Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Liittyen vastikään linkkaamaani Akuutin syöpäspesiaaliin (täällä), ohjelmassa esiintyneestä Tiina Withistä on tehty herkkä henkilöhaastattelu/henkilökuva:
Linkki Areenaan:
Syöpä saa perheenäidin elämästä vain sivuroolin: ”Arki on ihan huippua – maanantai ja makkarakeitto”
(Tämä on siis Akuutin Syöpäspesiaalista editoitu pätkä. Tajusin sen viiveellä itsekin, luulin ensin erilliseksi ohjelmaksi.)
HS: ”Ei surusta toivu, sitä oppii sietämään”
Leski oli mielikuvissani joku, jonka elämä on ohi ja joka kelpaa enintään rahojensa takia. Ainakaan se ei ollut tuo 36-vuotias minä, jolla oli yhtäkkiä yksin hoidettavanaan kolme lasta ja iso omakotitalo.
ESS: ”Nuoren lesken raskas joulu”
Hänen aviomiehensä Tuisku Jouko, 34, kuoli lokakuussa, yhdeksän päivää ennen kuin perheen Artturi-poika täytti kaksi vuotta.
Tuisku kävi loppuvuodesta 2010 monta kertaa lääkärissä kovien päänsärkyjen takia. Häntä oli kehotettu laihduttamaan, lopettamaan tupakointi, ja verenpainekin olisi pitänyt saada laskuun. Diagnoosi oli hyvänlaatuinen päänsärky.
Joukot vaativat lisää tutkimuksia. Tutkimuksissa Tuiskulta löytyi aivokasvain. Se oli Päiville järkytys, sillä hänen äitinsä oli kuollut syöpään kolme vuotta aiemmin. Tuiskua diagnoosin löytyminen tavallaan helpotti, koska hän sai selityksen säryille.
Yle.fi: ”Kunnes kuolema meidät erotti”
Syyskuun 6. päivä vuonna 2007 Marjo Hiukkamäki, 38, kuuli uutisen, jota hän ei olisi koskaan halunnut kuulla. Hänen miehensä oli kuollut keuhkoveritulppaan kesken työpäivän.
Vauva.fi: ”Kaipuu iskee arkisissa hetkissä”
Kun Karolin Ormus [25-vuotiaana] menetti lastensa isän, hän ymmärsi, miksi elämää kannatti elää pikakelauksella. Sellaisina hetkinä kaipaus iskee yllättäen.
Vauva.fi: ”Kun Janne kietoo käsivarret ympärilleni, mikään ei pelota”
Vähän ennen sairaalaan lähtöä Juha on sanonut: Jos tässä huonosti käy, olen saanut elämältä ihan kaiken. Koti saatiin rakennettua, pääsin lukemaan maanmittausinsinööriksi, on ihana vaimo ja rakas lapsi.
Aamuyöllä Juha lakkaa hengittämästä. Hän on kuollessaan 27-vuotias. Sirpasta tulee 25-vuotiaana leski.
Akuutti, Yle TV1 maanantaina 21.3. klo 18:30. Uusinnat ke 23.3. klo 5:55 ja su 27.3. klo 15:15.
Akuutti: Erikoislähetys syövästä
Yhä useampi suomalainen sairastuu syöpään, mutta yhä useampi siitä myös selviytyy. Millainen rooli geeneillä tai ympäristöllä on syövän synnyssä? Milloin syöpä on vain ”huonoa tuuria”? Syöpädiagnoosi mullistaa potilaan elämän täydellisesti. Alkaa taistelu, jolle toivotaan onnellista loppua. Lääketiede on kehittynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana ja useitten syöpien hoitoennuste on jo hyvä. Silti pelko jäytää varmasti jokaista syöpäpotilasta ja hänen läheisiään.
Mikko Penttilän juontamassa syöpälähetyksessä on luvassa hyvää hoitoa, mielenkiintoisia keskusteluja sekä koskettavia potilastarinoita. Asiantuntijavieraaksi saapuu Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkärinä aikaisemmin työskennellyt Matti Rautalahti, joka tällä hetkellä toimii lääkäriseura Duodecimin pääsihteerinä.
