Rinnankorjauksen käsikirja on päivitetty, päiväys muuttunut tiedostossa vuoteen 2016. En ole vielä ehtinyt lukemaan kyseistä vihkosta itse, joten en tiedä mitä tuossa on muuteltu, mutta opas löytyy siis täältä:
Syöpäpotilaat.fi – Rinnankorjausleikkauksen käsikirja
Lisäys 20.3.2016:
Nyt kun olen lueskellut tuon oppaan läpi, niin kyllähän sieltä pomppasi omaan silmään aika räikeästikin muutama kohta.
Osa naisista elää tyytyväisenä ilman toista rintaa eikä koe tarvitsevansa korjausleikkausta. Liiviin asetettavat irtoproteesit ovat helppokäyttöisiä, ja proteesitaskullisten liivien, uimapukujen ja jopa iltapukujen valikoima on monipuolinen.
Monet, varsinkin isorintaiset naiset kokevat irtoproteesin kuitenkin hankalaksi. Se saattaa pysyä huonosti paikoillaan ja jopa luiskahtaa ulos vaatteista. Irtoproteesi voi myös hangata ja hautoa ihoa tai rajoittaa pukeutumista ja liikuntaharrastuksia.
Omat kokemukseni irtoproteesista eivät olleet kovin kummoisia. Parhaina päivinä harvakseltaan saatoin hetkeksi unohtaa proteesin, silloin kun proteesi oli ehtinyt lämmetä saman lämpöiseksi oman kehon kanssa, jos en hikoillut juurikaan, ja jos turvotusta ei pahemmin ollut. Jos taas hikoilutti ja turvotti, niin proteesiliivit olivat tuskaiset, proteesin ja ihon välistä hiki vain norui puroina ja kaikki tuntui hankalalta, tukalalta. Lisäksi hartiat olivat jatkuvasti särkyiset ja jännittyneet, kun joutuivat kannattelemaan entistä enemmän rintojen painosta pelkkien olkainten varassa, luomutissit kun sentään pysyvät omin voimin kiinni kehossa.
Nyt kun turvotusta on ollut pitemmän aikaa enemmän tai vähemmän ja olen tottunut elämään kompressiopaitojen kanssa, en kaipaa enää tippaakaan proteesiliivejä. Puhumattakaan siitä helvetillisen painavasta proteesisäkistä!
Vaatevalikoima… Voi hyvä helvetti oikeasti. Nauroin ääneen kun luin tämän:
”[…]proteesitaskullisten liivien, uimapukujen ja jopa iltapukujen valikoima on monipuolinen.”
Ahahaha! Ei. Ei todellakaan ole.
En väitä että pukeutuminen olisi superhelppoa ilman rintojakaan, mutta vähemmän tukalaa kuin proteesin kanssa, ja proteesitaskullisten vaatteitten valikoima on järkyttävän huono. Kammottava. Naurettavan paska.
Aiheeseen löyhästi liittyen, haluan mainostaa vertaistukikaverini Maijan perustamaa yritystä joka tekee ihania uimapukuja proteesitaskuilla. Puvut on suunniteltu erityisesti proteesien kanssa käytettäväksi, mutta sopivat myös niille jotka kaipaavat luomurinnoille enemmän tukea:
– Minä en ole vain sairauteni. Niin ajatteli 29-vuotias parantumatonta rintasyöpää sairastava Maija Halkosaari etsiessään proteesiuimapukua. Sopivaa uimapukua ei löytynyt. Löytyi vain kömpelöitä apuvälineitä. Niihin Maija ei tyytynyt. Tahdosta tavoitella parasta ja rohkeudesta toteuttaa unelmia syntyi Lullebiegga.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Hm, vaikuttava käsikirja. Ihan kun jokainen rs-henkilö saa vastaavan mahdollisuuden. Mutta kuuluuko todella jokaiselle se korjausoikeus ja mahdollisuus? Nyt jopa lymfaterapia ei ole itsestään selvää asiaa…
TykkääTykkää
Kaikki eivät saa rinnan rekonstruktioon lähetettä, sen saa vain silloin, jos hoitava lääkäri arvioi riskimarkkerit sellaisiksi että rinnat pitää leikata syöpäriskin pienentämiseksi, tai että syöpäriski on muuten arvioitu niin pieneksi että rintaa kannattaa lähteä rakentamaan uudestaan.
