Viime päivät ovat olleet kauheita. Olen lähinnä itkenyt ja märehtinyt, surrut ja piehtaroinut. Vellonut epätoivoissa ja pelossa. Raivonnut. Ollut hyvin katkera.
Tuntuuko syövän leviäminen pelottavammalta, pahemmalta kuin ensimmäinen syöpädiagnoosi?
Kyllä, ei, ehkä. Tavallaan ei.
Tuntuu vähemmän pahalta. En osaa selittää tarkalleen miksi, mutta jollain tapaa pelko on helpompaa käsitellä, koska nyt pahin on jo tapahtunut, enkä ole vieläkään kuolemassa. Ensimmäistä kertaa syöpädiagnoosin saaneena olin tekemässä kuolemaa samantien. Nyt ei tarvitse enää pelätä sitä mitä kontrolleista voisi löytyä, sillä se on löytynyt jo. Kujanjuoksu on ohi.
Olenko katkera? No totta vitussa. Koen valtavaa epäreiluuden tunnetta. Munhan pitäis selvitä! Ennusteet?! Melkein viisi vuotta jo täynnä! Mitä helvettiä?! Vitun paskasyöpä! Miksi minä, miksei Hitler saanut syöpää? Miksi toiset saa elää vanhaksi ja toiset ei?
Miksi minä? Miksi en minä?
Olen käynyt läpi pikakelauksella surun ja shokin eri vaiheita. Pääsin kolmantena päivänä vitutukseen ja raivoon. Vituttaa niin ettei veri kierrä! Onneksi vitutukseen harvemmin kuolee, sillä muutoin olisi jo taju pois.
Olo on välillä jotenkin epätodellinen, niinkuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle, jossain muualla. Eihän näin tapahdu kuin elokuvissa, tai jossain nyyhkytarinoissa. Televisiossa, dokumenteissa, surullisissa kirjoissa.
Neljäntenä päivänä olen toiveikas. Uusia hoitoja on jo tulossa, pitää vain sinnitellä siihen asti hengissä. Kaksi hyvin lupaavaa hoitoa kliinisissä testeissä, markkinoilla ehkä 10 vuoden sisällä. Äh, se on niin pitkä aika! Entäpä norjalaisten syöpärokote-tutkimus? Markkinoilla arviolta 3-4 vuodessa, kyllä nyt siihen asti jaksaa!
Totuus on se, että kukaan ei tiedä paljonko aikaa on, koska kukaan ei voi ennustaa etukäteen kuinka hoidot tehoaa. Jos ne tehoavat hyvin, voin saada vuosikausia täydellisen hoitovasteen ja jo nykyisiäkin lääkityksiä on vähintään 6-7 erilaista. Jos taas hoidot eivät tehoa, koska syöpä tuppaa mutatoitumaan ja keksimään tapoja tulla resistentiksi… Sitten on saavillinen paskaa omassa housussa.
Luulen etten pelkää hoitoja koska ne olivat minulle suhteellisen helppoja. Ei tarvitse miettiä mitä sytojaksolla tapahtuu tai mitä sivuoireita tulee, ne ovat kaikki jo vanhoja tuttuja. Ei ole tuntemattoman pelkoa.
Ensimmäisellä kerralla luulin kuolevani samantien, mutta nyt tiedän etten kuolekaan ihan vielä.
Tässä konkurssissa puuttuisi enää se plot twist, että imusolmukkeesta löytynyt syöpä olisikin joku aivan uusi syöpä. Millä todennäköisyydellä niin voisi käydä? Toisaalta, jos se olisi vaikkapa jokin parannettavissa oleva imusolmukesyöpä, niin olisiko se parempi? Vähemmän paha?
Huomenaamulla onkologin tapaaminen, joten toivottavasti patologi on puurtanut vauhdilla ja PAD-lausunto olisi valmis.
Huomenna on myös gynen kontrolli, mutta se ei merkitse enää mitään, sillä lisääntyminen, lisääntymättömyys tai mikään muukaan toosaosaston asia ei ole minulle enää ajankohtainen. CT-kuvassa kaikki muut elimet (paitsi keuhkot) olivat putipuhtaita ja labratulokset olivat jälleen pelkkää priimaa, joten tiedän jo, ettei syöpää ole muualla ainakaan niin paljoa että se olisi mitenkään havaittavissa.
Lauantai oli aivan tavallinen lauantai. Ihmiset parveilivat marketissa ostamassa ruokaa ja kurahousuja. Minä kävin apteekissa ostamassa raskaustestin. Aivan tavallinen lauantai.
Tiedän jo etukäteen mitä onkologi tulee kysymään huomenna, koska olen käynyt tämän keskustelun aikaisemminkin:
”Ethän ole raskaana? Hoitoja ei voida aloittaa jos olet raskaana.”
”Ei, en ole.”
”Oletko varma?”
”Olen.”
Koska tein testin. Varmuuden vuoksi.
Jos olet niitä ihmisiä joitten mielestä abortti on väärin ja tulisi kieltää, niin kerron nyt heti, että olet täydellisen väärässä. Olet niin väärässä, että jos olet koskaan raskaana ja saat samalla syövän, niin tiedät miltä tuntuu olla maailman eniten väärässä.
Jokainen, jonka mielestä abortti pitäisi kieltää, on niin väärässä, että jos kukaan, KUKAAN, tunnustaa olevansa tätä mieltä, niin aion vetää lättyyn samantien.
Kukaan meistä ei tykkää abortista. Abortti ei ole kenenkään mielestä hauskaa, mutta se on joskus välttämätöntä. Kukaan ei tee aborttia huvikseen. Ilman laillista, turvallista aborttia, naisia vammautuu ja kuolee kuin kärpäsiä. Abortin kieltäminen ei poista abortteja pätkääkään, vaan ajaa ne maan alle, jolloin niihin kuollaan, vammaudutaan, kärsitään infektioista ja muista riskeistä.
Sinä joka vastustat aborttia, olet väärässä. Olet niin väärässä, että oksettaa. Sen lisäksi että olet väärässä, olet vaarallinen meille muille jotka haluaisimme pysyä hengissä.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Mitä tähän nyt voi sanoa.. Tsemppiä, lycka till, toivoa, iloa kaikesta huolimatta, pikaista paranemista?? Toivon kaikkea hyvää, älä loukkaannu tästä verbaalisesta ilotulittelustani.
TykkääTykkää