Avainsana: linkit

Lehtiartikkelit · Tutkimukset · Yleinen

Rintasyöpäriski: Hiusvärit & hormonaalinen ehkäisy

M2 kommenttia

Kotimainen väitöskirjatutkimus, uutinen julkaistu Lääkärilehdessä 6.3.2017: Hormonaalinen ehkäisy ja hiusväri suurentavat rintasyövän riskiä

Hormo­ni­kie­rukkaan liit­tyi suu­rempi ris­ki kuin hius­värin käyt­töön, käy il­mi suoma­lais­naisia tarkas­te­le­vasta tutki­muk­sesta.

Hormo­naa­linen eh­käisy ja hius­värien käyt­tö suuren­tavat rinta­syövän ris­kiä. Tä­mä käy il­mi FM San­na Heik­kisen väitös­tut­ki­muk­sesta, jos­sa ar­vioitiin elin­ta­pa­te­ki­jöiden roo­lia rinta­syövän etio­lo­giassa.

Hormo­ni­kie­rukkaa käyttä­neiden post-me­no­pau­saa­listen nais­ten rinta­syö­pä­riski oli 52 pro­senttia suu­rempi kuin nai­silla, jot­ka käyt­tivät kupa­ri­kie­rukkaa.

Muun hormo­naa­lisen eh­käisyn käyt­tö suu­rensi rinta­syö­pä­riskiä 32 pro­senttia nuorem­milla, enintään 50-vuo­tiailla nai­silla, kun hei­tä ver­rattiin nai­siin, jot­ka ei­vät käyt­täneet hormo­naa­lista eh­käisyä.

Hiusvä­rejä käyttä­neiden nais­ten rinta­syö­pä­riskin ha­vaittiin olevan 23 pro­senttia suu­rempi kuin nai­silla, jot­ka ei­vät ol­leet kos­kaan vär­jänneet hiuk­siaan.

Ana­lyy­seissä oli mu­kana yli 8 000 rinta­syöpään sairas­tu­nutta nais­ta ja noin 20 000 ver­rokkia.

Sama uutinen 8.3.2017 Helsingin sanomissa myös.

Ajatuksia syövästä · suru · Syövän jälkeen · Yleinen

Syöpäsäätiö: Annoin itselleni luvan päästää irti

M

https://www.syopasaatio.fi/tarinat/annoin-itselleni-luvan-paastaa-irti/

Rasmus Kujala jäi leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi 28-vuotiaana. Nyt hän haluaa auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia.

”Vaimoni Päivi kuoli kesäkuussa 2014. Häneltä oli puolitoista vuotta aiemmin löydetty selkäytimestä kasvain, joka oli todella harvinainen: kyseisenlaisia löytyy kerran kymmenessä vuodessa. […]

Kirjoittaminen oli yksi omista selviytymiskeinoistani: Päivin kuoltua kirjoitin yhteensä 70 sivua aina sellaisissa paikoissa joissa olimme yhdessä olleet. Aloitin ensitapaamisestamme ja sitten kirjoitin sairauden aikaisissa paikoissa. Pelkäsin, että unohdan, mutta samaan aikaan ajattelin, etten tahdo muistaa. Kirjoittaminen olikin hyvä tapa käsitellä asiaa: nyt minun ei enää tarvitse muistaa niitä asioita, mutta ne ovat olemassa, eli voin palata niihin lukemalla kirjoituksiani. Olen antanut itselleni luvan unohtaa ja päästää irti.

Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · Yleinen

Helsingin Sanomat: Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike

M

HS 18.2.2017: Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike – eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen kätkeytyy vaikeita ongelmia

[Kirjoittaneet] Tiina Saarto ja Juho Lehto

Saarto on palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Hyks) ja Lehto palliatiivisen yksikön ylilääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays).

Tässä kirjoituksessa oli hyviä pointteja liittyen eutanasian ongelmiin. Ideaalissa maailmassa ja vielä nykytilanteessakin olen edelleen eutanasian puolella, mutta meillä on vielä paljon töitä ennen sitä: kivunhoito, hyvä kuolema & saattohoito on saatava paljon paremmalle tolalle, sillä saattohoitoon/palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita paikkoja on Suomessa aivan liian vähän, ja saattohoidon käytännöt ja laatu, eli konkreettinen hyvyys, vaihtelee aivan liikaa.

Tottakai tämä koskettaa minua henkilökohtaisella tasolla. Jos ja kun oma lähtöni tulee, niin haluan saada hyvää kivunhoitoa ja hyvää saattohoitoa. Terminaalivaiheessa toivon saavani halutessani eutanasian, jos en itse siihen kykene ja elo on täysin sietämätöntä.

Ja vaikka elo ei olisi sietämätöntä, niin haluan itse voida päättää viimeisistä päivistäni. Tämä päätösvalta koskee myös sitä, että saattaa olla, että päätän etten haluaisikaan eutanasiaa tai tehdä itsemurhaa. Tämä päätösvalta voisi kuitenkin tarkoittaa myös eutanasiaa tai itsemurhaa. Haluaisin voida itse valita sen hetken kun lähden, sillä en näe mitään glooriaa ”lunastaa” kuolemaa kivulla ja kärsimyksellä.

