Eniten vituttaa kaikki · levinneisyys · Yleinen

Ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista

Viime päivät ovat olleet kauheita. Olen lähinnä itkenyt ja märehtinyt, surrut ja piehtaroinut. Vellonut epätoivoissa ja pelossa. Raivonnut. Ollut hyvin katkera.

Tuntuuko syövän leviäminen pelottavammalta, pahemmalta kuin ensimmäinen syöpädiagnoosi?

Kyllä, ei, ehkä. Tavallaan ei.

Tuntuu vähemmän pahalta. En osaa selittää tarkalleen miksi, mutta jollain tapaa pelko on helpompaa käsitellä, koska nyt pahin on jo tapahtunut, enkä ole vieläkään kuolemassa. Ensimmäistä kertaa syöpädiagnoosin saaneena olin tekemässä kuolemaa samantien. Nyt ei tarvitse enää pelätä sitä mitä kontrolleista voisi löytyä, sillä se on löytynyt jo. Kujanjuoksu on ohi.

Jatka lukemista ”Ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista”

Kontrollit · pelko · Tutkimukset · Yleinen

Seuraavaa odotellessa

Päivitystahti blogissa on toistaiseksi etanan vauhtia, sillä teen tällä hetkellä opintoja kesäkursseina samaan aikaan kun olen töissä. Vuorotyössä.

Ei ole herkkua, mutta ei liian raskastakaan, ainoa vaan ettei vapaa-aikaa juurikaan ole.


Jouduin olemaan syöpiksen suuntaan yhteydessä taas, kun kevättalvella onkologille raportoimani selkäkivut eivät ole hellittäneet juurikaan. Särkylääkkeitä käytän ajoittain, mutta onneksi olen pärjännyt ilman vahvempia lääkkeitä (joita minulla on iskiakseen ja selkävaivoihin olemassa) ja toistaiseksi riittää tavallisten kuolevaisten Burana + Panadol.

Sitten on tuo luomi korvassa.

Toisessa korvalehdessä on ollut jo pitempään luomi, mutta nyt se on muuttunut. Ensin korvalehteen kehittyi tulehtunut finni/mätäpaise, joka puhkesi tuossa vähän aikaa sitten. Nam nam.

Nyt pari päivää sitten tuon puhjenneen finnin vieressä oleva haalea luomi päätti mustua. Ihan yhtäkkiä ja yllättäen huomasin sen, sellainen violetin tai ruskean musta pienehkö luomi, hiukan koholla. Korvalehdet ovat melanoomalle tyypillinen esiintymispaikka koska ne ovat auringonpaisteessa koko ajan, ja koska olen polttanut itseni lapsesta asti hyvin usein, ensimmäinen ajatus oli tietysti melanooma. Eikä sädehoito auta tässä yhtälössä yhtään.

Ensimmäinen ja viimeinen ajatus on aina syöpä.

Tänään luomi ei ole enää yhtä musta kuin vielä eilen. Pohdimme puolison kanssa, että voisiko tuo musta patti olla joku mustapää tai jotain muutakuin tumma luomi, mutta kyllä siinä luomi on.

Sain onneksi vastaanottoajan onkologille jo parin viikon päähän, tiistai 7.6.2016 klo 13. Siitä menee tietysti jonkin aikaa eteenpäin jos ja kun mahdollisia lisätutkimuksia tulee.


Yritän olla ajattelematta lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, sillä stressaaminen ei auta yhtään. Vielä vähemmän auttaa se, jos menetän yöuneni ja mielenrauhani märehtimällä asioita etukäteen.

Olispas hassunhauskaa saada toinen syöpä jo ennen 40-vuotispäiväänsä. Melanooma olisi hyvä kandidaatti, riskitekijät löytyy.

graduate no

Eniten vituttaa kaikki · Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Kontrolleja & FODMAP

Kontrollirumba starttailee taas vaihteeksi.

Lisääntyneen turvotuksen, erityisesti vatsan, takia varailin hirveällä vaivalla ajan omaan terveyskeskukseen yleislääkärille (en ole saanut lähetettä erikoislääkärille, eikä syöpäpuolella oteta vastaan muissa kuin jo todetun syövän hoidoissa/kontrolleissa…) ja toivoin pääseväni ultrattavaksi vatsan alueelta.

Pääsinkö ultrattavaksi? No en!

Ehdin olla lääkärin huoneessa n. 7 minuuttia, jona aikana olin kertonut oireista, riisuutunut, ollut ronkittavana, pukeutunut, ottanut papereita käteen, hyvästellyt ja poistunut. Tämä liukuhihnatoimitus sen jälkeen kun lääkäri oli ensin ollut n. 45 minuuttia myöhässä kaikista aikatauluista.

Eipä sillä, olin varautunut, minulla oli kirja mukana. Sain luettua yhtä kurssikirjaa sen kolmisen varttia, joten time well spent.