Suuren uusiutumisriskin potilaat joutuvat yleensä odottamaan lähetettä useampia vuosia, ainakin meidän nuorten ryhmässä tyypillinen odotusaika on 3 vuotta. Vanhempien naisten ryhmässä leikkauslähetteen voi usein saada jopa ensimmäisessä vuosikontrollissa.
TykkääTykkää
Tuo opas antaa ehkä hiukan liian positiivisen kuvan rintarekonstruktiosta. Toki leikkaukset ovat teknisesti kehittyneet ja todella upeita tuloksia saadaan aikaan, mutta leikkaus ei ole kaikille mahdollinen, eikä kaikki leikkausvaihtoehdot ole kaikille sopivia. Tuli mieleen lisäksi yksi ryhmä jotka eivät saa uutta rintaa, nimittäin sellaiset potilaat joilla on jokin muu perussairaus joka estää leikkauksen kokonaan tai lisää riskejä merkittävästi. Jopa esim. diabetes voi torpata rintaleikkauksen mahdollisuuden, riippuen tapauksesta.
TykkääTykkää
Oppaan mukaan, jopa mastektomian yhteydessä nykyään tehdään samalla rintarekonstruktion ja siihen kuuluvia toimenpiteitä. Minulla tietenkin käsissä erikoinen tapaus, kun kyseessä on miespotilas. Mutta nuorelle miehellekin kenties kelpaisi plastiikkakirurgin työtä, kun miehen rinnan puute on todella outo. Naisella se on suuren myötätunnon aihe, mutta mies… Ja kun pakettiin kuulu lymfaödema ja valtava koirankorva, todella valtava lapaluun alueen ylimääräinen kudos, niin mietin, miksi ei edes kysytä asiaa itsetunnon kehottamiseksi. Sinkkumiehelle se voi olla lisämurhetta, miten asiaa voi selittää tulevalle tyttöystävälle… Itse kuitenkin pidän oikeana ratkaisuasi ja pidän ehkäisevää mastektomiaa tehokkaana ehkäisykeinona.
TykkääTykkää
Mun mielestä tuohon estetiikkaan ja potilaan itse kokemaan haittaan pitäisi puuttua, oli sukupuoli mitä tahansa. Kyllä se leikkausten aiheuttama haitta, oli se sitten fyysinen tai psyykkinen, on ihan todellinen riesa meillä kaikilla tämän prässin läpikäyneillä.
Itse tiedän jo nyt, että kolmas leikkaus on erittäin todennäköisesti edessä. Lokakuussa leikattiin edellisen kerran ja sen leikkauksen jälkeen syöpäpuolelle tuli hyvin nopeasti runsaasti kiinnikkeitä.
Koirankorvaa on mullakin, tosin tuo ylimääräinen lerpuke löytyy oikealta puolelta, eli ennaltaehkäisevästi poistetulta ja terveenä leikatulta. Tosin nyt mulla on nukutuskiintiö täynnä ainakin vuodeksi, joten eivät nukuta ainakaan vuoteen jos ei mitään hengenvaaraa ilmene. Mahdollinen uusintaleikkaus olisi siis tiedossa ehkä 1-2 vuoden päästä, jos sitä itse haluan. Onkologin kanssa jo alustavasti puhuttiin kiinnikkeistä ja koirankorvasta, ja hän oli aika pitkälti samoilla linjoilla minun kanssani, eli en ole mitenkään erityisen innokkaasti lähdössä veitsen alle, mutta jos tilanne sitä vaatii niin harkitsen, kunhan nämä arvet kypsyvät nyt rauhassa ja minä ehdin toipua edellisistä…
TykkääTykkää