Ajatuksia syövästä · Eniten vituttaa kaikki · pelko · Yleinen

Ei mennyt niinku Strömssössä

Kesän lopulla, tavatessani onkologian ylilääkäriä, hän ehdotti että siiretään vuosikontrolli alkusyksystä kevääseen. ”Kun tuo sinun tilanne näyttää nyt niin hyvältä, ja kuvatkin tuoreet…”

Nyt syksyllä piti olla vain labrat. Luuston gammakuvaus ja selkäpuolen magneettikuvaus oli mennyt puhtain paperein ja liehuvin lipuin menestyksekkäästi alkukesästä, joten ei ollut syytä tehdä lisäkuvauksia.

Paitsi nyt. Kun labroissa ei ollutkaan kaikki kunnossa.

Maksa-arvoista osa on noussut liian korkeiksi, ei pysy viitearvoissa. Nuori ikä, rintasyöpä-tausta, riskimarkkerit, jne jne, ja seuraavaksi tupsahtaa postiluukusta kutsu CT-kuvaukseen. Lähete kuvaukseen laitettu kiireellisenä.


Elän välitilassa. Haluan kuvauksia ja mittauksia, haluan tietää että syöpä ei ole levinnyt, että syöpää ei löydy. Saadakseni hyviä uutisia, minun täytyy sietää stressiä, ahdistusta ja pelkoa, käydä kuvauksissa ja odottaa tuloksia. Tulokset voivat olla myös huonoja.

Elän välitilassa.

Käyn koulussa, koitan täyttää päiväni kaikella muulla tekemisellä ja ajatuksilla, jotten märehtisi tulevia kuvauksia. Teen käsitöitä, hoidan lasta, pelaan Pokémon Go-peliä kännykällä joka välissä. En halua pysähtyä, sillä hiljaa ollessa mielessä pyörii syöpä ja mahdollisuus siitä, etten välttämättä selviä tästä.


Tiedän, että mm. särkylääkkeet voivat nostaa maksa-arvoja. Tiedän tämän. Tietäminen ei auta tunneperäiseen reaktioon, siihen kammottavaan kuolemanpelkoon joka on kuin suuri musta syöveri jonne välttelen katsomasta.

Katson muualle. Pelaan, teen koulutehtäviä, katson televisiota. Yritän unohtaa jotain minkä unohtaminen on mahdotonta, sillä ajatus häilyy mielen syrjässä jatkuvasti, välillä kirkkaampana, välillä haaleampana.

On mahdollista, että saatan kuolla pian. On mahdollista, etten välttämättä kuolekaan.

Miten helvetissä tällaista ajatusta voi käsitellä 36-vuotiaana?! Miten perkeleessä pitää joutua kohtaamaan oma kuolemanpelkonsa, aivan konkreettisesti, tässä vaiheessa elämää?! Ei ole oikein, ei ole reilua.


Olen kateellinen kaikille terveille ihmisille, kaikille niille jotka eivät joudu käsittelemään sitä, että on mahdollista vetää paska arpa. On mahdollista, että jos syöpäni leviää nyt, varsinkin maksaan, se tarkoittaa keskimäärin hyvin lyhyttä elämää.


Seuraavat pari viikkoa olen täysin ilman särkylääkitystä, otan ainoastaan Tamofenin päivittäin. CT-kuvauksen yhteydessä labrat kontrolloidaan uudestaan ja tarkistetaan, onko maksa-arvot viitearvoissa vai edelleen koholla. Jos ne laskevat normaalirajoihin ja jos CT-kuvassa ei mitään näy, se on paras todiste siitä että maksa-arvojen nousu johtuu särkylääkkeistä, ei syövästä.

Jos ilmenee jotain muuta, niin se ei tarkoita hyvää.

Lehtiartikkelit · Yleinen

Miesten rintasyöpä

Apu 22.9.2016: Mika Pesonen sairastui parantumattomaan rintasyöpään: ”Diagnoosi järkytti”

[…] Rintasyövän hoito on intensiivisen tutkimuksen alaisena. Lisätutkimusta tarvitaan, sillä huolimatta hyvästä hoidosta taudin esiintyvyys kasvaa ja siirtyy yhä nuorempiin ikäluokkiin. Uusia lääkkeitä ja taudin periytyvyyttä sekä hormonaalista yhteyttä tutkitaan. Tutkimus hyödyttää sekä miesten että naisten rintasyövän hoitoa. Hoitovaihtoehtoja ei ole riittävästi, koska kaikkia ei pystytä parantamaan.

Rintasyövän esiintyvyys on jyrkässä nousussa, eikä näkyvissä ole sen hidastumista. Vaikka miesten osuus naisten rintasyövästä onkin pieni, 0,6 prosenttia, myös miesten rintasyöpään sairastuneiden kokonaismäärä kasvaa hiljalleen.


Erik Siekkinen, harvinainen alle 30-vuotiaana & miehenä rintasyöpään sairastunut. Erikin blogi löytyy täältä: http://erikvsrintasyopa.blogspot.fi/

Tosin, uusia päivityksiä ei näy tulleen rs-blogiin kevään 2015 jälkeen.

