Lehtiartikkelit · Tutkimukset · Yleinen

Yle: Suomalainen menetelmä löytää syövän verinäytteestä

Yle (julkaistu 14.1.2016, linkattu 15.1.2016): Suomalainen menetelmä löytää syövän verinäytteestä

[…] – Teoriassa voisimme ottaa ihmiseltä verinäytteen, ja sen perusteella kertoa, että teillä ei ole syöpää, mutta emme pidä menetelmää vielä riittävän luotettavana. Sen sijaan kun potilas on hoidossa, ja tiedämme millainen syöpä on kyseessä, voimme verinäytteellä seurata onko syövän DNA-jätteitä vielä näkyvissä, Mecklin sanoo.

Mecklinin työryhmä on löytänyt myös perinnölliselle paksusuolen syövälle altistavan geenivirheen. Löytö oli merkittävä, sillä se paljasti aiemmin tuntemattoman syövän syntytavan.

– Me tunnistamme geenivirhettä kantavat suvut, ja pyrimme ehkäisemään syövän syntyä. He käyvät säännöllisissä tutkimuksissa, ja saavat ennaltaehkäisevää lääkitystä, kertoo Mecklin.

Ennaltaehkäisvänä lääkityksenä on asetyylisalisyylihappo, tunnettu kauppanimellä aspiriini.

Aspiriinin tehosta syöpää ehkäisevänä on ollut muitakin tutkimuksia, tosin niissä ei ole todettu aukottomasti että johtuuko ehkäisevä teho aspiriinista itsestään vai onko kyseessä vain tilastollinen sattuma. Uusimpien tutkimusten, kuten em. tutkimuksen, perusteella voisi jo uskaltaa todeta että aspiriinilla on useita syöpiä ehkäisevä vaikutus, tosin tästäkään ei selvinnyt että miten isosta tehosta on kyse.

Lehtiartikkelit · Yleinen

Yle Akuutti: Patologi on kuin Hercule Poirot

Mielenkiintoinen henkilökuva Ylen nettisivuilla: haastattelussa patologian professori ja ylilääkäri Tom Böhling. Linkattu tänään 11.1.2016, uutinen julkaistu myös tänään.

Yle Akuutti: Patologi on kuin Hercule Poirot

Yle Henrik Leppälä 17-43241568bc9bf7794c

Kuva: Yle, Henrik Leppälä

[…] Patologin osuus on tärkeä diagnosoinnissa, ja sen jälkeen hän on tärkeä linkki hoidon jatkosuunnittelussa. Tällä kertaa kirurgi on lähettänyt tutkittavaksi rintasyöpää sairastaneelta potilaalta poistetun rinnan saadakseen lisätietoa.

– Tästä hän haluaa tietää, kuinka iso kasvain on, onko se otettu tarpeeksi hyvillä marginaaleilla eli riittävän isolta alueelta. Itse kasvaimesta halutaan tietää, onko siinä estrogeenireseptoreita, progesteronireseptoreita tai hergeenin monistumaa. Ne kaikki vaikuttavat potilaan saamaan lääkehoitoon, Böhling avaa patologin työn merkitystä.

Tekstissä mainitaan ”hergeeni” mutta oletan sen tarkoittavan HER2-geeniä.


Jonain päivänä vielä opettelen tekemään uutisjuttujen lainaukset hyvin ja systemaattisesti samalla tavalla. Se päivä ei ole tänään.

 

Yleinen

8-vuotias amerikkalaistyttö saanut harvinaisen rintasyövän

Tältä paskataudilta ei näköjään säästy edes lapset. Saatanan paskasyöpä.

Uutinen suomeksi MTV:n nettisivulta, linkattu 11.1.2016: Vasta 8-vuotias tyttö sairastui rintasyöpään – toinen rinta joudutaan poistamaan

Sama uutinen alunperin ABC News:n nettisivulta: Girl Fights Rare Case of Breast Cancer at Age 8

Linkin takana kopsattu uutisen teksti, kopioitu tänään 11.1.2016.  Jatka lukemista ”8-vuotias amerikkalaistyttö saanut harvinaisen rintasyövän”

Tutkimukset · Yleinen

Aamulehti: Suomen rintasyöpäpotilaista 86 prosenttia elossa 10 vuotta sairastumisen jälkeen

Linkki uutiseen 8.1.2016

[…]Esimerkiksi rintasyövän sairastaneiden viiden vuoden elossaololuku Suomessa on 91 prosenttia. Se tarkoittaa, että 91 prosenttia sairastuneista olisi hengissä viiden vuoden kuluttua sairastumisesta, mikäli he olisivat välttäneet kaikki muista syistä kuin syövästä aiheutuneet kuolemat. Kymmenen vuoden elossaololuku on 86 prosenttia.

