Iltalehti 15.7.2016: Toisen rintansa menettänyt laulaja Astrid Swan: ”Pelkäsin, miten läheisilleni käy”
Tiedän Astridin samasta nuorten rintasyöpäryhmästä jossa itsekin olen. Astrid on ihana laulaja ja lauluntekijä, tykkään kovasti!
Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Iltalehti 15.7.2016: Toisen rintansa menettänyt laulaja Astrid Swan: ”Pelkäsin, miten läheisilleni käy”
Tiedän Astridin samasta nuorten rintasyöpäryhmästä jossa itsekin olen. Astrid on ihana laulaja ja lauluntekijä, tykkään kovasti!
Harmillisesti en ole ehtinyt, enkä vähään aikaan ehdikään, päivittämään blogia kuin ohimennen. Vuorotyö ja kesäkurssit vievät kaiken sen ajan mikä perheeltä liikenee. Tässä kuitenkin jotain:
”Lehdistä olen joskus lukenut selviytymistarinoita, joissa kerrotaan, että ’syöpä on parasta, mitä minulle on tapahtunut’ tai ’syöpä on jalostanut minua ihmisenä.’ Tämä ei päde minuun, antaisin sairauteni mielelläni pois. Toivon, että ihmiset tekisivät muutoksia elämässään ja toteuttaisivat unelmiaan, ilman että heidän tarvitsee ensin kohdata vakava sairaus. Jos sairastumisestani jotain positiivista pitää löytää, niin se on lukuisiin ihaniin vertaissiskoihin tutustuminen. Ilman rintasyöpää olisin tuskin kohdannut heistä montaakaan!”
-Sirpa Ikävalko
Elina 1978-2016.
Emme ehtineet tuntea kauaa, mutta jokainen hetki oli jollain tapaa onnellinen, hauska, lämmin tai muutenvaan mieleenpainuva. Näytit meille muille esimerkkiä siitä, kuinka levinneen syövän kanssa voi elää ”ihan normaalisti”.
Muistan ikuisesti kuinka nauroit pikkujouluissa kuinka maksasi vinkaisee aina kun hörppäät alkoholia, että siellä ne metarit vingahtaa ja tuikkii.
Lähdit tuulten matkaan turhan nuorena. Valitsit kauniin päivän lähteä, aurinko paistaa tänään lähes pilvettömältä taivaalta.
Laitan muistokuvan jos/kun sellainen tulee.
Lea 1961-2016.
Nukuit tänään pois yllättäen, vaikka hoitosi oli vähän aikaa sitten aloitettu uudestaan toiveikkaana, ja olit saanut erinomaisen hoitovasteen tähän asti kaikkina näinä vuosina kroonikkona. Kymmenisen vuotta ehdit sairastaa levinnyttä rintasyöpää ja olit aina ”terve kuin pukki”. Sanoit usein, että miten hienoa on, kun sinulla ei ole koskaan ollut kipuja vaikka syöpä oli levinnyt.
Olit yksi positiivisimmista ja kilteimmistä ihmisistä jonka olen syöpäporukoissa tavannut. Asenteesi oli aivan uskomaton, se valoi positiivisuutta, toivoa ja rohkeutta meihin ”perässätulijoihin”.
Sait olla perheesi ympäröimänä lähdön hetkellä. Hyvää matkaa Sisko!
Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.
(Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.)
Heidi 1980-2016. Heidi sairastui, tai tarkemmin sanottuna, sai diagnoosinsa raskaana, kuten minäkin.
Luin Heidin blogia aktiivisesti oman diagnoosini alkuvaiheessa, nyttemmin vähemmän. Syöpä muutenkin on painunut hiukan taka-alalle muitten kiirreitten takia, joten blogien lukeminen on jäänyt aika vähälle. Hyvä niin. Elämä voittaa, ainakin joskus.
Heidin blogi löytyy täältä: http://dgc509.blogspot.fi/
http://www.sylva.fi/fi/ajankohtaista/fuck-cancer/
SYLVA RY on syöpäsairaiden lasten ja heidän perheidensä yhteinen järjestö, joka tarjoaa tietoa, apua ja vertaistukea koko perheelle lapsen sairastuttua syöpään.
SYLVA RY tuo valtakunnallisen Fuck Cancer -kampanjan Suomeen huhtikuussa 2016 ja sen jälkeen vuosittain samana ajankohtana.
Suomessa sairastuu syöpään vuosittain noin 600 nuorta aikuista eli 18-35-vuotiasta. Vakava sairaus voi viedä terveyden lisäksi toimeentulon ja kodin, sekoittaa ihmissuhteet ja varastaa identiteetin. Pelkkä sairaalahoito ei riitä, kun arki menee uusiksi. Syöpä on kriisi kenelle tahansa. Nuoren aikuisen elämässä sairaus iskee tilanteeseen, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Miten suhtautua elämään ja suunnitella tulevaisuutta, kun syöpä tulee mukaan kuvioon?
