Samaan aikaan kun olen kiitollinen ja onnellinen vanhenemisestani ja ajattelen sen olevan etuoikeus (varsinkin terveenä!) niin minua hiukan ärsyttää että olen siirtynyt seuraavaan ikähaarukkaan.
Niin mikä ikähaarukka? No se, mitä kysytään lähes jokaisessa kyselyssä, gallupissa ja haastattelussa. Kyllä nyt on #firstworldproblems! Kiusa se on pienikin kiusa!
Tarkoitan siis tätä:
AAAAHHHHH! Neljäkymmentä on ihan kohta! Ennnnnn halua, en taho!
Noeivaiskaan. Ihan hyvä ikä tämä 36. Paljon enemmän ärsyttäisi kuolla ennenkuin ehtii täyttää 40.
Nuoren naisen rintasyöpä. 