Gigantti on onnistunut uusissa mainoksissaan täysin yli odotusten. Erityisesti omiin tunteisiin iski mainos nimeltään Äiti ja poika. Kiitos Gigantille näistä, sarjassa on muitakin upeita mainoksia joita katsoo mielellään:
Paskat housussa
”Mut mitä sä sit teet jos paskat on jo housussa?”
”Pyyhin.”
Sitä vaan sinnittelee, kun ei muuta voi. Joskus en vaan jaksaisi kuunnella niitä toistuvia ”Sulla on niin upea asenne, sä kyllä selviät!” tai ”Sä kyllä voitat ton syövän, kun sulla riittää taistelutahtoa!”
Jos syövän voisi voittaa tahdonvoimalla, niin meiltä ei kuolisi koko ajan joku vertaistukiryhmästä. Jos syövän voisi voittaa tahdonvoimalla, mä olisin terve eikä syöpä koskaan voisi uusiutua. Ihan vaan siksi, koska tahdon niin paljon selvitä ja olla hengissä. Ja niin tahtoo ne muutkin. Niin me tahdotaan kaikki!
Ja silti joku kuolee.
Ida lähti aivan äsken. Tuntuu ettei siitä ollut kuin muutama päivä, kun näimme ja tanssimme ja puhuimme siitä, miten Henkkamaukan miesten osastolta voi löytää tosi kivoja vaatteita. Kukaan ei olisi päältäpäin arvannut Idan tilannetta, paitsi kaljusta päästä. Mikään muu ei vihjannut mitenkään sitä, että syöpä nakersi jo tuolloin maksassa.
Tuntuu etten jaksa sanoa mitään. Liian monta on kuollut tähän paskatautiin, liian monta on saanut uutiset levinneisyydestä.
Juuri nyt haluan kääriytyä peittoburritoon ja syödä kaksi kiloa suklaata ja juoda pullollisen vodkaa ja maata viikon tai kaksi kuin mursu, tekemättä yhtään mitään. Mutta sitä en tee, koska mun saatanan paska rasvamaksani varmaan sanoisi PIM ja päättäisi tuhoutua juuri sillä hetkellä, ihan vaan vittumaisuuttaan. Ja kostoksi kaikista syömistäni lääkkeistä ja saamistani sytoista.
En jaksa sanoa enää mitään. Juuri nyt. En yhtään mitään.
Hyvää matkaa Ida!
Hyvästi Ida, lähdit aivan liian nopeasti, aivan liian aikaisin. Tämä syksy on ollut raskas. Kepeät mullat.
Ida 1976-2016.
Kuva: Siskot Ry
Rasvamaksa
TT-kuva oli sitten syövän osalta puhdas, jeee!
Kuvassahan kyllä näkyi sitten maksa-arvojen nousun syy, eli rasvamaksa. Ensimmäisen rintaleikkauksen jälkeen otettu TT-kuva oli täysin puhdas ja maksa priimakunnossa, joten kaikella todennäköisyydellä rasvamaksan on aiheuttanut syöpälääkitykset (Sytot? Tamofen?), koska mikään muu ei tässä välissä ole muuttunut.
Maksa on erittäin rasvoittunut. Pesäkemuutoksia siinä ei ole. […] Erittäin rasvoittunut maksa. Ei metastasointiin viittaavaa.
Juuh, elikkäs! Perjantaina onkologin soittoaika ja silloin olisi tarkoituksena tarkistella lääkitykset uusiksi, mahdollisesti lähtee Tamofen vaihtoon, ei voi vielä tietää. Hoitajakaan ei osannut sanoa, ei ollut tietoihin kirjattu mitään päätöksiä tai hoitolinjausta toistaiseksi.
Iloitsemme: Ei syöpää, puhtain kuvin eteenpäin!
Moitimme: Rasvamaksa joka vaatii toimenpiteitä ASAP.
Sain hoitajalta lausunnon printattuna sillä kävin sairaalalla pistettävänä tänään (Zoladex), vaikka alunperin oli sovittu soittoaika perjantaille. Parempi näin, ei tarvitse kiristellä hermoja enää enempää. Perjantain soittoajalla voidaankin sitten keskittyä suoraan asiaan, eli miten tätä rasvamaksaa lähdetään hoitamaan.
