Avainsana: kuolema

Ajatuksia syövästä

Mitä kuoleman jälkeen?

M

Olen miettinyt asiaa silloin tällöin jo ennen kuolemaa. En ole uskovainen vähääkään, joten jäljelle jää ne vastaukset joita tiede ja empiria antaa. En ole täysin rajannut pois mystisen ihmeellisyyden vaihtoehtoja, mutta en ole saanut niistä mitään todisteita.

Ennen kuolemaa, meillä on elämä, ja se on ihmeellisempää kuin mikään muu.

Tässä kuitenkin yksi lempilainauksistani:

“Even if it means oblivion, friends, I’ll welcome it, because it won’t be nothing. We’ll be alive again in a thousand blades of grass, and a million leaves; we’ll be falling in the raindrops and blowing in the fresh breeze; we’ll be glittering in the dew under the stars and the moon out there in the physical world, which is our true home and always was.” – Phillip Pullman

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Siskoista yksi on jälleen poissa.

M

Siskot muistokuva Marja 2015_07_10

Marjan ystävä kirjoittaa:

”Tihkusateisena sunnuntaina meidät tavoitti suruviesti: pitkän linjan luontoihminen, vanhan kaartin pakana Marja Wallin oli rauhallisesti nukkunut pois syövän uuvuttamana kamppailtuaan sen kanssa kuusitoista pitkää vuotta. Marja oli saattohoidossa kahdesti, mutta vasta kolmas kerta sanoi toden, ja vanhan kuun viimeisenä päivänä hän lähti esivanhempien maille.

Lennä vapaana, ystävämme, joka rakastit tuulta, revontulia ja lintuja. Mene Jumalattaren luokse siivin, jotka olet saanut, ne eivät ole enää rikkoutuneet, vaan täydelliset ja kauniit. Tähdet tuikkikoot matkallasi kirkkaina ja opastakoot sinut Linnunradan päähän. Odota siellä meitä, jotka tulemme jäljestä. Et ole yksin, ja tähänkin maailmaan jätit jälkesi meihin. Sinulla oli merkitystä.”

Siskot Ry – Matka jolle kukaan ei halunnut

Siskot Ry Facebookissa

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Siskoista taas yksi on poissa.

M

Eräästä vertaistukiryhmästä jälleen yksi levinnyttä rintasyöpää sairastava on lähtenyt. Hänen lisäkseen tiedän kahden kuolleen viimeisen kuukauden aikana, mutten ehtinyt tutustua heihin ollenkaan eivätkä he olleet halunneet muistokuvaa.

Siskot – Matka jolle kukaan ei halunnut on ollut itselleni tärkeä ja he järjestävät upeita projekteja, oli se sitten valokuvia, Siskorusetteja tai vertaistukipäiviä. Harmillisesti en itse päässyt osallistumaan Siskopäiville jotka järjestettiin kesäkuussa, mutta toivottavasti Siskot Ry järjestää vastaavia tapahtumia jatkossakin, jotta ehtisin töiltäni mukaan. Edellisten Siskopäivien aikaan teimme hektistä muuttopakkausta ja kävin töissäkin vielä lauantaina, joten en olisi mitenkään ehtinyt.

Siskot Ry:n Facebook-ryhmästä, suora linkki postaukseen:

Ilosilmäinen ja aina optimistinen levinnyttä syöpää sairastava siskomme vietiin eilen hyvin huonokuntoisena sairaalaan. Viesti tavoitti meidät nopeasti.

Eräs meistä kirjoitti:

”Muistan aina kuinka olit tukenani viime vuoden keväänä kun sain varmuuden levinneisyydestä. Tapasimme sairaalassa, kun olin menossa kipusädehoitoon. Saatoit minut sinne ja silitit selkääni. Kosketuksestasi välittyi jotain pyhää – se oli myötätuntoa puhtaimmillaan. Haluaisin juuri nyt eniten maailmassa, että enkelit pitävät sinua sylissä.”

Voisiko paremmin kuvata, mitä merkitsemme toisillemme. Siskomme lähti hetki sitten viimeiselle matkalleen.

Kaipaavat terveisemme sinne enkelien syliin! Lämmin osanottomme perheelle ja läheisille. Suremme kanssanne.  ❤”

Siskot muistokuva Merja 20150_7_02

Yleinen

Kohtaaminen neuvolalääkärin kanssa

M

Aamulla oli vauvan neuvolalääkäri ja yllätyksekseni kys. lääkäri olikin se samainen yleislääkäri/terveyskeskuslääkäri joka aikoinaan jätti tutkimatta rinnassani olleen ”herneen”. Tämähän johti sitten lopulta lapsen saamiseen ja syövän toteamiseen useita kuukausia myöhemmin, mutta jos tämä lääkäri olisi diagnosoinut minut sillä ensimmäisellä käynnillä niin olisimme lapseton pariskunta, joten kaikessa on tavallaan puolensa. Helppohan mun on tässä naureskella ja ottaa tieto huumorilla ja hyvässä hengessä, kun ennuste on nyt ”ihan hyvä” eikä syöpä ole toistaiseksi levinnyt. Voi olla että vituttaapi aivan toisella tavalla jos jossain kontrolleissa löytyykin etäpesäkkeitä, mutta seilaan toistaiseksi puhtain paperein.

Lähdetään nyt siitä että diagnoosin myöhästyminen ei ole kuolemantuomio ja sen ansiosta meillä on terve ja ihana lapsi.

