that uses nanotechnology has effectively cured terminal breast cancer in tests on mice.
The ”astounding” research has raised hopes of a cure based on the delivery of drugs to vital organs using a technique that bypasses cell defences resistent to treatment.
In tests on mice with incurable breast cancer that had spread to the lungs, half were free of the disease for at least eight months – the equivalent of 24 years in humans.
Scientists said that even if the effects could be partly transerred to humans, it would represent a significant breakthrough for metastatic cancers, where the disease has spread from the breast to other parts of the body.[…]
Tämä on jotain niin upeaa, niin upeaa!
Olen lohduttanut itseäni monia monituisia kertoja kuolemanpelon riivatessa, että jos vain voisin sinnitellä vielä jonkun aikaa, vielä muutamia vuosia, edes siihen asti että hoidot kehittyvät, niin saisin jatkoaikaa elämälle.
Ja tässä se on.
En pysty kuvailemaan tätä helpotuksen tunnetta tai sen määrää. Sitä, miten ihanalta tuntuu ajatus siitä, että riippumatta syövän leviämisriskistä, se olisi hoidettavissa niin hyvin, että olisi mahdollista elää normaali, pitkä ja hyvä elämä.
Hyvin harva asia auttaa syövänpelkoon yhtä paljon kuin tällaiset uutiset. Uskon ja luotan, että elämme niitä aikoja kun syöpään todellakin kehitetään parantavat lääkkeet, tai ainakin sellaiset lääkkeet että syövän eteneminen saadaan pysähtymään.
Loppukuu onkin sitten vuoden kiireisintä aikaa. Aion uppoutua edelleenkin opintoihin täysillä, joten blogin päivitystahti on mitä on. Vapun jälkeen palailen opintovapaalta takaisin töihin ja toivon mukaan kalenterissa olisi edes joskus hiukan vapaata, mitä tällä hetkellä ei todellakaan ole.
http://www.sylva.fi/fi/ajankohtaista/fuck-cancer/
SYLVA RY on syöpäsairaiden lasten ja heidän perheidensä yhteinen järjestö, joka tarjoaa tietoa, apua ja vertaistukea koko perheelle lapsen sairastuttua syöpään.
SYLVA RY tuo valtakunnallisen Fuck Cancer -kampanjan Suomeen huhtikuussa 2016 ja sen jälkeen vuosittain samana ajankohtana.
Suomessa sairastuu syöpään vuosittain noin 600 nuorta aikuista eli 18-35-vuotiasta. Vakava sairaus voi viedä terveyden lisäksi toimeentulon ja kodin, sekoittaa ihmissuhteet ja varastaa identiteetin. Pelkkä sairaalahoito ei riitä, kun arki menee uusiksi. Syöpä on kriisi kenelle tahansa. Nuoren aikuisen elämässä sairaus iskee tilanteeseen, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Miten suhtautua elämään ja suunnitella tulevaisuutta, kun syöpä tulee mukaan kuvioon?
Siksi loimme valtakunnallisen Fuck Cancer -kampanjan, joka ohjaa nuoret aikuiset paitsi tiedon myös vertaistuen ja saman kokeneiden tarinoiden äärelle. Haluamme tehdä näkyväksi tämän potilasryhmän myös suurelle yleisölle. Fuck Cancer -kampanjaviikkoa vietetään Suomessa 4.-10.4.
People.com: ”Star Trek Actress Karen Montgomery Dies at 66”
People.com: Janice Dickinson
Elle.com: Christina Applegate
Aarp.org: Melissa Etheridge & Sheryl Crow
Dailymail: Cynthia Nixon
The Guardian: Kylie Minogue
http://www.oliviaappeal.com: Olivia Newton-John
The Telegraph: Dame Maggie Smith
Health.com: Edie Falco
Biography.com: Gloria Steinem
Huffington Post: Kathy Bates
Kontrollirumba starttailee taas vaihteeksi.
Lisääntyneen turvotuksen, erityisesti vatsan, takia varailin hirveällä vaivalla ajan omaan terveyskeskukseen yleislääkärille (en ole saanut lähetettä erikoislääkärille, eikä syöpäpuolella oteta vastaan muissa kuin jo todetun syövän hoidoissa/kontrolleissa…) ja toivoin pääseväni ultrattavaksi vatsan alueelta.
Pääsinkö ultrattavaksi? No en!
Ehdin olla lääkärin huoneessa n. 7 minuuttia, jona aikana olin kertonut oireista, riisuutunut, ollut ronkittavana, pukeutunut, ottanut papereita käteen, hyvästellyt ja poistunut. Tämä liukuhihnatoimitus sen jälkeen kun lääkäri oli ensin ollut n. 45 minuuttia myöhässä kaikista aikatauluista.
