Ajatuksia syövästä

Tuonelan lautturi

Seisot rannalla hämärässä. On haudanhiljaista. Tyyntä pitkin lähestyy lautturi, hitaasti sauvallaan työnnellen.

Lautturi hidastaa ja lautta pysähtyy lyhyen laiturin reunaan. Lautturi pyytää vaihtokauppaa, valuuttaa matkalle.

Mistä olisit valmis luopumaan, ettei sinun tarvitsisi nousta matkaan?

Jalan? Pari sormea? Yhden rinnan. Hiukset, ripset, kulmakarvat. Ei haittaa! Riemuitset, ne kasvavat takaisin!

Lautturi hyväksyy maksun ja kääntyy paluumatkalle. Jäät rannalle, kunnes lautturi palaa uudestaan. Et tiedä milloin, mutta palaa varmasti.

Mitä teet rannalla sillä aikaa, odotellessasi lautturia?

Advertisement

Yksi vastaus artikkeliiin “Tuonelan lautturi

  1. Lautturia ei tarvitse odotella, kyllä hän tulee, sitten kun on tullakseen. Ja silllä välin minä yritän elää…

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.