Koitin kysellä hoitajalta ruokavaliosta ja liikunnasta, muttei osannut sanoa juuta eikä jaata ennenkuin onkologi antaa jonkinlaiset ohjeet. En edes tiedä paljonko auttaa mitkään muut temput kuin lääkityksen vaihtaminen, jos maksan rasvoittuminen johtuu vaikkapa siitä Tamofenista.
Tulisipa perjantai pian, haluan hoitaa asiat pois alta. Turhaudun helposti.
Kansalaisaloite: Eutanasia
Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212
Tässä koko homman ydin, kopsattu kansalaisaloitteesta:
Eutanasialaki tarvitaan lisäämään elämän loppuajan vaihtoehto niille kanssaihmisillemme, jotka eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta.
Lain säätämisen ohella on tärkeää huolehtia siitä, että kunnat ja/tai sairaanhoitopiirit velvoitetaan järjestämään adekvaattia ja korkeatasoista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa ja että niitä on saatavilla kattavasti koko Suomessa.
Jos muu hoito ei riitä lieventämään kuolevan ihmisen kärsimyksiä, esitämme eutanasian sallimista Suomessa seuraavien kriteereiden täyttyessä:
– Potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.’
– Potilas sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton, ilman toivoa paranemisesta.
– Potilas on oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti.
– Lääkäri on informoinut potilasta tämän tilanteesta, ennusteesta sekä käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista.
– Potilas on itse esittänyt vapaaehtoisen, harkitun ja toistuvan pyynnön eutanasiasta, eikä päätös ole syntynyt ulkoisen painostuksen seurauksena.
– Lääkäri on keskustellut useamman kerran potilaan kanssa tämän eutanasiapyynnöstä ja on vakuuttunut, että potilaan pyyntö on luonteeltaan pysyvä.
– Lääkäri ja potilas ovat kummatkin yhtä mieltä siitä, ettei muita mielekkäitä vaihtoehtoja potilaan tilanteeseen enää ole.
– Lääkäri on vakuuttunut, ettei potilas kärsi arvostelukykyään heikentävästä psykiatrisesta sairaudesta. Kliininen depressio tulee aina hoitaa ennen eutanasiapäätöksen tekemistä.
– Lääkäri on konsultoinut ainakin yhtä, puolueetonta lääkäriä, jonka täytyy myös tavata ja arvioida potilaan tila henkilökohtaisesti.
– Lääkäri suorittaa eutanasian asianmukaisesti, on itse paikalla potilaan kuolemaan saakka ja on sen jälkeen ilmoitusvelvollinen eutanasian toteuttamisesta sitä varten perustettavalle valvontaelimelle, jolle hänen on toimitettava tarkat tiedot eutanasiapäätökseen johtaneista syistä, eutanasian toteuttamisesta sekä muista tapahtumatiedoista laissa tarkemmin määritellyistä tavalla.
– Lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Jos lääkäri halua kieltäytyä eutanasian toteuttamisesta, hänen tulee ohjata potilas jollekin sellaiselle lääkärille, joka on valmis sen toteuttamaan kriteerien täyttyessä.
Kukaan ei saa eikä voi tehdä eutanasiapäätöstä kenenkään muun puolesta.
Paskalista
Asiat jotka vituttaa juuri nyt!
- Valkoiset keittiön tasot. Kuka saatanan aivokalifi on keksinyt vitivalkoiset keittiön työtasot? Siis ei jumalauta mitä paskaa! Siihen valkoiseen ”ikilevyyn” tahraantuu ihan kaikki, siis KAIKKI, ja joka ikinen pienenpieni murena ja kikana näkyy kilometrin päähän! En aio ikinä laitattaa minnekään valkoisia pintoja, eihän niitä pysty pitämään puhtaana mitenkään!