Suora linkki Areenaan: http://areena.yle.fi/1-3142123
Rinnankorjauksen käsikirja on päivitetty, päiväys muuttunut tiedostossa vuoteen 2016. En ole vielä ehtinyt lukemaan kyseistä vihkosta itse, joten en tiedä mitä tuossa on muuteltu, mutta opas löytyy siis täältä:
Syöpäpotilaat.fi – Rinnankorjausleikkauksen käsikirja
Lisäys 20.3.2016:
Nyt kun olen lueskellut tuon oppaan läpi, niin kyllähän sieltä pomppasi omaan silmään aika räikeästikin muutama kohta.
Osa naisista elää tyytyväisenä ilman toista rintaa eikä koe tarvitsevansa korjausleikkausta. Liiviin asetettavat irtoproteesit ovat helppokäyttöisiä, ja proteesitaskullisten liivien, uimapukujen ja jopa iltapukujen valikoima on monipuolinen.
Monet, varsinkin isorintaiset naiset kokevat irtoproteesin kuitenkin hankalaksi. Se saattaa pysyä huonosti paikoillaan ja jopa luiskahtaa ulos vaatteista. Irtoproteesi voi myös hangata ja hautoa ihoa tai rajoittaa pukeutumista ja liikuntaharrastuksia.
Omat kokemukseni irtoproteesista eivät olleet kovin kummoisia. Parhaina päivinä harvakseltaan saatoin hetkeksi unohtaa proteesin, silloin kun proteesi oli ehtinyt lämmetä saman lämpöiseksi oman kehon kanssa, jos en hikoillut juurikaan, ja jos turvotusta ei pahemmin ollut. Jos taas hikoilutti ja turvotti, niin proteesiliivit olivat tuskaiset, proteesin ja ihon välistä hiki vain norui puroina ja kaikki tuntui hankalalta, tukalalta. Lisäksi hartiat olivat jatkuvasti särkyiset ja jännittyneet, kun joutuivat kannattelemaan entistä enemmän rintojen painosta pelkkien olkainten varassa, luomutissit kun sentään pysyvät omin voimin kiinni kehossa.
Nyt kun turvotusta on ollut pitemmän aikaa enemmän tai vähemmän ja olen tottunut elämään kompressiopaitojen kanssa, en kaipaa enää tippaakaan proteesiliivejä. Puhumattakaan siitä helvetillisen painavasta proteesisäkistä!
Vaatevalikoima… Voi hyvä helvetti oikeasti. Nauroin ääneen kun luin tämän:
”[…]proteesitaskullisten liivien, uimapukujen ja jopa iltapukujen valikoima on monipuolinen.”
Ahahaha! Ei. Ei todellakaan ole.
En väitä että pukeutuminen olisi superhelppoa ilman rintojakaan, mutta vähemmän tukalaa kuin proteesin kanssa, ja proteesitaskullisten vaatteitten valikoima on järkyttävän huono. Kammottava. Naurettavan paska.
Aiheeseen löyhästi liittyen, haluan mainostaa vertaistukikaverini Maijan perustamaa yritystä joka tekee ihania uimapukuja proteesitaskuilla. Puvut on suunniteltu erityisesti proteesien kanssa käytettäväksi, mutta sopivat myös niille jotka kaipaavat luomurinnoille enemmän tukea:
– Minä en ole vain sairauteni. Niin ajatteli 29-vuotias parantumatonta rintasyöpää sairastava Maija Halkosaari etsiessään proteesiuimapukua. Sopivaa uimapukua ei löytynyt. Löytyi vain kömpelöitä apuvälineitä. Niihin Maija ei tyytynyt. Tahdosta tavoitella parasta ja rohkeudesta toteuttaa unelmia syntyi Lullebiegga.