[…]Esimerkiksi vuonna 2013 naispuolisilla rintasyöpäpotilailla, joilla syöpä todettiin paikallisena, elossaololuvun ennuste 15 vuoden jälkeen toteamisesta on 89 prosenttia uudella Pohar Perme -menetelmällä ja 95 prosenttia perinteisellä menetelmällä arvioituna. Tämä tutkimus osoittaa, että jälkimmäinen arvio, eli 95 prosentti on luotettavampi, koska tutkimuksen mukaan uuden menetelmän arvio on selvästi alttiimpi tilastolliselle satunnaisvirheelle.

Loistavia uutisia siis! Vaikka yksilön ennuste ei ole sama asia kuin yleinen ennuste, niin onhan tuo lohdullista. Olenkin etsinyt jo pitkään tilastoja pitemmän kuin 5 vuoden seurantajakson selviytymistilastoista, mutta niitä on ollut todella huonosti saatavilla.

Lääkehoidot · Syövän jälkeen · Yleinen

Tamofenin riemut: Veritulppariski

Potilaan lääkärilehti: Tunnistatko laskimotukoksen?

Mitkä ovat laskimotukokselle altistavia tekijöitä?

– Tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat pitkät, yli 6 tunnin auto-, juna- ja lentomatkat. Lennolla ja autossa usein istutaan ahtaasti, jolloin laskimoveren paluu jaloista ylös sydämeen hidastuu. Muita altistavia tekijöitä ovat istumatyö, ylipaino, tupakointi, leikkaukset, pitkä vuodelepo, kipsihoito, ehkäisypillerit, raskaus ja synnytyksen jälkeinen kuuden viikon lapsivuodeaika, syöpäsairaudet ja niiden hoito, suonikohjut sekä aikaisempi tukos. Myös yli 60 vuoden ikä nostaa riskiä saada laskimotukos. Yleensä tukoksen ilmaantumiseen liittyy jokin edellä mainituista altistavista tekijöistä. Tukosvaara suurenee merkittävästi, jos riskitekijöitä esiintyy useita samanaikaisesti.

[…]

Mitä oireita laskimotukoksessa on?

– Laskimotukos aiheuttaa yleensä oireita, jonka johdosta potilas lähtee lääkäriin. Yleisoireina voi ilmaantua lämpöilyä, huonovointisuutta ja suorituskyvyn heikkenemistä. Paikallisoireina tavallisimmin ovat alaraajojen kipu ja turvotus. Jalka saattaa turvota toispuoleisesti ja kipu tuntuu kävellessä reidessä tai pohkeessa. Myös levossa voi tuntua kipua. Iho voi punoittaa ja kuumottaa. Laskimotukoksen erottaa tavallisesta rasituskivusta, koska kipu pahenee eikä häviä.

– Keuhkoveritulpassa puolestaan oireina voi olla äkillinen tai vähitellen kehittyvä hengenahdistus, rintakipu, huimaus, pyörtyminen, nopea pulssi ja verenpaineen lasku. Hengenahdistus tuntuu etenkin rasituksessa, mutta voi tuntua myös levossa. Oireet voivat joskus olla vähäisiäkin.

Lihavointi minun tekosiani. Kannattaa siis muistaa jaloitella pitemmillä matkoilla, käyttää tukisukkia ahkerasti ja tarkkailla oireita. Jos oireita tulee, niin käynti päivystyksessä/ensiavussa on pienempi paha, kuin jäädä mahdollisen tukoksen kanssa odottelemaan, sillä jos tukos ehtii keuhkoihin, aivoihin tai sydämeen, menee hyvin nopeasti henki.

Olisi varsin ärsyttävää kuolla veritulppaan kun on ensin selvinnyt syövästä.

