Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Mulla on hämärä muistikuva että olen linkannut joskus aikaisemminkin resilienssiä käsittelevään lehtijuttuun, mutta koska muistikuvat ovat jälleen hämäriä, laitan varmuuden vuoksi uudestaankin, eipä se kertaus haittaa yhtään sillä aihe on mielenkiintoinen ja erityisen hyödyllinen varsinkin syöpään sairastuneelle:
ess.fi 02.01.2016: Miksi toiset selviävät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset? – Selviytymiskykyä voi opetella tietoisesti
TT-kuva oli sitten syövän osalta puhdas, jeee!
Kuvassahan kyllä näkyi sitten maksa-arvojen nousun syy, eli rasvamaksa. Ensimmäisen rintaleikkauksen jälkeen otettu TT-kuva oli täysin puhdas ja maksa priimakunnossa, joten kaikella todennäköisyydellä rasvamaksan on aiheuttanut syöpälääkitykset (Sytot? Tamofen?), koska mikään muu ei tässä välissä ole muuttunut.
Maksa on erittäin rasvoittunut. Pesäkemuutoksia siinä ei ole. […] Erittäin rasvoittunut maksa. Ei metastasointiin viittaavaa.
Juuh, elikkäs! Perjantaina onkologin soittoaika ja silloin olisi tarkoituksena tarkistella lääkitykset uusiksi, mahdollisesti lähtee Tamofen vaihtoon, ei voi vielä tietää. Hoitajakaan ei osannut sanoa, ei ollut tietoihin kirjattu mitään päätöksiä tai hoitolinjausta toistaiseksi.
Iloitsemme: Ei syöpää, puhtain kuvin eteenpäin!
Moitimme: Rasvamaksa joka vaatii toimenpiteitä ASAP.
Sain hoitajalta lausunnon printattuna sillä kävin sairaalalla pistettävänä tänään (Zoladex), vaikka alunperin oli sovittu soittoaika perjantaille. Parempi näin, ei tarvitse kiristellä hermoja enää enempää. Perjantain soittoajalla voidaankin sitten keskittyä suoraan asiaan, eli miten tätä rasvamaksaa lähdetään hoitamaan.
Koitin kysellä hoitajalta ruokavaliosta ja liikunnasta, muttei osannut sanoa juuta eikä jaata ennenkuin onkologi antaa jonkinlaiset ohjeet. En edes tiedä paljonko auttaa mitkään muut temput kuin lääkityksen vaihtaminen, jos maksan rasvoittuminen johtuu vaikkapa siitä Tamofenista.
Tulisipa perjantai pian, haluan hoitaa asiat pois alta. Turhaudun helposti.
Nyt on Katsomossa Studio 55 lähetys jossa mukana mm. Siskot Ry puuhanainen Tiina Aaltonen, meidän Pikkusiskojen ryhmästä Leena, ja muitakin. Aiheena syöpä:
Jumalaut, että vihaankin, voi hyvä helvetti mitä paskaa!
Hikoilua, hikoilua, hikoilua.
Tätä hien määrää ja kuumia aaltoja ei voi sanoin kuvailla niin hyvin että voisi kokonaan käsittää, se pitää kokea.
Aivan jotain käsittämättömän hirveää paskaa. Hikiaallot iskevät päälle yhtäkkiä, ilman minkäänlaista varoitusta. Hiki alkaa karpaloitua naamassa, erityisesti nenällä ja silmien alla. Hiki tulee pintaan sekunneissa, noin 1-2 sekunnissa, ja tunne on sama kuin joku olisi kussut päähän. Tukka muuttuu märäksi ja lämmin, suorastaan kuuma olo humahtaa päälle ja paita muuttuu kosteaksi. Norot alkavat valua pitkin selkää, kylkiä, kyynärtaipeita ja niskaa. Korvantaukset muuttuvat märiksi.
Joskus hikipurot tippuvat pöydille, sotkevat vaatteet, käsissä olevat paperit, tahmaavat kännykän.
Välillä tulee tunne niinkuin olisin lirauttanut housuuni ja joudun tarkistamaan, olenko kussut alleni. Yleensä en, vaan se on hikeä. Housuja joutuu vähän väliä kiskomaan irti takapuolesta ja reisistä, sillä pöksyt liiskaantuvat kiinni kuin imukuppi.
Kesä & Tamofen = maanpäällinen helvetti. Zoladex ei juuri sen parempi, mutta se ei sentään aiheuta näin hirveitä heittelyitä hormoneihin.
Tulispa talvi pian. Tahdon igluun asumaan.
