En uskoisi omaa elämääni todeksi jos joku muu kertoisi tarinaani. Blogin päivittäminen on tippunut toistaiseksi prioriteeteissa alimmaksi, eikä ole tuntunut että minulla olisi mitään uutta sanottavaa.
Vanhojen fiilisten toisteleminen, vaikka ne olisivat todellisia ja taas ajankohtaisia, on tuntunut liian lattealta.
Kontrollikauhu, kuolemanpelko, mitä näitä nyt on.
Arkea voisi kuvailla parhaiten eräänlaisena epäonnisten sattumusten jatkumona.
Nuoren naisen rintasyöpä. 