- Närästys. Yleensä juon aloeveraa säännöllisesti enkä kärsi närästyksestä, mutta voi hyvä helvetti että korventaa. Aloevera on loppu ja välttelen syömästä Rennietä. Taidan kuitenkin sortua ja ottaa yhden Rennien ennen nukkumaanmenoa, siis eihän tässä tilassa voi mennä vaakatasoon.
- Jokapaikkaa kolottaa. Aivankuin olisin vanhentunut. Otin Aspiriinin, ei tunnu auttavan yhtään.
- Olen jämähtänyt Pokémonissa levelille 22, etenee tosi hitaasti. Halloween event loppui ja nyt karkkien kerääminen on todella tuskaisen hidasta. Ärsyttää!
- Sain kälyltä aivan ihanan väristä Novita 7 veljestä polkka-sukkalankaa, mutta koska jouduin purkamaan pätkän vanhaa resoria ja liottamaan lankaa suoraksi, se on nyt märkää enkä voi neuloa siitä mitään ennenkuin se kuivuu.
- Suurin osa mustista leggingseistä on mennyt rikki haaroista. Aina ne hajoaa haaroista! Paikkaan saumurilla jatkuvasti, vaan ei ne kauaa kestä.
- Syöpä. Eniten vituttaa syöpä. Tai ei vituta jos syöpää ei olekaan! Mutta vituttaa ajatus siitä että vois olla syöpä.
- Joudun odottamaan ensi perjantaihin asti onkologin soittoa ja tietoa siitä, onko kuvissa näkynyt mitään. Piinaviikko. Paskaapaskaapaskaapaskaa. Paskaa!
Ei mulla nyt tule mieleen enempää asioita jotka vituttais.
Eikun tuleepas! Siis tää mun unirytmi, vittu mitä paskaa!
CT-kuvaus / TT-kuvaus
Tänään oli CT-kuvaus / TT-kuvaus. Näitä termejä tunnutaan käyttävän ristiin vähän miten sattuu, eikä se haittaa, sillä ne tarkoittavat samaa asiaa. Toinen suomeksi, toinen englanniksi. TT = tietokonetomografia, CT = Computed tomography.
Yritin olla reipas ja aikaansaava ja kävin koululla mukamas tekemässä jotain kouluhommia ennen kuvausta jolle oli varattu aika klo 14, mutta en saanut yhtikäs mitään aikaiseksi.
Tai sain, jos Pokémonin pelaaminen lasketaan.
En muistanut edes sitä, että ennen kuvausta ei saisi syödä lihapitoista ateriaa.
Eikun ei, ei sentään kuvaukselle ollut mitään tällaista rajoitetta, vaan labrakokeille. Piti käydä uudestaan labrassa muutaman viikon särkylääketauon jälkeen, sillä maksa-arvoja kontrolloidaan ja tarkistellaan.
Onneksi en nyt sentään mättänyt mitään isoa pihviä naamaani, mutta olin syönyt koulussa ruokalassa perunamuussia lihapullilla. Mainitsin tästä labrassa ja näytteenottaja totesi että kyllä nämä verikokeet otetaan lihapullista huolimatta, mutta siitä on hyvä mainita labranäytteen lisätiedoissa, joten jos tuloksissa on CREA koholla (Vai onko se KREA? En koskaan muista…), niin se todennäköisesti pistetään sitten lihapullien piikkiin. Kerroin kyllä etten syö leikkeleitä tai makkaraa ollenkaan, nuo lihapullat olivat ainoa liha mitä olin syönyt.
Sain kehuja erityisesti siitä, että sanoin heti kyynärtaipeen suonien olevan tosi huonoja pistettäviä. Pistäminen tehtiinkin sitten avoneulalla, ja silläkin oli ongelmia saada verta otettua, mutta onnistuipahan jotenkuten kuitenkin. Näytteenottaja sanoi, että on tosi hyvä että kerroin, jolloin hän pystyi heti valitsemaan sopivamman neulan ja onnistumaan pistämisessä kerralla. Mukavampaa minullekin, ettei sohittu ja ronkittu epäonnisesti montaa kertaa.
