Ei mennyt niinku Strömssössä

Kesän lopulla, tavatessani onkologian ylilääkäriä, hän ehdotti että siiretään vuosikontrolli alkusyksystä kevääseen. ”Kun tuo sinun tilanne näyttää nyt niin hyvältä, ja kuvatkin tuoreet…”

Nyt syksyllä piti olla vain labrat. Luuston gammakuvaus ja selkäpuolen magneettikuvaus oli mennyt puhtain paperein ja liehuvin lipuin menestyksekkäästi alkukesästä, joten ei ollut syytä tehdä lisäkuvauksia.

Paitsi nyt. Kun labroissa ei ollutkaan kaikki kunnossa.

Maksa-arvoista osa on noussut liian korkeiksi, ei pysy viitearvoissa. Nuori ikä, rintasyöpä-tausta, riskimarkkerit, jne jne, ja seuraavaksi tupsahtaa postiluukusta kutsu CT-kuvaukseen. Lähete kuvaukseen laitettu kiireellisenä.


Elän välitilassa. Haluan kuvauksia ja mittauksia, haluan tietää että syöpä ei ole levinnyt, että syöpää ei löydy. Saadakseni hyviä uutisia, minun täytyy sietää stressiä, ahdistusta ja pelkoa, käydä kuvauksissa ja odottaa tuloksia. Tulokset voivat olla myös huonoja.

Elän välitilassa.

Käyn koulussa, koitan täyttää päiväni kaikella muulla tekemisellä ja ajatuksilla, jotten märehtisi tulevia kuvauksia. Teen käsitöitä, hoidan lasta, pelaan Pokémon Go-peliä kännykällä joka välissä. En halua pysähtyä, sillä hiljaa ollessa mielessä pyörii syöpä ja mahdollisuus siitä, etten välttämättä selviä tästä.


Tiedän, että mm. särkylääkkeet voivat nostaa maksa-arvoja. Tiedän tämän. Tietäminen ei auta tunneperäiseen reaktioon, siihen kammottavaan kuolemanpelkoon joka on kuin suuri musta syöveri jonne välttelen katsomasta.

Katson muualle. Pelaan, teen koulutehtäviä, katson televisiota. Yritän unohtaa jotain minkä unohtaminen on mahdotonta, sillä ajatus häilyy mielen syrjässä jatkuvasti, välillä kirkkaampana, välillä haaleampana.

On mahdollista, että saatan kuolla pian. On mahdollista, etten välttämättä kuolekaan.

Miten helvetissä tällaista ajatusta voi käsitellä 36-vuotiaana?! Miten perkeleessä pitää joutua kohtaamaan oma kuolemanpelkonsa, aivan konkreettisesti, tässä vaiheessa elämää?! Ei ole oikein, ei ole reilua.


Olen kateellinen kaikille terveille ihmisille, kaikille niille jotka eivät joudu käsittelemään sitä, että on mahdollista vetää paska arpa. On mahdollista, että jos syöpäni leviää nyt, varsinkin maksaan, se tarkoittaa keskimäärin hyvin lyhyttä elämää.


Seuraavat pari viikkoa olen täysin ilman särkylääkitystä, otan ainoastaan Tamofenin päivittäin. CT-kuvauksen yhteydessä labrat kontrolloidaan uudestaan ja tarkistetaan, onko maksa-arvot viitearvoissa vai edelleen koholla. Jos ne laskevat normaalirajoihin ja jos CT-kuvassa ei mitään näy, se on paras todiste siitä että maksa-arvojen nousu johtuu särkylääkkeistä, ei syövästä.

Jos ilmenee jotain muuta, niin se ei tarkoita hyvää.

Advertisements

7 thoughts on “Ei mennyt niinku Strömssössä

  1. Ilmeisesti siis olet syönyt särkylääkkeitä. Nehän ne silloin ovat aiheuttaneet tuon arvojen nousun, tietenkin. Näin on, kunnes toisin todistetaan, ja eihän sitä tehdä…

    Tykkää

    • Joo, samaa toivon itsekin. Välillä vähän kuivasti naurattaa että tässä ”konkurssissa” sitä toivoisi vaikkapa rasvamaksaa, koska se olis vähemmän paska vaihtoehto kuin syöpä.

      Ja olishan se! Rasvamaksa olis kuin lottovoitto!

      Tykkää

  2. Täysin samat ajatukset kuin mulla aina ”välitilassa”. Sitä koitaa tehdä koko ajan jotain, että ei ajattelisi syöpää/kuolemaa (vaikka sitä silti koko ajan ajattelee). Sitten kun saa tulokset on ihan lopussa, koska on pitänyt itsensä niin kiireellisenä pari edellistä viikkoa, ettei ole ehtinyt/uskaltanut hetkeksikään levähtää. Toivon kovasti sulle hyviä tuloksia! Ja tottakai tuo arvojen nousu pelottaa ja saakin pelottaa, vaikka muut mitä sanoisivat.

    Tykkää

  3. Saanko linkata blogistani sinun postaukseen? Puit niin sanoiksi sen mitä olen myös kokenut. Ja tuo Pokemon Go on tullut minulle myös tosi tärkeäksi ja pelasin sitä lapsen kanssa paljon pari viikkoa sitten kun odotin tuloksia. Nytkin toki pelaan, mutta se ei tunnu enää samanlaiselta ”pelastusrenkaalta” kuin silloin.

    Tykkää

  4. Olen niin elänyt tuon ajan! Minulla se oli heti sairastumisen alkumetreillä eli ennätin pyöritellä useamman viikon mielessäni lääkärin toteamusta, että ei kannata leikata kun näyttää levinneen maksaan. Lopulta kannatti kuitenkin käyttää verorahoja minun leikkaamiseeni kun maksalevinneisyysepäily ei todentunutkaan. Tutkimusten ja tulosten odottelu oli ehdottomasti karmivinta koko hoitotaipaleella. Pikkuruinen pelon ja epäilyn siemen asiaan liittyen versoo silti edelleen ennen jokaista kontrollia. Voimia toivottelen!

    Tykkää

    • Odottaminen on ollut aina kauheinta tällä taipaleella, allekirjoitan! Toivon puhtaita kontrolleja sullekin nyt ja jatkossa, se pelkopeikko kyllä siitä ajan mittaan toivon mukaan laantuu ja hiipuu, jos ei kuitenkaan kokonaan häviä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s