Syövän jälkeen · Yleinen

Hyvää syntymäpäivää minä!

37, uskomatonta! 37 vuotta!

En ole yhtään sisäistänyt omaa ikääni. Onneksi olen niin babyface että menen täydestä kuin väärä raha tai häkä, toivottavasti vielä monta vuotta. Tai ei nyt kovin montaa, jos edes siihen asti kunnes valmistun. Koulunkäynti on helpompaa kun ei erotu liikaa massasta ja kerää jatkuvasti huomiota itseensä. Toisaalta, osaan kyllä kerätä huomiota tahattomasti muilla tavoin, esim. hankkiutumalla kaikenlaisiin projekteihin ja pitämällä niistä kovasti ääntä.

Syntymäpäiväni kunniaksi päätin hankkia jonkinlaisen vatsapöpön. Sen lisäksi etten ole päässyt kouluun perjantaina enkä tänään, niin kävin koululla kärvistelemässä eilen puoli päivää. Se taisi olla virhe.

Oksettaa ja velloo, mutten oksenna. En yleensä ikinä oksenna edes oksennustaudissa, mikä on kyllä ihan mukavaa. Ei se oksentaminen nyt niin hauskaa ole että sitä ikävä tulisi.


Syntymäpäiväni kunniaksi sain postissa monta kirjettä, joita nyt lähden availemaan. Tulee hyvä mieli kun ihmiset muistavat syntymäpäiväni ja haluavat onnitella. Jesssss!

Hmmm, ensimmäinen kirje. Fimlab lähestyy minua PAPA-seulonnan tuloksilla, ihanaa!

”Näytteestä on edelleen osoitettavissa korkean riskin HPV DNA:ta. Solunäytteessä on myös lievää epäspesifiä epiteelisoluatypiaa. Jatkotutkimukset ovat aiheelliset[…] Kyseessä on muu kuin tyyppi 16 tai 18.

SUOSITELLAAN: Kolposkopiaa ja kudosnäytteiden ottoa.”

Olisivat nyt edes tuoneet kukkia.

On se nyt perkele, eihän tästä ole kuin hetki kun ravasin 6-12kk välein kontrolleissa (PAPA-näytteitä) ja niistä parissa viimeisimmissä todettiin että mitään epäilyttävää ei enää löydy. Gynekologian erikoislääkäri ja toinen gynekologian erikoistuva lääkäri ovat ultranneet toosaosastoa ja todenneet, että mitään muuta ei löytynyt kuin Tamofenille tyypillistä limakalvojen kuivumista ja jonkin verran kohdun seinämän paksuuntumista.

Voihan se olla, että näyte on otettu sellaisesta kohdasta missä ei ole muutoksia näkynyt. Onhan se mahdollista. Vähentääkö se vitutusta? No eipä juurikaan.


Seuraava kirje! Tämä on tullut Kelalta, jeee! Mitähän siellä on…

”Opintolainan maksaminen takaisin…”

Rovioon. Kill it with fire, saatana.

Noeivaiskaan. Maksanhan minä, maksan maksan. Jollen ehdi kuolla syöpään ennen sitä! Ähäkutti!


Mitäs seuraavaksi… Nettilasku, puhelinlasku, pari jäsenmaksua.

Olen nykyään ottanut tavaksi syynätä kaikki erilaiset jäsenmaksut sunmuut alennusten varalta. Tietysti opiskelija-alennus löytyy monista paikoista, mutta katson myös erilaiset eläkeläis- ja erikoisalennukset. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka saisi jostain alennusta syövällä! Harmillisesti en asu sellaisella alueella että voisin saada erikoishinnoitellun uimahallikortin, minkä saa muutamilla paikkakunnilla.


Kyllä tämä on ihan hyvä päivä, ei kaikki ole pilalla. Olen onnellinen saadessani täyttää vuosia, nyt kun vanhenemisesta on tullut luksusta, etuoikeus. Ikä ei harmita yhtään, enkä kärsi minkäänlaisista ikäkriiseistä, kuten kolmenkympin- tai neljänkympinkriisi.

spock-happy-birthday-memes-12

Ajatuksia syövästä · Syövän jälkeen · Yleinen

Juhlavuosi 2016! Hyvää syntymäpäivää minä!