Minulle suositeltiin taukojumppaa vähintään kerran tunnissa niin kauan kun antihormonilääkitys kestää, eli viitisen vuotta vähintään. En uskaltaisi istua 6 tunnin matkaa paikoillani ja odotella tulppaa. Jos siitä ei veritulppaa saa, niin suonikohjut ja peräpukamat vielä helpommin.

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Light Plan: Rimpuilua nolla-meridiaanilla

pietari-vanhala-light-plan-9789523184312

Luin Pietari Vanhalan kirjan Light Plan äsken autossa, matkalla anoppilaan. Aivan ihana. En yleensä lue runoja vaikka monista niistä tykkäänkin. Runot ovat omaan kielikorvaani hyvin herkästi teennäisiä ja pateettisia, eli huonoja, mutta ollessaan hyviä ne ovat huikean hyviä.

HS 4.4.2015: Kävin saattohoidossa ja odotin kuolemaa – sitten palasin kotiin

Vanhalan aivorungon syöpä oli jo hänen kolmas syöpänsä. Jotenkin tästä tuli hyvä mieli, ei siksi että Vanhala kuoli syöpään tämän vuoden syksyllä (ylitettyään reilusti syöpänsä Parasta ennen-päiväyksen ja kaikki saamansa ennusteet), vaan siksi, että minäkin toivon kuolevani aikaisintaan kolmanteen syöpääni, en tähän ensimmäiseen, enkä vielä toiseenkaan. Vasta kolmanteen, jos siihenkään.

Epävirallinen Suomen ennätys on muuten 12 eri syöpää samalla ihmisellä. Tämä paljastui Syöpäsäätiön tutkijan Eero Pukkalan luennolla noin vuosi sitten. Taidan tähdätä samaan, tai jos edes puoli tusinaa.

Linkki: Google Books

Niin, oikeastihan Vanhalan kirja on anekdootteja, ei runoja. Minä luin sitä kuin runokirjaa, sillä kyllä se sellaiseksikin sopii. Tämä on niitä kirjoja jotka tekisi mieli lukea samantien uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan…

5/5, suosittelen.

 

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Terve.fi: Syövästä toipumisen psykologiset haasteet

http://www.terve.fi/terveyden-abc/syovasta-toipumisen-psykologiset-haasteet

Artikkeli on jo vuodelta 2008, mutta hyvää luettavaa edelleen. Lihavoinnit ovat minun käsialaani:

Selviytyjän psykologinen maasto on dynaamista siten, että siirtymät ovat kaikkein vaikeimpia. Massachusetts General Hospital -sairaalan (MGH) psykiatri William Pirl, joka työskentelee paljon syövästä selvinneiden kanssa, uskoo erityisesti erään siirtymän aiheuttavan psyykkistä hätää. Tämä on syövän intensiivistä aloitushoitoa välittömästi seuraava ajanjakso. Tämä siirtymä voi olla joillekin potilaille yhtä stressaava kuin itse syöpähoidot ellei jopa stressaavampi.

Tämä on selvästi arkiajattelun vastaista. Potilaat sekä heidän perheensä ja ystävänsä ymmärrettävästi odottavat syöpähoidon päättymistä, etenkin kun ennuste on hyvä. Potilaiden saadessa uuvuttavan sarjan päivittäisiä, viikoittaisia tai kuukausittaisia lääkärikäyntejä päätökseen, he samalla menettävät heitä tukevan järjestelmän ja rakenteen, joita säännölliset yhteydet syövänhoitotiimiin ja muihin samassa tilanteessa oleviin potilaisiin ovat heille tarjonneet.

Myöskään ystävät, työtoverit tai edes perheenjäsenet eivät välttämättä aina täysin ymmärrä, mitä syöpäpotilaat ovat emotionaalisesti ja ruumiillisesti läpikäyneet, vaan odottavat heidän palaavan noin vain normaalielämään. Syövästä selvinneet tuntevat kuitenkin tyypillisesti itsensä hoidon loputtua haavoittuvammiksi, ahdistuneemmiksi ja tulevaisuudestaan epävarmemmiksi. […]

Tiedän monia jotka ovat puhuneet kanssani aivan samoin sanakääntein, että hoitojen päätyttyä joutuu heittäytymään, tulee ns. hyppy tyhjyyteen.