Mutta toki toivon ettei minun tarvitse kuolla vielä vuosikymmeniin. Sormet ja varpaat ristissä pitkän ja hyvän elämän puolesta.

Voihan toki olla etten voi koskaan päättää omasta kuolemastani. Erilaisia tapoja kuolla on niin monenlaisia, lähtö voi tulla yllättäen tai vasta pitkän kituuttamisen ja kärsimyksen jälkeen. Haluaisin voida vaikuttaa niihin tilanteisiin joihin voin, eli minimoida turhan kivun ja kärsimyksen, jos sellainen tilaisuus tulee, esim. en kuolekaan jäämällä bussin alle tai laskuvarjoni ei aukea.

Yleinen

Hyvä kuolema

M

Nyt olisi tarjolla tärkeää asiaa! En tiedä pääseekö paikalle jollei ole itse esim. lääkäri/lääkäriliiton jäsen, mutta suosittelen kyllä kaikille jotka vaan mitenkään kynnelle kykenee:

https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/karsimys-kuolema-ja-laakari-keskustelua-eutanasiasta/

Aikataulu:

Turku 13.2. klo 15-18.00 T-sairaala, Risto Lahesmaa -auditorio

Helsinki 15.2.  klo 15-18.00 Biomedicum, luentosali 3

Kuopio 1.3. klo 15.30-18.30 KYS, auditorio

Tampere 7.3. klo 15.15-18.30 TAYS, M-rakennus, pieni luentosali

Oulu 14.3. klo 15-18  Medipolis, auditorio

Ohjelma:

  1. Kärsimys ja pelot                                               Juha Hänninen
  2. Saattohoidon mahdollisuudet                            Alueen asiantuntija
  3. Mitä sedaatiolla voi ratkaista?                           Saattoyksikön lääkäri
  4. Lääkäriavusteinen itsemurha ja eutanasia        Heikki Pälve/ Mervi Kattelus

Kaikissa tilaisuuksissa on kahvitarjoilu puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Ajatuksia syövästä · Lehtiartikkelit · Yleinen

Ihana Astrid MeNaisten haastattelussa

M

MeNaisten juttu 5.2.2017 Astrid Swanista: Rintasyövän sairastanut muusikko Astrid Swan: ”Osa ystävistä on kaikonnut kokonaan”

– Ihmisillä on taipumusta kohtaloajatteluun, että kärsimyksellä olisi merkityksensä ja että lopulta siitä seuraisi jokin lottovoitto. Minunkin päälleni on yritetty sovittaa viittaa, että sairastuminen olisi jalostanut minusta viisaamman ja paremman ihmisen.

Astridista se tuntuu ahdistavalta vaatimukselta.

– Päinvastoin, olen paljon vihaisempi ja ärtyneempi ja siksi varmasti hirveämpi vaimo. Mutta olen siitä vain iloinen, oli jo aikakin!

Yleinen

Pieniä päivityksiä

M

Koulu ja lapsiarki pitää niin kiireisenä ettei tässä ole pahemmin ehtinyt blogiakaan päivitellä. Jaksoin kuitenkin vääntää vihdoinkin jonkinlaisen linkkilistan rintasyöpäblogeista joita olen lukenut, vähän vaihtelevasti ainakin. Osan ahmin jo heti alkuvaiheessa, osaa taas olen selaillut hiukan toisella silmällä.

Onnekseni voin sanoa että syöpäblogien seuraaminen on jäänyt hyvin vähälle siksi, että syöpä ei pyöri mielessä enää jatkuvasti, enkä kärsi kuristavasta syövän pelosta. Enää. Juurikaan.

Kontrollikauhua lukuunottamatta, mutta se nyt on ihan normaalia.

Joten, jos siirrät katseesi tuonne (ainakin tämän hetken layoutissa) oikean laidan linkkilistaan, arkiston/kalenterin ja hakusanojen väliin, niin sinne on ilmestynyt otsikko ”Rintasyöpäblogeja”. Parannusehdotuksia ja blogivinkkejä otan erittäin mielelläni vastaan!

Tässä vielä suora linkki: https://rinnanmitalla.com/rintasyopablogeja/

Kello on kohta kaksi aamuyöllä ja huomenna maanantai. Taisin taas ampua itseäni jalkaan tämän unirytmin kanssa. Ei mitään uutta länsirintamalta siis.

Ajatuksia syövästä · suru · Yleinen

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

M

Sain juuri luettua Lehtolan romaanin Pelkääjän paikalla. En pysty kuvaamaan tätä kirjaa riittävän hyvin, muutakuin sanomalla sitä upeaksi. Jos osaisin sanoittaa omia ajatuksiani lähellekään yhtä hyvin, niin ryhtyisin kirjailijaksi ja nettoaisin (toivottavasti) ison kasan rahaa.

Muistan kirjoittaneeni, että Laura Saven Paljain jaloin on paras kirja jonka olen syövästä lukenut. No ei ole enää! Lehtolan teos on paras!

pelkaajanpaikalla

Varastin kuvan Googlen kuvahaun avustuksella.

P.S. Jos meinaat lukea tämän, niin kannattaa varata nessuja. Paketillinen.