Olivat ostaneet uuden Siemensin masiinan! Kuvaus kesti vain pari minuuttia. Pyysin kuvauksen jälkeen lupaa kuvata, ja sen sain, joten tällaisessa tötterössä kävin makoilemassa:
Tulokset kuulen viikon päästä. Onkologi soittaa, sanoin ettei ne uutiset siitä paskemmiksi muutu vaikka puhelimessa ne kuulisinkin.
Nyt kun elän vielä tämän piinaviikon Schrödingerin syöpäni kanssa, niin sitten voin taas huokaista helpotuksesta pitkäksi aikaa.
”Muistathan juoda runsaasti tänään sekä ainakin huomenna, ja jos juot jotain diureettista kuten kahvia, muista juoda vielä lisää korvataksesi poistuneen nesteen?”
Juu, muistan muistan. Sen takia tässä valvonkin, että saisin pissittyä ulos ne neljä tuoppia vettä jotka litkin juuri iltapalaksi. Ei huvittaisi nousta pissille keskellä yötä, vaan niin siinä taitaa kuitenkin käydä.
Longplay: Lähtö
Lähestyvä CT-kuvaus saa minut ajattelemaan potentiaalista syöpäkuolemaa silloin tällöin. Useimmiten onnistun pitämään nuo ajatukset poissa mielestä, esimerkiksi harrastamalla käsitöitä, pelaamalla pelejä (tämänhetkinen suosikki tietysti Pokémon Go…) ja keskittymällä kaikkeen muuhun.
Mietin kuitenkin kuolemaa välillä, koska syövän pelko istuu olkapäällä. Tuleva CT-kuvaus kertoo tilanteestani hyvin paljon, ja voin edelleenkin toivoa puhtaita kuvia, mutta onhan siellä se huonompikin vaihtoehto…
Saattohoito on mielestäni tässä maassa vielä aivan liian alkutekijöissään. Joillain paikkakunnilla asiat toimivat ja muutamia hyviä saattohoitokoteja on, mutta esim. Terhokotiin on vaikea päästä, käytännössä mahdotonta jos ei asu lähempänä.
Longplayn artikkeli on hyvä, sanoittaa monia ajatuksia joita olen mielessäni pohtinut, jos siis tämän syövän kanssa tulisi jossain vaiheessa se paska arpa.
Tehtäköön jälleen selväksi se, että olen täysin eutanasian puolesta. En näe siinä minkäänlaista eettistä ongelmaa silloin, kun eutanasia rajataan saattohoitopotilaitten/terminaalipotilaitten saataville. Meidän ei tarvitse käydä vaikeaa moraalista keskustelua siitä, kuka on oikeutettu avustettuun itsemurhaan tai kuolinapuun, jos sitä tarjotaan vain terminaalivaiheessa, jolloin kuolema on vääjäämätön jokatapauksessa.
https://www.facebook.com/notes/long-play/l%C3%A4ht%C3%B6/1242603139138122
Iltalehti: Antti, 50, sairastui rintasyöpään
Iltalehti 16.10.2016: Antti, 50, sairastui rintasyöpään: Lääkäri väitti oireitani masennukseksi
Vihastuttaa. Miksi näitä tapauksia tulee jatkuvasti, ettei ole otettu tosissaan. Syövän ennuste on hyvä vain, jos se diagnosoidaan ja hoidetaan ajoissa. Helppoon ja hyväennusteiseenkin syöpään kuolee takuuvarmasti, jos se jää hoitamatta, jos siis sellaista edes on olemassakaan kuin helppo syöpä. Ehkä parempi sanoa, että hyväennusteiseenkin syöpään voi kuolla.
Tilannekatsaus blogiin
Olen miettinyt useaan otteeseen blogiin kirjoittelua, mutten keksi oikein mitään sanottavaa, tai kaikki sanat ovat päässäni sekainen kasa josta ei löydy yhtenäistä punaista lankaa. Elän edelleen välitilassa, kunnes CT-kuvaus, labrat ja tulokset tulevat.