Mikä tässä lääkärikäynnissä nyt sitten risoo näin paljon? No minäpä kerron!

Jo ennenkuin ehdin istahtaa tai ottaa vaatteita ollenkaan pois, lääkäri oli esittänyt kaksi kysymystä kakkani väristä ja diagnosoinut IBS:n, eli ärtyneen suolen oireyhtymän. Lähtiessäni saamani paperit olivat tulosteita joissa kerrottiin FODMAP-ruokavaliosta, IBS:stä ja pari muuta lippulappua.

Hienoa että lääkäreille on kehittynyt näin tehokas röntgen-katse, jolla he näkevät potilaasta 30 sekunnin tuijotuksella, mikä vaivaa. Noin nopea ja tehokas tapa diagnosoida näkymättömiä sairauksia tuo varmasti paljon säästöjä, sekä ajassa että rahassa.

Vituttaa, mutta koitan ymmärtää kiireistä ja väsynyttä terveyskeskuksen yleislääkäriä. Ihmettelen silti, miten hän onnistui diagnosoimaan IBS:n vain katsomalla vaatteitten päältä, joten olen hiukan skeptinen…

Duodecim: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)


Koska olen tarpeeksi änkyrä, aion suorittaa tätä sairastamista nyt sitten kunnolla, ja aion toteuttaa FODMAP-ruokavaliokäskyä. Jos projektista ei jää käteen muuta, niin edes se, että pääsen sanomaan sille lääkärille, että et muuten ole ensimmäinen puoskari joka on minun kohdallani diagnosoinut jotain väärin.

En siis jaksa uskoa että minulla olisi IBS, vaikka eihän se täysin mahdotontakaan ole. Voisihan sitä vaikka voittaa lotossa. Kahdesti.

Toivottavasti kontrollikutsu gynelle ultraukseen tulee ajoissa, tuntuu todella pitkältä ajalta odotella toukokuulle koko saatanan kutsua, ja sitten vielä laskea päiviä ja viikkoja itse tutkimukseen. On kuitenkin lohdullista että se on tulossa, kunhan psyykeni jaksaa odotella sinne asti.

Ilmeeni, kun lääkäri kyseli kakkani väristä ja totesi lakonisesti minulla olevan IBS:n:

tonninseteli_01


Huomenna seuraava käynti, sillä kertaa suoraan labraan PAPA-näytteeseen. Sen tulokset saan parissa viikossa. Muistan taas miksen tykkää asioida terveyskeskuksissa yleislääkäreillä.

Lehtiartikkelit · Yleinen

Yle Akuutti: Patologi on kuin Hercule Poirot

Mielenkiintoinen henkilökuva Ylen nettisivuilla: haastattelussa patologian professori ja ylilääkäri Tom Böhling. Linkattu tänään 11.1.2016, uutinen julkaistu myös tänään.

Yle Akuutti: Patologi on kuin Hercule Poirot

Yle Henrik Leppälä 17-43241568bc9bf7794c

Kuva: Yle, Henrik Leppälä

[…] Patologin osuus on tärkeä diagnosoinnissa, ja sen jälkeen hän on tärkeä linkki hoidon jatkosuunnittelussa. Tällä kertaa kirurgi on lähettänyt tutkittavaksi rintasyöpää sairastaneelta potilaalta poistetun rinnan saadakseen lisätietoa.

– Tästä hän haluaa tietää, kuinka iso kasvain on, onko se otettu tarpeeksi hyvillä marginaaleilla eli riittävän isolta alueelta. Itse kasvaimesta halutaan tietää, onko siinä estrogeenireseptoreita, progesteronireseptoreita tai hergeenin monistumaa. Ne kaikki vaikuttavat potilaan saamaan lääkehoitoon, Böhling avaa patologin työn merkitystä.

Tekstissä mainitaan ”hergeeni” mutta oletan sen tarkoittavan HER2-geeniä.


Jonain päivänä vielä opettelen tekemään uutisjuttujen lainaukset hyvin ja systemaattisesti samalla tavalla. Se päivä ei ole tänään.

 

Lääkehoidot · Yleinen

Vilkas viikko valkotakkisten seurassa

Seroomanesteen punkteeraus juuri ennen vappua ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä. Pääsin onneksi päivystysajalle lääkäriin jo heti samalle päivälle kun soitin ajanvaraukseen, mutta se olikin suurinpiirtein ainoa asia joka meni hyvin.

Omalääkärini, siis samainen tapaus joka aikoinaan jätti rintasyöpäni tutkimatta, on ihan mukava heppu, mutta jostain syystä hän tuppaa epäonnistumaan minun kohdallani vähän väliä. Tällä kertaa punkteerauksessa. Onneksi hän oli ehdottanut puudutusta vaikka leikatun puolen rintani onkin lähes täysin tunnoton arven paikkeilta, sillä hän joutui piikittämään isohkolla neulalla kahdesti eikä saanut yhtään nestettä ruiskuun.

