Kaksi tutkimusta:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2894028/
http://breast-cancer-research.biomedcentral.com/articles/10.1186/bcr2647
Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Kaksi tutkimusta:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2894028/
http://breast-cancer-research.biomedcentral.com/articles/10.1186/bcr2647
Syövän tutkimusrintamalta kootut uutislinkit! Kohuotsikko! Klikkikalastelua!
Noeivaiskaan.
Ihan asiallisia, mielenkiintoisia uutisia tarjolla, ja erittäin toiveikkaita, sillä me elämme syövän tutkimuksen suhteen todellista läpimurtojen aikaa. Hyvä niin! Jos tämä paskasyöpä joskus vielä iskee uudestaan, niin toivoa sopii, että siihen mennessä on löytynyt niin tehokkaat lääkeet että tautia voidaan vielä hoitaa, kuolema välttää, ja elämänlaatu olisi riittävän hyvää.
Aamulehti: Yksi tietty rintasyöpägeeni nuorilla yleisempi kuin ymmärretään (P53/TP53)
Turun yliopisto: Uusi kokeellinen lääkeaine estää syövän leviämiseen yhteydessä olevan proteiinin toiminnan (K-ras)
Syöpään, 39-vuotiaana. Uutisissa ei ole kerrottu minkä laatuiseen. Traagisia ovat erityisesti nuorten kuolemat, mielestäni. Roininen juonsi pitkään A-studiota ja oli erittäin pidetty toimittaja.
MTV: Ylen ruutukasvo Annukka Roininen on kuollut.
Iltalehti: Annukka Roinisen ystävä muistelee viimeisiä yhteisiä hetkiä: ”Hän halusi pitää kädestä kiinni, silitin hänen hiuksiaan”
Päivitystahti blogissa on toistaiseksi etanan vauhtia, sillä teen tällä hetkellä opintoja kesäkursseina samaan aikaan kun olen töissä. Vuorotyössä.
Ei ole herkkua, mutta ei liian raskastakaan, ainoa vaan ettei vapaa-aikaa juurikaan ole.
Jouduin olemaan syöpiksen suuntaan yhteydessä taas, kun kevättalvella onkologille raportoimani selkäkivut eivät ole hellittäneet juurikaan. Särkylääkkeitä käytän ajoittain, mutta onneksi olen pärjännyt ilman vahvempia lääkkeitä (joita minulla on iskiakseen ja selkävaivoihin olemassa) ja toistaiseksi riittää tavallisten kuolevaisten Burana + Panadol.
Sitten on tuo luomi korvassa.
Toisessa korvalehdessä on ollut jo pitempään luomi, mutta nyt se on muuttunut. Ensin korvalehteen kehittyi tulehtunut finni/mätäpaise, joka puhkesi tuossa vähän aikaa sitten. Nam nam.
Nyt pari päivää sitten tuon puhjenneen finnin vieressä oleva haalea luomi päätti mustua. Ihan yhtäkkiä ja yllättäen huomasin sen, sellainen violetin tai ruskean musta pienehkö luomi, hiukan koholla. Korvalehdet ovat melanoomalle tyypillinen esiintymispaikka koska ne ovat auringonpaisteessa koko ajan, ja koska olen polttanut itseni lapsesta asti hyvin usein, ensimmäinen ajatus oli tietysti melanooma. Eikä sädehoito auta tässä yhtälössä yhtään.
Ensimmäinen ja viimeinen ajatus on aina syöpä.
Tänään luomi ei ole enää yhtä musta kuin vielä eilen. Pohdimme puolison kanssa, että voisiko tuo musta patti olla joku mustapää tai jotain muutakuin tumma luomi, mutta kyllä siinä luomi on.
Sain onneksi vastaanottoajan onkologille jo parin viikon päähän, tiistai 7.6.2016 klo 13. Siitä menee tietysti jonkin aikaa eteenpäin jos ja kun mahdollisia lisätutkimuksia tulee.
Yritän olla ajattelematta lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, sillä stressaaminen ei auta yhtään. Vielä vähemmän auttaa se, jos menetän yöuneni ja mielenrauhani märehtimällä asioita etukäteen.