Erikin nettisivut löytyy täältä: http://www.eriksiekkinen.com/ ja Instagram-tili täältä: https://www.instagram.com/eriksiekkinen/

Yle 16.3.2015: Rintasyöpä nuorella miehellä

suru · Yleinen

Hyvää matkaa Tiina!

Tiina 1972-2016

Suruviesti tavoitti. Hyvää matkaa Tiina, lohdullista oli kuulla että selvisit loppuun asti hyvin, ilman pahempia kipuja. Olit yksi niistä kroonikoista jotka jaksoivat olla loputtoman positiivisia ja aktiivisia, mikä on huikeaa kun sairastit jo vuodesta 2008 alkaen, etkä vain yhtä syöpää.

Tiinan blogi löytyy osoitteesta: http://vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.fi/


Hupsistakeikkaa, olin unohtanut uusia/maksaa domainin rinnanmitalla.com eli nyt on useampia päivityksiä jäänyt tulematta ja niitä on tuossa jonossa jo varmaan tusina. Johan tuosta edellisestä julkaisusta on kuukauden verran aikaa! Lähipäivinä siis tiedossa päivityksiä joita julkaisen vähän kerrallaan, ettei paukahda kaikki kerralla luettavaksi.

Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · Yleinen

Kodin Kuvalehti: Viestejä Kuolinvuoteelta

Kodin Kuvalehti 21.6.2015: Viestejä kuolinvuoteelta: ”Hakkasin vaimolle halot valmiiksi”

Tämä on kolmas osa toimittaja Anna Sillanpään koostamista haastatteluista parantumatonta syöpää sairastavista. Olen saattanut postata tämän aikaisemminkin, mutten yhtään kykene muistamaan olenko vai enkö, enkä pikaisella etsimiselläkään löytänyt. Muistin yhtäkkiä että olen tainnut postata vain kakkososan, joten tässä nyt kolmas ja ensimmäinen.

Ensimmäinen osa löytyy täältä:

Kodin Kuvalehti 11.6.2015: Viestejä kuolinvuoteelta: ”Yrittäisin olla vähemmän kunnollinen”

Ajatuksia syövästä · Eniten vituttaa kaikki · suru · Yleinen

Hyvää matkaa Elina!

Elina 1978-2016.

Emme ehtineet tuntea kauaa, mutta jokainen hetki oli jollain tapaa onnellinen, hauska, lämmin tai muutenvaan mieleenpainuva. Näytit meille muille esimerkkiä siitä, kuinka levinneen syövän kanssa voi elää ”ihan normaalisti”.

Muistan ikuisesti kuinka nauroit pikkujouluissa kuinka maksasi vinkaisee aina kun hörppäät alkoholia, että siellä ne metarit vingahtaa ja tuikkii.

Lähdit tuulten matkaan turhan nuorena. Valitsit kauniin päivän lähteä, aurinko paistaa tänään lähes pilvettömältä taivaalta.

Laitan muistokuvan jos/kun sellainen tulee.

Ajatuksia syövästä · Eniten vituttaa kaikki · suru · Yleinen

Hyvää matkaa Lea!

Lea 1961-2016.

Nukuit tänään pois yllättäen, vaikka hoitosi oli vähän aikaa sitten aloitettu uudestaan toiveikkaana, ja olit saanut erinomaisen hoitovasteen tähän asti kaikkina näinä vuosina kroonikkona. Kymmenisen vuotta ehdit sairastaa levinnyttä rintasyöpää ja olit aina ”terve kuin pukki”. Sanoit usein, että miten hienoa on, kun sinulla ei ole koskaan ollut kipuja vaikka syöpä oli levinnyt.

Olit yksi positiivisimmista ja kilteimmistä ihmisistä jonka olen syöpäporukoissa tavannut. Asenteesi oli aivan uskomaton, se valoi positiivisuutta, toivoa ja rohkeutta meihin ”perässätulijoihin”.

Sait olla perheesi ympäröimänä lähdön hetkellä. Hyvää matkaa Sisko!

Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.

Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · suru · Yleinen

Ruutukasvo Annukka Roininen on kuollut

Syöpään, 39-vuotiaana. Uutisissa ei ole kerrottu minkä laatuiseen. Traagisia ovat erityisesti nuorten kuolemat, mielestäni. Roininen juonsi pitkään A-studiota ja oli erittäin pidetty toimittaja.

MTV: Ylen ruutukasvo Annukka Roininen on kuollut.

Iltalehti: Annukka Roinisen ystävä muistelee viimeisiä yhteisiä hetkiä: ”Hän halusi pitää kädestä kiinni, silitin hänen hiuksiaan”

Ajatuksia syövästä · pelko · suru · Yleinen

Hiljainen pelko

Viime aikoina on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa. Vertaistukiryhmistä on kuollut niin moni. Meistä nuorista on kuollut niin moni. Liian moni on saanut uutiset levinneisyydestä. Ei ole sanoja.

Olen onnistunut unohtamaan syövän pelon lähes täysin, lähes koko talven ajaksi. Olen elänyt eräänlaista väliaikaa, välitilassa. Parasta mitä olen tehnyt pitkiin aikoihin on opiskelun aloitus, en usko että mikään muu olisi saanut ajatukseni yhtä intensiivisesti unohtamaan syövän.

Ja pelon. Jatka lukemista ”Hiljainen pelko”