Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Helsingin Sanomien NYT-liitteessä oli mielestäni ihana kirjoitus spontaanin halun ihannoinnista ja sen ongelmista. Syöpähoidot ja -lääkitykset ovat vieneet minulta ison osan ns. spontaanista halusta, ehkäpä jopa lähes kokonaan, mutta opin tänään uuden termin, eli ns. responsiivinen halu. Juttu ei varsinaisesti mainitse syöpää vaan liittyy ihan kaikkiin, oli sitten terve tai ei.
Suosittelen lukemaan!
Viime aikoina on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa. Vertaistukiryhmistä on kuollut niin moni. Meistä nuorista on kuollut niin moni. Liian moni on saanut uutiset levinneisyydestä. Ei ole sanoja.
Olen onnistunut unohtamaan syövän pelon lähes täysin, lähes koko talven ajaksi. Olen elänyt eräänlaista väliaikaa, välitilassa. Parasta mitä olen tehnyt pitkiin aikoihin on opiskelun aloitus, en usko että mikään muu olisi saanut ajatukseni yhtä intensiivisesti unohtamaan syövän.
Ja pelon. Jatka lukemista ”Hiljainen pelko”
Aamulehti: 24-vuotias pienen tytön äiti sairastui rintasyöpään: ”Uutinen oli shokki, miksi minä?”
Jenni ja Eetu Ojanen Tampereelta haaveilivat toisesta lapsesta, mutta 24-vuotiaan äidin rintasyöpä murensi suunnitelmat toistaiseksi. On harvinaista sairastua rintasyöpään näin nuorena. Viiteen vuoteen osuu keskimäärin vain kolme tapausta koko maassa.
Takana on talvi, johon kuului niin surun kuin ilonkin kyyneleitä.
Unelma toisesta lapsesta siirtyi viiden vuoden päähän.
Voi kurjuuksien kurjuus mikä paskatauti tämä syöpä!
Jos minun kaltaisiani on vuosittain n. 18-20, niin Jennin kaltaisia vielä vähemmän, niin vähän, ettei sitä näytä mikään tilasto tai esite.
Apu: Levinnyttä rintasyöpää sairastanut Maija Halkosaari toimi yrittäjänä loppuun saakka
Parantumatonta rintasyöpää sairastava Maija Halkosaari ei jäänyt rypemään katkeruudessa ja odottamaan lähestyvää kuolemaa, vaan perusti yrityksen, joka tekee proteesi-uimapukuja rintasyöpäpotilaille. Maija menehtyi kotonaan perheensä ympäröimänä lauantaina 7.5.2016.
– Kun minusta aika jättää, yrityksen toiminta jatkuu, Maija sanoo.
Hyvää matkaa Maija. Minä muistan.
(Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.)
Heidi 1980-2016. Heidi sairastui, tai tarkemmin sanottuna, sai diagnoosinsa raskaana, kuten minäkin.
Luin Heidin blogia aktiivisesti oman diagnoosini alkuvaiheessa, nyttemmin vähemmän. Syöpä muutenkin on painunut hiukan taka-alalle muitten kiirreitten takia, joten blogien lukeminen on jäänyt aika vähälle. Hyvä niin. Elämä voittaa, ainakin joskus.
Heidin blogi löytyy täältä: http://dgc509.blogspot.fi/
Hei, nyt kannattaa osallistua Helsinki Twilight Runiin, sillä koko tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle! Valittavana mm. 10km, puolimaraton tai kokonainen maraton. Tapahtuma on 6.8.2016.
Helsinki Twilight Run & Walk – Beat Cancer!
Helsinki Twilight Run & Walk on hyvän mielen liikuntatapahtuma, jonka koko tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle.
The Telegraph (julkaistu 15.3.2016): ’Astounding’ study claims major breakthrough in cure for terminal breast cancer
A new cancer therapy that uses nanotechnology has effectively cured terminal breast cancer in tests on mice.
The ”astounding” research has raised hopes of a cure based on the delivery of drugs to vital organs using a technique that bypasses cell defences resistent to treatment.
In tests on mice with incurable breast cancer that had spread to the lungs, half were free of the disease for at least eight months – the equivalent of 24 years in humans.
Scientists said that even if the effects could be partly transerred to humans, it would represent a significant breakthrough for metastatic cancers, where the disease has spread from the breast to other parts of the body.[…]
Tämä on jotain niin upeaa, niin upeaa!
Olen lohduttanut itseäni monia monituisia kertoja kuolemanpelon riivatessa, että jos vain voisin sinnitellä vielä jonkun aikaa, vielä muutamia vuosia, edes siihen asti että hoidot kehittyvät, niin saisin jatkoaikaa elämälle.
Ja tässä se on.
En pysty kuvailemaan tätä helpotuksen tunnetta tai sen määrää. Sitä, miten ihanalta tuntuu ajatus siitä, että riippumatta syövän leviämisriskistä, se olisi hoidettavissa niin hyvin, että olisi mahdollista elää normaali, pitkä ja hyvä elämä.
