Kontrollit · Yleinen

CT-kuvaus / TT-kuvaus

Tänään oli CT-kuvaus / TT-kuvaus. Näitä termejä tunnutaan käyttävän ristiin vähän miten sattuu, eikä se haittaa, sillä ne tarkoittavat samaa asiaa. Toinen suomeksi, toinen englanniksi. TT = tietokonetomografia, CT = Computed tomography.

Yritin olla reipas ja aikaansaava ja kävin koululla mukamas tekemässä jotain kouluhommia ennen kuvausta jolle oli varattu aika klo 14, mutta en saanut yhtikäs mitään aikaiseksi.

Tai sain, jos Pokémonin pelaaminen lasketaan.


En muistanut edes sitä, että ennen kuvausta ei saisi syödä lihapitoista ateriaa.

Eikun ei, ei sentään kuvaukselle ollut mitään tällaista rajoitetta, vaan labrakokeille. Piti käydä uudestaan labrassa muutaman viikon särkylääketauon jälkeen, sillä maksa-arvoja kontrolloidaan ja tarkistellaan.

Onneksi en nyt sentään mättänyt mitään isoa pihviä naamaani, mutta olin syönyt koulussa ruokalassa perunamuussia lihapullilla. Mainitsin tästä labrassa ja näytteenottaja totesi että kyllä nämä verikokeet otetaan lihapullista huolimatta, mutta siitä on hyvä mainita labranäytteen lisätiedoissa, joten jos tuloksissa on CREA koholla (Vai onko se KREA? En koskaan muista…), niin se todennäköisesti pistetään sitten lihapullien piikkiin. Kerroin kyllä etten syö leikkeleitä tai makkaraa ollenkaan, nuo lihapullat olivat ainoa liha mitä olin syönyt.

Sain kehuja erityisesti siitä, että sanoin heti kyynärtaipeen suonien olevan tosi huonoja pistettäviä. Pistäminen tehtiinkin sitten avoneulalla, ja silläkin oli ongelmia saada verta otettua, mutta onnistuipahan jotenkuten kuitenkin. Näytteenottaja sanoi, että on tosi hyvä että kerroin, jolloin hän pystyi heti valitsemaan sopivamman neulan ja onnistumaan pistämisessä kerralla. Mukavampaa minullekin, ettei sohittu ja ronkittu epäonnisesti montaa kertaa.


Olivat ostaneet uuden Siemensin masiinan! Kuvaus kesti vain pari minuuttia. Pyysin kuvauksen jälkeen lupaa kuvata, ja sen sain, joten tällaisessa tötterössä kävin makoilemassa:

2016-11-04-14-03-54

Tulokset kuulen viikon päästä. Onkologi soittaa, sanoin ettei ne uutiset siitä paskemmiksi muutu vaikka puhelimessa ne kuulisinkin.

Nyt kun elän vielä tämän piinaviikon Schrödingerin syöpäni kanssa, niin sitten voin taas huokaista helpotuksesta pitkäksi aikaa.


”Muistathan juoda runsaasti tänään sekä ainakin huomenna, ja jos juot jotain diureettista kuten kahvia, muista juoda vielä lisää korvataksesi poistuneen nesteen?”

Juu, muistan muistan. Sen takia tässä valvonkin, että saisin pissittyä ulos ne neljä tuoppia vettä jotka litkin juuri iltapalaksi. Ei huvittaisi nousta pissille keskellä yötä, vaan niin siinä taitaa kuitenkin käydä.

Ajatuksia syövästä · Kontrollit · pelko · Yleinen

Tilannekatsaus blogiin

Olen miettinyt useaan otteeseen blogiin kirjoittelua, mutten keksi oikein mitään sanottavaa, tai kaikki sanat ovat päässäni sekainen kasa josta ei löydy yhtenäistä punaista lankaa. Elän edelleen välitilassa, kunnes CT-kuvaus, labrat ja tulokset tulevat.


Kun en muuta keksinyt, niin päätin koostaa väliaikatietoja blogin kävijöistä, eli teistä lukijoista:all-time-posts-views-visitors-02

Artikkeleita tällä hetkellä tasan 310 (tosin tästä tulee 311. artikkeli), sivua on päivitetty/näytetty yhteensä 300 025 kertaa, kävijöitä 97 826 ja suosituin päivä on ollut 19. toukokuuta 2016 jolloin en edes päivittänyt blogia, siltikin luettu 966 kertaa. Suosituin viikonpäivä lukea blogiani on tiistai (silloin tulee eniten sivulatauksia) ja suosituin kellonaika on iltayhdeksältä.

En ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta ehkäpä olen päivittänyt blogia eniten tiistaisin? En keksi miksi tiistai olisi suosituin päivä.


Kohta menee siis 100 000 kävijän raja rikki.

Ei edes jännitä, sillä jostain syystä kuvittelen edelleen kirjoittavani tätä blogia vain itselleni ja ehkä muutamalle kaverille joitten en edes kuvittele käyvän blogissa säännöllisesti, vaikka silloin tällöin olen saanut kommentteja että osa käy aina heti kun uusi päivitys tulee.

Mitä enemmän mietin asiaa, sitä tyytyväisempi olen, että päätin pitää blogin anonyyminä. Pystyn kirjoittamaan vapaammin enkä sensuroi itseäni (ainakaan tietoisesti) juuri yhtään. En kirjoittaisi kaikenlaisista toosavaivoista ynnä muusta läheskään yhtä yksityiskohtaisesti, jos henkilöllisyyteni olisi tiedossa.