Siksi loimme valtakunnallisen Fuck Cancer -kampanjan, joka ohjaa nuoret aikuiset paitsi tiedon myös vertaistuen ja saman kokeneiden tarinoiden äärelle. Haluamme tehdä näkyväksi tämän potilasryhmän myös suurelle yleisölle. Fuck Cancer -kampanjaviikkoa vietetään Suomessa 4.-10.4.
Kampanjasivu suomeksi: http://fuckcancer.fi/
https://www.facebook.com/fuckcancersuomi
Hashtagit:
#fuckcancerfi (Instagram)
@fuckcancerfi (Twitter)
Iltalehti: ”Syövässä ole mitään hävettävää”
Fuck Cancer -kampanjan äiti Anna-Elina Rahikainen, 29, sai vuonna 2008 laajalle levinneen Hodgkinin lymfooman diagnoosin. Diagnoosin jälkeen koko elämä kääntyi päälaelleen. Nuori nainen alkoi elää hetki kerrallaan, sillä päivä kerrallaankin tuntui liian kaukaiselta tavoitteelta.
Fuck Cancer-sivustolta poimin Aapelin tarinan, se on jotenkin niin samanlainen kuin omat ajatukseni.
Helsingin Uutiset 14.3.2016: ”Syöpäkampanja sai tyrmäävän nimen”
ePressi 14.3.2016: ”Valtakunnallinen Fuck Cancer -teemaviikko”
Kampanjan Youtube-kanava: Fuck Cancer Suomi
HUOM! Nosturilla tukikonsertti 8.4.2016!
Keveät mullat, Anu 1974-2016. Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.
Minä muistan.
”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.”
Liittyen vastikään linkkaamaani Akuutin syöpäspesiaaliin (täällä), ohjelmassa esiintyneestä Tiina Withistä on tehty herkkä henkilöhaastattelu/henkilökuva:
Linkki Areenaan:
Syöpä saa perheenäidin elämästä vain sivuroolin: ”Arki on ihan huippua – maanantai ja makkarakeitto”
(Tämä on siis Akuutin Syöpäspesiaalista editoitu pätkä. Tajusin sen viiveellä itsekin, luulin ensin erilliseksi ohjelmaksi.)
HS: ”Ei surusta toivu, sitä oppii sietämään”
Leski oli mielikuvissani joku, jonka elämä on ohi ja joka kelpaa enintään rahojensa takia. Ainakaan se ei ollut tuo 36-vuotias minä, jolla oli yhtäkkiä yksin hoidettavanaan kolme lasta ja iso omakotitalo.
ESS: ”Nuoren lesken raskas joulu”
Hänen aviomiehensä Tuisku Jouko, 34, kuoli lokakuussa, yhdeksän päivää ennen kuin perheen Artturi-poika täytti kaksi vuotta.
Tuisku kävi loppuvuodesta 2010 monta kertaa lääkärissä kovien päänsärkyjen takia. Häntä oli kehotettu laihduttamaan, lopettamaan tupakointi, ja verenpainekin olisi pitänyt saada laskuun. Diagnoosi oli hyvänlaatuinen päänsärky.
Joukot vaativat lisää tutkimuksia. Tutkimuksissa Tuiskulta löytyi aivokasvain. Se oli Päiville järkytys, sillä hänen äitinsä oli kuollut syöpään kolme vuotta aiemmin. Tuiskua diagnoosin löytyminen tavallaan helpotti, koska hän sai selityksen säryille.
Yle.fi: ”Kunnes kuolema meidät erotti”
Syyskuun 6. päivä vuonna 2007 Marjo Hiukkamäki, 38, kuuli uutisen, jota hän ei olisi koskaan halunnut kuulla. Hänen miehensä oli kuollut keuhkoveritulppaan kesken työpäivän.
Vauva.fi: ”Kaipuu iskee arkisissa hetkissä”
Kun Karolin Ormus [25-vuotiaana] menetti lastensa isän, hän ymmärsi, miksi elämää kannatti elää pikakelauksella. Sellaisina hetkinä kaipaus iskee yllättäen.
Vauva.fi: ”Kun Janne kietoo käsivarret ympärilleni, mikään ei pelota”
Vähän ennen sairaalaan lähtöä Juha on sanonut: Jos tässä huonosti käy, olen saanut elämältä ihan kaiken. Koti saatiin rakennettua, pääsin lukemaan maanmittausinsinööriksi, on ihana vaimo ja rakas lapsi.
Aamuyöllä Juha lakkaa hengittämästä. Hän on kuollessaan 27-vuotias. Sirpasta tulee 25-vuotiaana leski.