Kun en muuta keksinyt, niin päätin koostaa väliaikatietoja blogin kävijöistä, eli teistä lukijoista:
Artikkeleita tällä hetkellä tasan 310 (tosin tästä tulee 311. artikkeli), sivua on päivitetty/näytetty yhteensä 300 025 kertaa, kävijöitä 97 826 ja suosituin päivä on ollut 19. toukokuuta 2016 jolloin en edes päivittänyt blogia, siltikin luettu 966 kertaa. Suosituin viikonpäivä lukea blogiani on tiistai (silloin tulee eniten sivulatauksia) ja suosituin kellonaika on iltayhdeksältä.
En ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta ehkäpä olen päivittänyt blogia eniten tiistaisin? En keksi miksi tiistai olisi suosituin päivä.
Kohta menee siis 100 000 kävijän raja rikki.
Ei edes jännitä, sillä jostain syystä kuvittelen edelleen kirjoittavani tätä blogia vain itselleni ja ehkä muutamalle kaverille joitten en edes kuvittele käyvän blogissa säännöllisesti, vaikka silloin tällöin olen saanut kommentteja että osa käy aina heti kun uusi päivitys tulee.
Mitä enemmän mietin asiaa, sitä tyytyväisempi olen, että päätin pitää blogin anonyyminä. Pystyn kirjoittamaan vapaammin enkä sensuroi itseäni (ainakaan tietoisesti) juuri yhtään. En kirjoittaisi kaikenlaisista toosavaivoista ynnä muusta läheskään yhtä yksityiskohtaisesti, jos henkilöllisyyteni olisi tiedossa.
Välitilassa eläminen, pelon ja odotuksen sietäminen on edelleen yksi kauheimmista asioista mihin tällä syöpätaipaleella joutuu tottumaan. Tai jos ei totu, niin sitä on lähes pakko opetella sietämään, jos haluaa säilyttää edes riekaleet mielenterveydestään.
Olen miettinyt viime päivinä paljon sitä, että kuinka monelle sukulaiselle ja läheiselle minun pitäisi, tai kannattaisi, kertoa erilaisista tutkimuksista ja ylipäätään hoidoista ja kontrolleista. Tästä uusimmasta käänteestä en ole tarkoituksella kertonut perheenjäsenille kuin äidilleni, sillä en halua huolestuttaa heitä turhaan.
Olen kyllä kertonut blogin osoitteen, joten kenties naiivisti ajattelen, että jos he haluavat tietää ajantasalla olevan tilanteen, he voivat itse valita käyvätkö lukemassa blogia vai eivät. Tieto ei tällöin ole henkilökohtaisesti kerrottu, mutta onko siitä mitään hyötyä että tekstaisin kännykästä ”uutisringin” aina kun odotan seuraavaa labrakäyntiä tai jokaista soittoaikaa jostain väriä vaihtaneesta luomesta tai kakan koostumuksesta?
Tietysti mahdollinen levinneisyys on isompi asia kuin se, onko tänään tai eilen ollut ummetusta tai löysinkö taas yhden epäilyttävän luomen.
Silti, päätin olla kertomatta tätä huolta eteenpäin isolle osalle perheestä, sukulaisista ja tutuista. Se kun ei auta yhtään mitään, että kuvausta ja labroja hermoilisi kanssani muutkin kuin puoliso ja äitini. Parissa vertaistukiryhmässä olen kertonut, mutta tiedän, että etäisempien tuttujen terveysongelmat eivät ole niin raskaita, kun ne pystyy pitämään henkisesti etäämmällä, ja vertaistukiryhmissä osataan asennoitua näihin uutisiin paremmin. Kaverit ovat aina oma vaikea porukkansa, osa etäisempiä, osa läheisempiä, harvoin tiedän kelle kaikille haluan tai edes jaksan raportoida kaikesta.
Tietysti sitten kerron, kun jotain kerrottavaa on. Kuvittelen, että CT-kuvaus ja labrat voisivat olla sellainen päivä josta ilmoitan taas tekstiviestillä laajemmalle porukalle, että nyt sitä mennään taas, pitäkää peukkuja, tai jotain.
Ja sitten ne tulokset. Tietysti tuloksista kerron.
Niitä hyviä odotellessa…
Nuoren naisen rintasyöpä. 