Siskot – matka jolle kukaan ei halunnut Facebook-sivulta. Tänään 1.8.2015 siunattavan nuoren Lauran sisko kirjoittaa:

”Miun siski, rakas pikkusiski… Kesällä 2012, silloin 30-vuotias pikkusiskoni sai tiedon rintasyövästään. Toinen rinta oli kipeytynyt, mutta lääkäriin meno pelotti ja näin jälkikäteen toivoisi, ettei pelko olisi viivästyttänyt lääkäriin menoa. Ensijärkytysten jälkeen toivo antoi voimaa, rintasyövästähän nykyään lähes kaikki selviävät.

Toisin kävi… siskoni taisteli ja voitti ensimmäisen erän, kontrollikin oli puhdas, mutta pian syöpäpaskiainen ilmoitti taas itsestään. Etäispesäkkeitä; syöpä oli päässyt verenkiertoon. Edessä uusi taisto, mutta senkin urhea pikkusiskini selätti… hoitojen jälkeen tt-kuva näytti jälleen hyvältä ja antoi taas toivoa!

Pian kuitenkin vatsakivut veivät sairaalaan ja siellä se taas oli, syöpä oli levinnyt maksaan. Lauantaiaamuna 27.6.15 rakas pikkusiskini nukkui kotonaan ikiuneen kolmen vuoden taistelun jälkeen.”

Ikuisesti
Iso siskisesi

Otamme syvästi osaa. Laura ❤

---

En ehtinyt tutustua Lauraan, mutta toistemme tuttavapiirit menevät limittäin. Olemme tavanneet joko kavereita, sukulaisia tai kavereitten kavereita vaikkei toisiamme kasvokkain tavattukaan, elämänpolkumme ovat kohdanneet jotain kautta. Vertaistuki on korvaamatonta, uskomatonta. Siskojen voima kantaa.

Tuntuu usein, että jokainen tervehtynyt ja syövästä selvinnyt antaa toivoa meille kaikille. Jokainen selviytyjä on todiste siitä, että lääkitykset ovat tehokkaita, hoidot tepsivät, lääketiede on valtavasti kehittynyt ja meillä kaikilla on mahdollisuus, joka vuosi yhä useammalla. Jokainen selviytyjä valaa uskoa siihen, miten syövästä voi selvitä hengissä, ainakin useimmat.

Kuulin jossain vaiheessa, että ”Noh, täytyyhän jonkun olla siellä epäonnisessakin prosentissa.”

Ei, ei täydy. Ei kukaan selviytyjä vie paikkaa keneltäkään toiselta. Ei kenenkään ole pakko kuolla. Ei syövässä ole kiintiöitä. Kuolema vie tuurilla ja sattumanvaraisesti ja osa on vain epäonnisia, epäonnisempia kuin toiset. Jokaisella meistä on mahdollisuus, eikä kukaan meistä tiedä etukäteen mihin prosenttiin kuulumme. Joskus syöpä ei vain nujerru, täydellistä hoitoa ei ole vielä keksitty, vaikka tehokkaita onkin.

Laura & läheisesi, olette ajatuksissa.