Eipä sillä, olin varautunut, minulla oli kirja mukana. Sain luettua yhtä kurssikirjaa sen kolmisen varttia, joten time well spent.
Mikä tässä lääkärikäynnissä nyt sitten risoo näin paljon? No minäpä kerron!
Jo ennenkuin ehdin istahtaa tai ottaa vaatteita ollenkaan pois, lääkäri oli esittänyt kaksi kysymystä kakkani väristä ja diagnosoinut IBS:n, eli ärtyneen suolen oireyhtymän. Lähtiessäni saamani paperit olivat tulosteita joissa kerrottiin FODMAP-ruokavaliosta, IBS:stä ja pari muuta lippulappua.
Hienoa että lääkäreille on kehittynyt näin tehokas röntgen-katse, jolla he näkevät potilaasta 30 sekunnin tuijotuksella, mikä vaivaa. Noin nopea ja tehokas tapa diagnosoida näkymättömiä sairauksia tuo varmasti paljon säästöjä, sekä ajassa että rahassa.
Vituttaa, mutta koitan ymmärtää kiireistä ja väsynyttä terveyskeskuksen yleislääkäriä. Ihmettelen silti, miten hän onnistui diagnosoimaan IBS:n vain katsomalla vaatteitten päältä, joten olen hiukan skeptinen…
Duodecim: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)
Koska olen tarpeeksi änkyrä, aion suorittaa tätä sairastamista nyt sitten kunnolla, ja aion toteuttaa FODMAP-ruokavaliokäskyä. Jos projektista ei jää käteen muuta, niin edes se, että pääsen sanomaan sille lääkärille, että et muuten ole ensimmäinen puoskari joka on minun kohdallani diagnosoinut jotain väärin.
En siis jaksa uskoa että minulla olisi IBS, vaikka eihän se täysin mahdotontakaan ole. Voisihan sitä vaikka voittaa lotossa. Kahdesti.
Toivottavasti kontrollikutsu gynelle ultraukseen tulee ajoissa, tuntuu todella pitkältä ajalta odotella toukokuulle koko saatanan kutsua, ja sitten vielä laskea päiviä ja viikkoja itse tutkimukseen. On kuitenkin lohdullista että se on tulossa, kunhan psyykeni jaksaa odotella sinne asti.
Ilmeeni, kun lääkäri kyseli kakkani väristä ja totesi lakonisesti minulla olevan IBS:n:
Huomenna seuraava käynti, sillä kertaa suoraan labraan PAPA-näytteeseen. Sen tulokset saan parissa viikossa. Muistan taas miksen tykkää asioida terveyskeskuksissa yleislääkäreillä.
Uutinen Ilta-Sanomissa julkaistu eilen, 2.4.2016: ”Minulla on elämäni viimeiset viikot menossa”
Surullista, niin surullista. Tupakointi ei kannata koskaan.
Linkkasin Riki Sorsan syöpäuutiseen aikaisemmin täällä.
Puhelin soi perjantaina puolen päivän aikaan.
– Kiitos Rita vuosikymmenten ystävyydestä. Olet ollut ihana ystävä, Riki Sorsa sanoo puhelimessa.
– Minulla on elämäni viimeiset viikot menossa, kahdesta viikosta kahteen kuukauteen elinaikaa, Riki kertoo hiljaisella äänellä.
Hän on matkalla sairaalasta kotiin lepäämään.
Kampanjasivu suomeksi: http://fuckcancer.fi/
https://www.facebook.com/fuckcancersuomi
Hashtagit:
#fuckcancerfi (Instagram)
@fuckcancerfi (Twitter)
Iltalehti: ”Syövässä ole mitään hävettävää”
Fuck Cancer -kampanjan äiti Anna-Elina Rahikainen, 29, sai vuonna 2008 laajalle levinneen Hodgkinin lymfooman diagnoosin. Diagnoosin jälkeen koko elämä kääntyi päälaelleen. Nuori nainen alkoi elää hetki kerrallaan, sillä päivä kerrallaankin tuntui liian kaukaiselta tavoitteelta.
Fuck Cancer-sivustolta poimin Aapelin tarinan, se on jotenkin niin samanlainen kuin omat ajatukseni.
Helsingin Uutiset 14.3.2016: ”Syöpäkampanja sai tyrmäävän nimen”
ePressi 14.3.2016: ”Valtakunnallinen Fuck Cancer -teemaviikko”
Kampanjan Youtube-kanava: Fuck Cancer Suomi
HUOM! Nosturilla tukikonsertti 8.4.2016!
Nuoren naisen rintasyöpä. 