Hoidoissa käyminen oli raskasta, muttei liian raskasta. Hoitojen aikana oli turvallista, tiesi olevansa hyvässä hoidossa, tiukassa seurannassa ja huolehdittuna. Välillä jopa pelkäsin etukäteen hoitojen päättymistä. Odotin ja mietin mitä sen jälkeen tulisi.

Onneksi toivuin tuosta siirtymävaiheesta hyvin. En tiedä osaanko suhteuttaa selviytymistäni vielä näin tuoreessa tilanteessa täysin oikein, mutta koen selviytyneeni todella hyvin, varsinkin kun olen seurannut muutamia vertaistovereita, joilla ei mene läheskään yhtä hienosti.


Vertaisissa toki on monia joilla menee vähintään yhtä hyvin. Rintasyöpäporukoissa on äärettömästi voimaa ja toivoa, enkä ole koskaan eläissäni tavannut niin elinvoimaisia naisia. Miehiä ei meillä ole näkynyt joten puhun toistaiseksi pelkästään naisista kun tarkoitan vertaisia. Se upea asenne joka uhkuu näistä naisista, se on käsinkosketeltavaa. Tapaamisissa saan aina tunteen siitä, että kyllä elämä kantaa, kävi miten kävi.


Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, että miten voin uskoa parantuneeni, tai miten minulla voi olla tunne siitä, että olen parantunut. Enhän voi sitä tietää varmuudella. Sellainen tunne kuitenkin on. En menisi sanomaan että se on kovin vahva tai järkkymätön, mutta jonkinlainen luottamus hoitojen tehoon ja selviytymiseeni on pikkuhiljaa hiipinyt tajuntaan.

Kolotukset, selkäkivut ja kaikenlaiset pienetkin krempat saa aina syövän putkahtamaan mieleen, mutta on helpompaa uskoa selviytymiseen kun ei ole mitään isompaa kipua tai selkeitä oireita. Pienet jäykkyydet sunmuut pystyn laittamaan aika hyvin lääkityksen ja liikunnan puutteen sekä ruumiinrakenteen piikkiin.

Ja tietysti ne puhtaat kontrollit ja kaikki kuvaukset, labrat ja seulonnat. Minulle sopii paremmin olla tiukassa seurannassa, vaikka se tarkoittaisikin korkeamman riskin ryhmää.

Uskonko parantuneeni? Ehkä. Melkein.

Luotanko lääketieteeseen? Ilman muuta. Ei ole vaihtoehtoja. Ja se joka tulee mainostamaan soodanjuontia vaihtoehtona syöpähoidoille saa välittömästi idiootin leiman. Sorry not sorry.

anigif_enhanced-10676-1436544232-2

Sooda. Not even once.


Uskallan jopa suunnitella tulevaisuutta, koko ajan pitemmälle. Suunnitelmat etenevät ensin päivistä viikkoihin, sitten kuukausiin ja lopulta vuosiin. En olisi lähtenyt ammattikorkeaan ja aloittanut uutta tutkintoa jos en uskoisi olevani elossa (todennäköisesti) ja mahdollisuuksiini valmistua ja työllistyä.

Tai ainakin uskon todennäköisyyksiin.

Välillä visualisoin elämääni vuosia eteenpäin ja laskeskelen mielessäni, että on todennäköisempää, että vuonna 2040 minä olen elossa, mutta fysiikan opettajani ei. Tai osa kielten opettajista. Tai matematiikan opettaja. Ja he ovat perusterveitä, tietääkseni kenelläkään heistä ei ole ollut syöpää.

Ja jos minä olen elossa vuonna 2040, en aio olla masentunut pitkäaikaistyötön. Aion rakentaa elämääni niinkuin olisin elossa. Ainakin aika pitkään.

Olen sanonut monesti aiemminkin ja sanon uudestaan: Pahinta syövässä ei ole ollut syöpä, vaan se, että joutuu opettelemaan elämään epävarmuuden kanssa. Ei se, että se epävarmuus liittyy johonkin joutavanpäiväiseen, vaan että joutuu kohtaamaan oman kuolemanpelkonsa ja epävarmuuden siitä, onko elossa kohta, ensi vuonna tai edes 5 vuoden päästä.

Jos syövästä on pakko keksiä jotain hyvää, niin se on vienyt pelon. Pelon kaikkea muuta kohtaan.