Ehkäpä tällainen:
http://users.utu.fi/lajhalm/syopalandia.html
Kauhea kiire koulussa, kaikki muu saa odottaa, esimerkiksi blogin päivitys. Kiire helpottanee huhtikuun lopulla kun kurssit ja opintovapaa alkavat olla ohi ja siirryn vapulta takaisin töihin kesäksi. Yritän toki ylläpitää elämää koulun ulkopuolellakin, mutta prioriteetit, ne prioriteetit…
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8866/URN_NBN_fi_jyu-200610.pdf?sequence=1
Mirkka Auvinen: ”Mie en osaa pistää sitä yhteen pakettiin” – POSTTRAUMAATTINEN KASVU JA MUUTOKSET SYÖVÄN SAIRASTANEIDEN NUORTEN KOKEMUKSISSA
Pro gradu -tutkielma
Syyslukukausi 2005
Kasvatustieteen laitos
Jyväskylän yliopisto
En ole vielä ehtinyt lukemaan tuota loppuun, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Seisomme rinta rinnan, sanoissa, halauksissa, käsi kädessä. Seisomme yhtenä rintamana. Ajatuksissa, muistoissa.
Mikään toinen ryhmä, porukka, yhteisö, ei ole ollut näin vahva, kuin rintasyöpäsiskot. Kuolemanpelko ja kuolema nivoo meidät yhteen, halusimme tai emme.
Et ole yksin.
Marjo-Riitta nukkui tänään pois, yllättäen.
Kirjoitan nämä sanat muistiin jotta en unohtaisi. Jotta muut eivät unohtaisi. Jotta muut, ulkopuoliset, lukisivat ja näkisivät, ettei rintasyöpä ole vaaleanpunainen nauha, ei mikään etuoikeus kuulua kerhoon, päästä porukoihin. Ei tämä ole huviretki, loma eikä pinkki rusetti.
Syöpä on kuolema, joka korjaa osan meistä. Me seisomme rinta rinnan, käsi kädessä, teloituskomppanian edessä, ja odotamme uutisia. Osa meistä ei selviä.
Jokaisessa kontrollissa tuomio luetaan. Osa meistä selviää, osa ei. Marjo-Riitta ei selvinnyt tänään.
Rintasyöpään kuolee edelleen yli 800 vuosittain. Suurin osa naisia, kourallinen miehiä.
Tällaisina päivinä muistan kipeimmin, että minäkin olen edelleen tulilinjalla. Kun kysytään ”Noh, onko se nyt hoidettu?” tai ”Eihän sulla enää ole syöpä?” en tiedä mitä vastaisin. On? Ei? En? Olen? Ehkä? Kai? Todennäköisesti? Eikai?
Jos pelottaa lukea huonoista ennusteista, älä klikkaa eteenpäin. Ihan oikeasti, älä klikkaa. Päivä pilalla. Tästä eteenpäin pelkkää kurapaskaa.
Riki Sorsa sairastui ensimmäistä kertaa syöpään, kurkkusyöpään(?), n. 10 vuotta sitten.
Nyt Riki on lähtenyt ns. toiselle kierrokselle, tällä kertaa keuhkosyövällä. Linkin takaa löytyy pysäyttävä Syöpäsäätiön kanssa yhteistyössä tehty video. Ainakin itselläni kihosi kyyneleet silmiin tuota katsoessa.
Ilta-Sanomat, linkattu 24.2.2016: ”Ei kannata tupakoida missään iässä”
Linkki Ilta-Sanomien uutiseen 26.10.2015: Riki Sorsa sairastaa keuhkosyöpää: ”Kuoleman pelkoa ei enää ole”
Radio Rock: JUKKA PUOTILA PELKÄÄ UUDELLEEN SAIRASTUMISTA
Radio Rockin Korporaatiossa Jukka Puotila haastateltavana 11.2.2016:
Syövästä toipunut näyttelijä, imitaattori Jukka Puotila viettää 60-vuotisjuhliaan kiertämällä ympäri Suomea. Juhlakiertueen oli tarkoitus alkaa jo syksyllä, mutta suusyöpään sairastuminen myötä kiertueen startti siirtyi tälle keväälle.
Puotila kertoi Korporaatiolle, että hänen vointinsa on tällä hetkellä hyvä ja hän on kyennyt harrastamaan liikuntaakin. Puotilan mukaan syöpä pitää siitä toipumisen jäljiltäkin ihmisen varpaillaan ja hän kertoo luonnollisesti pelkäävänsä myös yhä uudelleen sairastumista.
Nuoren naisen rintasyöpä. 