Olispas hassunhauskaa saada toinen syöpä jo ennen 40-vuotispäiväänsä. Melanooma olisi hyvä kandidaatti, riskitekijät löytyy.
Tänään se sitten oli, toosaosaston ultra. Puhtaalta näytti, ei löytynyt mitään ylimääräistä kohdusta, munasarjoista eikä niitten lähettyviltä. Lisäksi papa oli melkein puhdas, ainoastaan pientä solumuutosta joka ei vaadi mitään toimenpiteitä, kontrolloidaan seuraavan kerran ensi vuonna uudella papa-näytteellä.
Fiilikset:
Juteltiin vanhemman ja rintasyöpään erikoistuneen gynen kanssa myös mahdollisesta raskaudesta ja hoitolinjauksista ylipäätään. Jatka lukemista ”Kontrollit: Ultraus”
Helsingin Sanomien NYT-liitteessä oli mielestäni ihana kirjoitus spontaanin halun ihannoinnista ja sen ongelmista. Syöpähoidot ja -lääkitykset ovat vieneet minulta ison osan ns. spontaanista halusta, ehkäpä jopa lähes kokonaan, mutta opin tänään uuden termin, eli ns. responsiivinen halu. Juttu ei varsinaisesti mainitse syöpää vaan liittyy ihan kaikkiin, oli sitten terve tai ei.
Suosittelen lukemaan!
Viime aikoina on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa. Vertaistukiryhmistä on kuollut niin moni. Meistä nuorista on kuollut niin moni. Liian moni on saanut uutiset levinneisyydestä. Ei ole sanoja.
Olen onnistunut unohtamaan syövän pelon lähes täysin, lähes koko talven ajaksi. Olen elänyt eräänlaista väliaikaa, välitilassa. Parasta mitä olen tehnyt pitkiin aikoihin on opiskelun aloitus, en usko että mikään muu olisi saanut ajatukseni yhtä intensiivisesti unohtamaan syövän.
Ja pelon. Jatka lukemista ”Hiljainen pelko”
Aamulehti: 24-vuotias pienen tytön äiti sairastui rintasyöpään: ”Uutinen oli shokki, miksi minä?”
Jenni ja Eetu Ojanen Tampereelta haaveilivat toisesta lapsesta, mutta 24-vuotiaan äidin rintasyöpä murensi suunnitelmat toistaiseksi. On harvinaista sairastua rintasyöpään näin nuorena. Viiteen vuoteen osuu keskimäärin vain kolme tapausta koko maassa.
Takana on talvi, johon kuului niin surun kuin ilonkin kyyneleitä.
Unelma toisesta lapsesta siirtyi viiden vuoden päähän.
Voi kurjuuksien kurjuus mikä paskatauti tämä syöpä!
Jos minun kaltaisiani on vuosittain n. 18-20, niin Jennin kaltaisia vielä vähemmän, niin vähän, ettei sitä näytä mikään tilasto tai esite.
Apu: Levinnyttä rintasyöpää sairastanut Maija Halkosaari toimi yrittäjänä loppuun saakka
Parantumatonta rintasyöpää sairastava Maija Halkosaari ei jäänyt rypemään katkeruudessa ja odottamaan lähestyvää kuolemaa, vaan perusti yrityksen, joka tekee proteesi-uimapukuja rintasyöpäpotilaille. Maija menehtyi kotonaan perheensä ympäröimänä lauantaina 7.5.2016.
– Kun minusta aika jättää, yrityksen toiminta jatkuu, Maija sanoo.
Hyvää matkaa Maija. Minä muistan.
(Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.)
Heidi 1980-2016. Heidi sairastui, tai tarkemmin sanottuna, sai diagnoosinsa raskaana, kuten minäkin.
Luin Heidin blogia aktiivisesti oman diagnoosini alkuvaiheessa, nyttemmin vähemmän. Syöpä muutenkin on painunut hiukan taka-alalle muitten kiirreitten takia, joten blogien lukeminen on jäänyt aika vähälle. Hyvä niin. Elämä voittaa, ainakin joskus.
Heidin blogi löytyy täältä: http://dgc509.blogspot.fi/