Jatka lukemista ”Vilkas viikko valkotakkisten seurassa”

Yleinen

Kohtaaminen neuvolalääkärin kanssa

Aamulla oli vauvan neuvolalääkäri ja yllätyksekseni kys. lääkäri olikin se samainen yleislääkäri/terveyskeskuslääkäri joka aikoinaan jätti tutkimatta rinnassani olleen ”herneen”. Tämähän johti sitten lopulta lapsen saamiseen ja syövän toteamiseen useita kuukausia myöhemmin, mutta jos tämä lääkäri olisi diagnosoinut minut sillä ensimmäisellä käynnillä niin olisimme lapseton pariskunta, joten kaikessa on tavallaan puolensa. Helppohan mun on tässä naureskella ja ottaa tieto huumorilla ja hyvässä hengessä, kun ennuste on nyt ”ihan hyvä” eikä syöpä ole toistaiseksi levinnyt. Voi olla että vituttaapi aivan toisella tavalla jos jossain kontrolleissa löytyykin etäpesäkkeitä, mutta seilaan toistaiseksi puhtain paperein.

Lähdetään nyt siitä että diagnoosin myöhästyminen ei ole kuolemantuomio ja sen ansiosta meillä on terve ja ihana lapsi.

Olin kuvitellut että kohtaisin kys. lääkärin vasta loppukuusta, olen nimittäin menossa leikkauttamaan pari luomea pois ja hän sattuu olemaan omalääkärini. Onneksi olin miettinyt hiukan valmiiksi mitä tulisin sanomaan hänelle tästä rintasyövästä, vaikken ollutkaan odottanut törmääväni häneen näin yllättäen.

Onnittelin itseäni siitä, että pysyin hyvin rauhallisena ja asiallisena, vaikka tylytin ja piikittelinkin hänelle hiukan rivien välistä. Riidan haastaminen tai avoin syyttely ja vihamielisyys ei olisi auttanut tilannetta yhtään, ja haluan kuitenkin että sädetetyn alueen luomet leikataan mahdollisimman pian pois, enkä halua aiheuttaa ennen luomien leikkausta välikohtausta joka saattaisi haitata kys. lääkärin kädentaitoja luomen poistossa. Se tästä vielä puuttuisi, että saisin pari suttuista kirkkovenearpea vain siksi että lääkärin käsiä tärisyttää tai hän päättäisi vittuillessaan leikellä epäsiististi. Eipä sillä, ei ne pari kirkkovenettä enää tuntuisi missään tässä konkurssissa.


Uusi painehiha saapui postissa eilen, mutten ehtinyt raportoimaan aiheesta. Nyt sain otettua jopa kuviakin, mutta taidanpa tehdä painevaatteista ihan oman postauksensa, kuvien kera! Shokkiotsikko! Klikkikalastelua!


Hammassärky, tuo kipujen kuningas. Olen kärsinyt kaameasta hammassärystä nyt useamman viikon. Särky on pahentunut sen verran että vasta ihan viime päivinä se on tuntunut lähes sietämättömältä. Syön maksimimääriä särkylääkkeitä ympäri vuorokauden. Ennen sytojen aloitusta, jo raskaana ollessani, kävin useita kertoja hammaslääkärillä. Hammaskiveä hoidettiin ja hammaskalustostani otettiin röntgen-kuvat juuri ennen ensimmäistä syto-tiputusta eikä juurihoidon tarvetta tai muitakaan ongelmia löytynyt. Sytostaatithan tekee hallaa hampaille, joten vihlonta ja jomotus on todennäköisimmin syöpähoitojen ansiota. Kiitos syöpä, nyt on leegot paskana. Onneksi pääsen hammaslääkäriin vielä tässä kuussa, täytyy vaan toivoa että hammassärky lakkaisi tai edes hiukan helpottaisi jotenkin maagisesti, viimeistään sittenkun pääsen hoidettavaksi ja keksivät jotain poppakonsteja hammaskalustolleni.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta että mikään kipu ikinä eläissäni ei ole ollut yhtä hirveää kuin hammassäryt. Ei edes syöpä, mutta minun syöpäni ei olekaan levinnyt. Eikä edes sektio. Hammassäryistä hirvein oli vuosia sitten tulehtunut viisaudenhampaan leikkaushaava tikkeineen, sitä kipua en unohda koskaan.


Vertaistukiryhmästä on taas kaksi poissa. Siis kuollut. He eivät olleet halunneet(?) muistokuvaa, joten en voi sellaista laittaa. Näinä päivinä sitä toivoo ettei minustakin tulisi tilastoa. Tilasto on tilasto, tilasto en ole minä, enkä minä ole tilasto.


Lopuksi kuva joka ei liity mihinkään:

tunnelbanan