Musta vuosi 2014. Diagnosoitu gradus 3 rintasyöpäkasvain vasemmasta rinnasta 34-vuotiaana, tuolloin raskaus viimeisellä trimesterillä. Synnytyksen käynnistys rv 40+0. Täysi mastektomia sekä kainalon evakuaatio 2 viikkoa myöhemmin. Kirjoituksia siitä kuinka sopeutua elämään lapsen, joskus myös syövän, kanssa. Sisältää voimasanoja.
Me Naiset 9.5.2017: Turkulaiselta Marinalta löytyi rinnasta ”piparkakkusyöpä” – esiintyy nyt mallina
Jutussa mainittu ettei Marinan rintasyöpää löytynyt kahdessakaan mammografiassa. Valitettavasti sellaisia rintasyöpiä on, etteivät ne mammossa näy tai näkyvät huonosti. Rintakudoksen tyyppi vaikuttaa myös siihen miltä mammografia näyttää, miten helppoa tai vaikeaa syövän havaitseminen on.
BRCA-geenivirhettä kantavan nuoren naisen blogi: They are sisters not twins
Vaikka itselläni ei ole tuota tai muitakaan korkean riskin geenivirheitä todettu, olen mielenkiinnolla lukenut kaikkien nuorten kokemuksia rintasyövästä tai sen ehkäisystä.
Osa ajatuksista on sellaisia joihin pystyn erittäin helposti samaistumaan. Osa taas jättää minut täysin kylmäksi.
I, being very matter of fact, knew I would always opt for this surgery which is what I have done. Other women have regular mammograms to pick up any abnormalities or even leave it a few years to think about. For me this was not an option, these breasts were a ticking time bomb and I wanted that risk eliminated. I got the doctor to refer me for surgery immediately during that appointment. I did not want to risk not being alive to watch my children grow up. Although I knew I wanted the surgery and the risk taken away, it is still very hard to come to terms with losing your breasts. Would i still feel like a woman? What have I done to deserve this? Why do I not have the choice to breastfeed my children?
Olen itse ollut vakaasti ennaltaehkäisevän leikkauksen puolesta. Omalla kohdallani täysi mastektomia oli itsestäänselvyys, kuin myös jäljellejääneen rinnan poisto. En ole epäillyt näitä päätöksiä hetkeäkään.
Se mihin minun on äärimmäisen vaikea samaistua, on tuo kokemus menetyksestä ja siitä, että rintaleikkaus, oli se sitten kokopoisto, rekonstruktio tai jotain muuta, olisi jotenkin vähentänyt kokemustani naiseudesta tai sukupuolesta.
Ähäkutti, ei vieläkään implantteja!
Tänään sain postissa netistä tilaamani silikoniteipit. Viimeksi sairaalalla käydessäni olin saanut hoitajalta vinkin, että haavanhoitotarvikkeita voi tilata yksityishenkilötkin nykyään netistä, osoitteesta edis.fi
Silikoniteipit ovatkin sitten niitä kaikista kalleimpia tuotteita mitä tässä kategoriassa löytyy. Aivan jotain käsittämättömän hintaista. Olen yrittänyt ymmärtää hintoja ajattelemalla niin, että kyllähän se nyt maksaa kun tehdään sairaaloillekin kelpaavaa steriiliä haavanhoitotuotetta, mutta en voi käsittää että edelleen vuonna 2017 ei mukamas olisi tekniikka niin kehittynyttä, etteikö näitäkin tuotteita voisi tehdä halvemmalla.
Ehkä on parempi etten ajattele hintoja liikaa, muuten alkaa harmittaa.
Haluaisitko tukea minua, eli tätä blogia, rahallisesti?
S-pankki
FI62 3939 0037 5209 39
BIC-koodi: SBANFIHH
Saaja: R N (tili on puolison nimissä, eli minun nimeäni ei tilisiirrosta valitettavasti näe.)
Viite: Viitteeksi voi laittaa esim. Rinnanmitalla-blogi tai blogi, tai jotain muuta kuvaavaa.
HUOM! Kotimaan lahjoituksiin suora tilisiirto on kaikista halvin, nopein ja turvallisin. Erilaiset joukkorahoituskampanjat ovat enemmänkin ulkomaisia tilisiirtoja varten, mikä on aika pitkälti toiveajattelua sillä tämä blogi on suomenkielinen ja tuskin kovinkaan moni lukee tätä ulkomailta, lukuunottamatta ehkä neljää suomalaista kaveriani jotka asuvat nykyään ulkomailla…
Loin joukkorahoitukselle myös GoFundMe-kampanjan, mutten ole vielä testannut miten tuo palvelu tarkemmin ottaen toimii. Palvelu ottaa lahjoituksista minimissään 5% komission eli eräänlaisen palvelumaksun. Tarkemmat kustannukset Suomeen ovat sivuston mukaan 7,94% + 0,31 € per donation.
Linkki löytyy tästä: https://www.gofundme.com/rinnanmitalla
Ääninäyte: Soundcloud – Rinnanmitalla 01
Vaikka päivitystahti blogin suuntaan on ollut tänä keväänä tavallista hitaampaa, olen suunnitellut jo pitemmän aikaa muutamia uudistuksia, tai sanoisinko, että uusia hienoja lisäyksiä.
Yksi näistä, se suurin, on podcastit. Olen jo pitemmän aikaa harkinnut blogin tallentamista/julkaisua jonkinlaiseen äänikirjamuotoon, esimerkiksi podcasteiksi, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole ollut siihen aikaa eikä varaa.
Se tärkein mikä puuttuu, on riittävän hyvä mikrofoni.
Toisiksi suurin ja vielä osittain ratkaisematon ongelma on se, että olen joutunut opintojen ja yleisen ajan riittämättömyyden vuoksi ottamaan koko toukokuun palkatonta opintovapaata. Olen siis toukokuun ajan täysin tuloton ja minusta on tullut ehta palkintovaimo.
Nuoren naisen rintasyöpä. 