Ainiin! Kaikki kuvaukset ja tutkimukset menivät hyvin, syöpää ei ole löytynyt. Ultrauksessa patti paljastui nesteeksi ja vereksi. Punkteeraus onnistui, ruiskuun tuli mustanpunaista osittain hyytynyttä verta ja lähinnä vettä/nestettä. Pahkura oli kuin olikin hematooma, onneksi, vaikka inhottavaa sekin kyllä on että rintalihaksen keskelle repeää yhtäkkiä nestetasku.
Helsingin Sanomien NYT-liitteessä oli mielestäni ihana kirjoitus spontaanin halun ihannoinnista ja sen ongelmista. Syöpähoidot ja -lääkitykset ovat vieneet minulta ison osan ns. spontaanista halusta, ehkäpä jopa lähes kokonaan, mutta opin tänään uuden termin, eli ns. responsiivinen halu. Juttu ei varsinaisesti mainitse syöpää vaan liittyy ihan kaikkiin, oli sitten terve tai ei.
Suosittelen lukemaan!
Viime aikoina on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa. Vertaistukiryhmistä on kuollut niin moni. Meistä nuorista on kuollut niin moni. Liian moni on saanut uutiset levinneisyydestä. Ei ole sanoja.
Olen onnistunut unohtamaan syövän pelon lähes täysin, lähes koko talven ajaksi. Olen elänyt eräänlaista väliaikaa, välitilassa. Parasta mitä olen tehnyt pitkiin aikoihin on opiskelun aloitus, en usko että mikään muu olisi saanut ajatukseni yhtä intensiivisesti unohtamaan syövän.
Ja pelon. Jatka lukemista ”Hiljainen pelko”
http://fuckcancer.fi/tarinat-ja-nakokulmat/katin-tarina-2/
Sairastuin vuonna 2010 kohdunkaulan syöpään. Tieto oli musertava ja pysäytti elämäni kerrasta. Se vei jalat alta. Sitä voisi verrata rakastumiseen, mutta täysin päin vastoin.
Alkuun halusin pitää sairauden salaisuutena, vain lähimmät tiesivät. En halunnut, että minua kohdeltaisiin sen takia eri tavoin, pahimmassa tapauksessa säälien.
Ennuste oli hyvä, yksi iso leikkaus riittäisi, jossa minulle tehtäisiin kohdunpoisto. Se oli enemmän kuin ok, ottakaa se pois minusta. Hoidetaan tämä nopeasti alta ja elämä voi jatkua kuten ennenkin.
Väärin. Elämä ei enää koskaan jatkuisi kuten ennen. Syöpä laittaa elämän uusiksi, ja vie koko entisen identiteetin.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8866/URN_NBN_fi_jyu-200610.pdf?sequence=1
Mirkka Auvinen: ”Mie en osaa pistää sitä yhteen pakettiin” – POSTTRAUMAATTINEN KASVU JA MUUTOKSET SYÖVÄN SAIRASTANEIDEN NUORTEN KOKEMUKSISSA
Pro gradu -tutkielma
Syyslukukausi 2005
Kasvatustieteen laitos
Jyväskylän yliopisto
En ole vielä ehtinyt lukemaan tuota loppuun, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Samaan aikaan kun olen kiitollinen ja onnellinen vanhenemisestani ja ajattelen sen olevan etuoikeus (varsinkin terveenä!) niin minua hiukan ärsyttää että olen siirtynyt seuraavaan ikähaarukkaan.
Niin mikä ikähaarukka? No se, mitä kysytään lähes jokaisessa kyselyssä, gallupissa ja haastattelussa. Kyllä nyt on #firstworldproblems! Kiusa se on pienikin kiusa!
Tarkoitan siis tätä:
AAAAHHHHH! Neljäkymmentä on ihan kohta! Ennnnnn halua, en taho!
Noeivaiskaan. Ihan hyvä ikä tämä 36. Paljon enemmän ärsyttäisi kuolla ennenkuin ehtii täyttää 40.
Radio Rock: JUKKA PUOTILA PELKÄÄ UUDELLEEN SAIRASTUMISTA
Radio Rockin Korporaatiossa Jukka Puotila haastateltavana 11.2.2016:
Syövästä toipunut näyttelijä, imitaattori Jukka Puotila viettää 60-vuotisjuhliaan kiertämällä ympäri Suomea. Juhlakiertueen oli tarkoitus alkaa jo syksyllä, mutta suusyöpään sairastuminen myötä kiertueen startti siirtyi tälle keväälle.
Puotila kertoi Korporaatiolle, että hänen vointinsa on tällä hetkellä hyvä ja hän on kyennyt harrastamaan liikuntaakin. Puotilan mukaan syöpä pitää siitä toipumisen jäljiltäkin ihmisen varpaillaan ja hän kertoo luonnollisesti pelkäävänsä myös yhä uudelleen sairastumista.
Nuoren naisen rintasyöpä. 