Ystävänpäivä on syntymäpäiväni. En olisi uskonut tätä päivää näkeväni, mutta onneksi hoidot tepsivät eikä syövän leviämisestä ole vielä näkynyt jälkeäkään!

Ei yleinen ennuste, mutta minun syöpäni perusteella tehty ennuste olisi ollut se, että noin kaksi vuotta diagnoosista olisin kuollut jos syöpää ei olisi hoidettu. 2 vuotta elinaikaa. Diagnoosivuoteni 2014 + 2 = 2016. Tämä on siis juhlavuosi, ”En kuollutkaan vielä syöpään”-vuosi.

Onpas hienoa olla elossa! 5/5, suosittelen muillekin.


Tajusin juuri, että tämähän tarkoittaa myös sitä, että lapsi on n. 1,5 vuotta vanha. Käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu, vaikka en tunne vanhenevani.

Olin viikonlopun Protu-koulutuksessa ja juttelimme vanhenemisen tunteesta, siitä, miten itse ei tunne vanhenevansa vaikka ympärillä jotkut ihmiset selvästi muuttuvat vanhemmiksi/vanhoiksi ja maailmassa ja ympärillä aika kuluu ja asioita tapahtuu.

Alan ymmärtää niitä vanhuksia jotka sanovat etteivät tunne itseään päivääkään yli N-vuotiaiksi ja joille tulee järkytyksenä se, ettei oma kroppa kestäkään kaikkea. Oma vanhenemiseni tuntuu pysähtyneen n. 25-vuotiaana, sen jälkeen en ole saanut tunnetta että olisin muuttunut vanhaksi tai vanhemmaksi, vaikka asioita on tapahtunut, vuodet ovat vierineet, elämää on mennyt vuosikymmen.

Kenties tuo kertoo jotain kypsyyteni tasosta, jos sekin on jämähtänyt 25-vuotiaan tasolle. Ainakin tykkään uida edelleen vastavirtaan! Trance/ebm & rockeroll 4ever!

3d8bed46a15f44bee4d9bc39d7171667

 

Vauva · Yleinen

Hyvää syntymäpäivää, lapsi!

Lapsen syntymäpäivän kunniaksi kävimme neuvolassa ja molempiin reisiin pistettiin rokotukset. Kolmaskin rokotus olisi ollut tarjolla, mutta mietittiin että siirrämme sen ensi viikolle ihan siltä varalta jos tulee jotain sivuoireita, sillä ensi sunnuntaina olisi suunnitelmissa viettää lapsukaisen syntymäpäivää ja vieraitakin kutsuttu.

Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu, lapsi jo vuoden. Vuosikontrolliin ei ole enää montaakaan päivää. Ultraus ja labrat jo ensi tiistaina, onkologin vastaanotto ensi viikon perjantaina.

Lapsiraukka on ollut hiukan kuumeinen ja väsynyt, mutta olosuhteet huomioon ottaen varsin hyvällä tuulella. Normaaleja sivuoireita rokotuksista, pitäisi mennä ohi 1-2 päivässä.


Työvuoroja ei ole jäljellä enää montaakaan, pian alkaa opintovapaa. Aikuiskoulutustuestakin tuli jo myöntävä päätös, joten talven talous on jokseenkin turvattu, vaikkei se raha nyt juuri muuhun riitäkään kuin aivan välttämättömyyksiin. Tuntuu silti upealta päästä töistä pitemmäksi aikaa ”vapaalle” ja päästä keskittymään opintoihin kunnolla.

Jos vaikka en kuoliskaan tähän syöpään, ainakaan heti, niin saattaisin ehtiä saamaan itselleni tutkinnon kasaan. Jospa vaikka syöpä ei tappaiskaan. Jospa vaikka selviäisinkin. En halua herätä 5 vuoden kontrollien jälkeen horteesta ja todeta ettei käteen jäänyt mitään, vaan aion valmistautua elämään niinkuin selviäisin sittenkin.