Hyvin harva asia auttaa syövänpelkoon yhtä paljon kuin tällaiset uutiset. Uskon ja luotan, että elämme niitä aikoja kun syöpään todellakin kehitetään parantavat lääkkeet, tai ainakin sellaiset lääkkeet että syövän eteneminen saadaan pysähtymään.
Loppukuu onkin sitten vuoden kiireisintä aikaa. Aion uppoutua edelleenkin opintoihin täysillä, joten blogin päivitystahti on mitä on. Vapun jälkeen palailen opintovapaalta takaisin töihin ja toivon mukaan kalenterissa olisi edes joskus hiukan vapaata, mitä tällä hetkellä ei todellakaan ole.
People.com: ”Star Trek Actress Karen Montgomery Dies at 66”
People.com: Janice Dickinson
Elle.com: Christina Applegate
Aarp.org: Melissa Etheridge & Sheryl Crow
Dailymail: Cynthia Nixon
The Guardian: Kylie Minogue
http://www.oliviaappeal.com: Olivia Newton-John
The Telegraph: Dame Maggie Smith
Health.com: Edie Falco
Biography.com: Gloria Steinem
Huffington Post: Kathy Bates
Kontrollirumba starttailee taas vaihteeksi.
Lisääntyneen turvotuksen, erityisesti vatsan, takia varailin hirveällä vaivalla ajan omaan terveyskeskukseen yleislääkärille (en ole saanut lähetettä erikoislääkärille, eikä syöpäpuolella oteta vastaan muissa kuin jo todetun syövän hoidoissa/kontrolleissa…) ja toivoin pääseväni ultrattavaksi vatsan alueelta.
Pääsinkö ultrattavaksi? No en!
Ehdin olla lääkärin huoneessa n. 7 minuuttia, jona aikana olin kertonut oireista, riisuutunut, ollut ronkittavana, pukeutunut, ottanut papereita käteen, hyvästellyt ja poistunut. Tämä liukuhihnatoimitus sen jälkeen kun lääkäri oli ensin ollut n. 45 minuuttia myöhässä kaikista aikatauluista.
Eipä sillä, olin varautunut, minulla oli kirja mukana. Sain luettua yhtä kurssikirjaa sen kolmisen varttia, joten time well spent.
Mikä tässä lääkärikäynnissä nyt sitten risoo näin paljon? No minäpä kerron!
Jo ennenkuin ehdin istahtaa tai ottaa vaatteita ollenkaan pois, lääkäri oli esittänyt kaksi kysymystä kakkani väristä ja diagnosoinut IBS:n, eli ärtyneen suolen oireyhtymän. Lähtiessäni saamani paperit olivat tulosteita joissa kerrottiin FODMAP-ruokavaliosta, IBS:stä ja pari muuta lippulappua.
Hienoa että lääkäreille on kehittynyt näin tehokas röntgen-katse, jolla he näkevät potilaasta 30 sekunnin tuijotuksella, mikä vaivaa. Noin nopea ja tehokas tapa diagnosoida näkymättömiä sairauksia tuo varmasti paljon säästöjä, sekä ajassa että rahassa.
Vituttaa, mutta koitan ymmärtää kiireistä ja väsynyttä terveyskeskuksen yleislääkäriä. Ihmettelen silti, miten hän onnistui diagnosoimaan IBS:n vain katsomalla vaatteitten päältä, joten olen hiukan skeptinen…
Duodecim: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)
Koska olen tarpeeksi änkyrä, aion suorittaa tätä sairastamista nyt sitten kunnolla, ja aion toteuttaa FODMAP-ruokavaliokäskyä. Jos projektista ei jää käteen muuta, niin edes se, että pääsen sanomaan sille lääkärille, että et muuten ole ensimmäinen puoskari joka on minun kohdallani diagnosoinut jotain väärin.
En siis jaksa uskoa että minulla olisi IBS, vaikka eihän se täysin mahdotontakaan ole. Voisihan sitä vaikka voittaa lotossa. Kahdesti.
Toivottavasti kontrollikutsu gynelle ultraukseen tulee ajoissa, tuntuu todella pitkältä ajalta odotella toukokuulle koko saatanan kutsua, ja sitten vielä laskea päiviä ja viikkoja itse tutkimukseen. On kuitenkin lohdullista että se on tulossa, kunhan psyykeni jaksaa odotella sinne asti.
Ilmeeni, kun lääkäri kyseli kakkani väristä ja totesi lakonisesti minulla olevan IBS:n:
Huomenna seuraava käynti, sillä kertaa suoraan labraan PAPA-näytteeseen. Sen tulokset saan parissa viikossa. Muistan taas miksen tykkää asioida terveyskeskuksissa yleislääkäreillä.
Keveät mullat, Anu 1974-2016. Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.
Minä muistan.
”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.”
Nuoren naisen rintasyöpä. 