Olin kuvitellut että kohtaisin kys. lääkärin vasta loppukuusta, olen nimittäin menossa leikkauttamaan pari luomea pois ja hän sattuu olemaan omalääkärini. Onneksi olin miettinyt hiukan valmiiksi mitä tulisin sanomaan hänelle tästä rintasyövästä, vaikken ollutkaan odottanut törmääväni häneen näin yllättäen.

Onnittelin itseäni siitä, että pysyin hyvin rauhallisena ja asiallisena, vaikka tylytin ja piikittelinkin hänelle hiukan rivien välistä. Riidan haastaminen tai avoin syyttely ja vihamielisyys ei olisi auttanut tilannetta yhtään, ja haluan kuitenkin että sädetetyn alueen luomet leikataan mahdollisimman pian pois, enkä halua aiheuttaa ennen luomien leikkausta välikohtausta joka saattaisi haitata kys. lääkärin kädentaitoja luomen poistossa. Se tästä vielä puuttuisi, että saisin pari suttuista kirkkovenearpea vain siksi että lääkärin käsiä tärisyttää tai hän päättäisi vittuillessaan leikellä epäsiististi. Eipä sillä, ei ne pari kirkkovenettä enää tuntuisi missään tässä konkurssissa.

Uusi painehiha saapui postissa eilen, mutten ehtinyt raportoimaan aiheesta. Nyt sain otettua jopa kuviakin, mutta taidanpa tehdä painevaatteista ihan oman postauksensa, kuvien kera! Shokkiotsikko! Klikkikalastelua!

Hammassärky, tuo kipujen kuningas. Olen kärsinyt kaameasta hammassärystä nyt useamman viikon. Särky on pahentunut sen verran että vasta ihan viime päivinä se on tuntunut lähes sietämättömältä. Syön maksimimääriä särkylääkkeitä ympäri vuorokauden. Ennen sytojen aloitusta, jo raskaana ollessani, kävin useita kertoja hammaslääkärillä. Hammaskiveä hoidettiin ja hammaskalustostani otettiin röntgen-kuvat juuri ennen ensimmäistä syto-tiputusta eikä juurihoidon tarvetta tai muitakaan ongelmia löytynyt. Sytostaatithan tekee hallaa hampaille, joten vihlonta ja jomotus on todennäköisimmin syöpähoitojen ansiota. Kiitos syöpä, nyt on leegot paskana. Onneksi pääsen hammaslääkäriin vielä tässä kuussa, täytyy vaan toivoa että hammassärky lakkaisi tai edes hiukan helpottaisi jotenkin maagisesti, viimeistään sittenkun pääsen hoidettavaksi ja keksivät jotain poppakonsteja hammaskalustolleni.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta että mikään kipu ikinä eläissäni ei ole ollut yhtä hirveää kuin hammassäryt. Ei edes syöpä, mutta minun syöpäni ei olekaan levinnyt. Eikä edes sektio. Hammassäryistä hirvein oli vuosia sitten tulehtunut viisaudenhampaan leikkaushaava tikkeineen, sitä kipua en unohda koskaan.

Vertaistukiryhmästä on taas kaksi poissa. Siis kuollut. He eivät olleet halunneet(?) muistokuvaa, joten en voi sellaista laittaa. Näinä päivinä sitä toivoo ettei minustakin tulisi tilastoa. Tilasto on tilasto, tilasto en ole minä, enkä minä ole tilasto.

Lopuksi kuva joka ei liity mihinkään:

tunnelbanan

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Päivän myöhässä, mutta ajatuksissa

M

Kaksi vertaissiskoani siunattiin haudan lepoon eilen, samaan aikaan kun me olimme juhlimassa kaveripariskunnan häitä. Niin erilaiset juhlat, niin erilainen tunnelma. Tänään hiljennyn hetkeksi.

2015_02_28 Jaana Minna

Jaana ei tainnut arvata etukäteen että heidän hautajaisensa sattuisivat samalle päivälle. Jaana oli kirjoittanut Minnalle vertaistukiryhmässä vähän aikaa sitten: ”Menemmekö kenties yhtä matkaa?”

Lähditte siskot yhtä matkaa, toivottavasti pääsitte perille.

Ajatuksia syövästä

Tuonelan lautturi

MYksi kommentti

Seisot rannalla hämärässä. On haudanhiljaista. Tyyntä pitkin lähestyy lautturi, hitaasti sauvallaan työnnellen.

Lautturi hidastaa ja lautta pysähtyy lyhyen laiturin reunaan. Lautturi pyytää vaihtokauppaa, valuuttaa matkalle.

Mistä olisit valmis luopumaan, ettei sinun tarvitsisi nousta matkaan?

Jalan? Pari sormea? Yhden rinnan. Hiukset, ripset, kulmakarvat. Ei haittaa! Riemuitset, ne kasvavat takaisin!

Lautturi hyväksyy maksun ja kääntyy paluumatkalle. Jäät rannalle, kunnes lautturi palaa uudestaan. Et tiedä milloin, mutta palaa varmasti.

Mitä teet rannalla sillä aikaa, odotellessasi lautturia?

Ajatuksia syövästä

Vinkki tulevista TV-ohjelmista.

M

Eräs netin kautta tietämäni rintasyöpää sairastava on mukana Avec Tastula dokumenttisarjassa. Suosittelen katsomaan, kunhan ohjelma tulee ulos perjantaina 12.12.2014:

http://areena.yle.fi/tv/2372307

Saavatko pienten lasten äidit kuolla? Marjo-Riitalla on aggressiivinen rintasyöpä. Lopulta on tehtävä sovinto elämän ja läheisten kanssa. On kohdattava tuleva – oli se millainen tahansa – rauhallisin mielin ja rakastaen.

Edit: Ohjelma ennakkokatselussa jo nyt!