Välitilassa eläminen, pelon ja odotuksen sietäminen on edelleen yksi kauheimmista asioista mihin tällä syöpätaipaleella joutuu tottumaan. Tai jos ei totu, niin sitä on lähes pakko opetella sietämään, jos haluaa säilyttää edes riekaleet mielenterveydestään.


Olen miettinyt viime päivinä paljon sitä, että kuinka monelle sukulaiselle ja läheiselle minun pitäisi, tai kannattaisi, kertoa erilaisista tutkimuksista ja ylipäätään hoidoista ja kontrolleista. Tästä uusimmasta käänteestä en ole tarkoituksella kertonut perheenjäsenille kuin äidilleni, sillä en halua huolestuttaa heitä turhaan.

Olen kyllä kertonut blogin osoitteen, joten kenties naiivisti ajattelen, että jos he haluavat tietää  ajantasalla olevan tilanteen, he voivat itse valita käyvätkö lukemassa blogia vai eivät. Tieto ei tällöin ole henkilökohtaisesti kerrottu, mutta onko siitä mitään hyötyä että tekstaisin kännykästä ”uutisringin” aina kun odotan seuraavaa labrakäyntiä tai jokaista soittoaikaa jostain väriä vaihtaneesta luomesta tai kakan koostumuksesta?

Tietysti mahdollinen levinneisyys on isompi asia kuin se, onko tänään tai eilen ollut ummetusta tai löysinkö taas yhden epäilyttävän luomen.

Silti, päätin olla kertomatta tätä huolta eteenpäin isolle osalle perheestä, sukulaisista ja tutuista. Se kun ei auta yhtään mitään, että kuvausta ja labroja hermoilisi kanssani muutkin kuin puoliso ja äitini. Parissa vertaistukiryhmässä olen kertonut, mutta tiedän, että etäisempien tuttujen terveysongelmat eivät ole niin raskaita, kun ne pystyy pitämään henkisesti etäämmällä, ja vertaistukiryhmissä osataan asennoitua näihin uutisiin paremmin. Kaverit ovat aina oma vaikea porukkansa, osa etäisempiä, osa läheisempiä, harvoin tiedän kelle kaikille haluan tai edes jaksan raportoida kaikesta.

Tietysti sitten kerron, kun jotain kerrottavaa on. Kuvittelen, että CT-kuvaus ja labrat voisivat olla sellainen päivä josta ilmoitan taas tekstiviestillä laajemmalle porukalle, että nyt sitä mennään taas, pitäkää peukkuja, tai jotain.

Ja sitten ne tulokset. Tietysti tuloksista kerron.

Niitä hyviä odotellessa…

stare

Ajatuksia syövästä · Lääkehoidot · Yleinen

Vihaan sinua Tamofen!

Jumalaut, että vihaankin, voi hyvä helvetti mitä paskaa!

Hikoilua, hikoilua, hikoilua.

Tätä hien määrää ja kuumia aaltoja ei voi sanoin kuvailla niin hyvin että voisi kokonaan käsittää, se pitää kokea.

Aivan jotain käsittämättömän hirveää paskaa. Hikiaallot iskevät päälle yhtäkkiä, ilman minkäänlaista varoitusta. Hiki alkaa karpaloitua naamassa, erityisesti nenällä ja silmien alla. Hiki tulee pintaan sekunneissa, noin 1-2 sekunnissa, ja tunne on sama kuin joku olisi kussut päähän. Tukka muuttuu märäksi ja lämmin, suorastaan kuuma olo humahtaa päälle ja paita muuttuu kosteaksi. Norot alkavat valua pitkin selkää, kylkiä, kyynärtaipeita ja niskaa. Korvantaukset muuttuvat märiksi.

Joskus hikipurot tippuvat pöydille, sotkevat vaatteet, käsissä olevat paperit, tahmaavat kännykän.

Välillä tulee tunne niinkuin olisin lirauttanut housuuni ja joudun tarkistamaan, olenko kussut alleni. Yleensä en, vaan se on hikeä. Housuja joutuu vähän väliä kiskomaan irti takapuolesta ja reisistä, sillä pöksyt liiskaantuvat kiinni kuin imukuppi.

Kesä & Tamofen = maanpäällinen helvetti. Zoladex ei juuri sen parempi, mutta se ei sentään aiheuta näin hirveitä heittelyitä hormoneihin.

Tulispa talvi pian. Tahdon igluun asumaan.

3024250-8740296104-anigi sweating

Ainiin! Kaikki kuvaukset ja tutkimukset menivät hyvin, syöpää ei ole löytynyt. Ultrauksessa patti paljastui nesteeksi ja vereksi. Punkteeraus onnistui, ruiskuun tuli mustanpunaista osittain hyytynyttä verta ja lähinnä vettä/nestettä. Pahkura oli kuin olikin hematooma, onneksi, vaikka inhottavaa sekin kyllä on että rintalihaksen keskelle repeää yhtäkkiä nestetasku.

Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Patti & magneetti

Tänään olin suurimman osan päivästä sairaalalla ja kävin taas niissä hassunhauskoissa huvipuistolaitteissa. Ja kun sanon ”hassunhauskoissa” niin tarkoitan että meluisissa ja humisevissa, sekä äärimmäisen epämukavissa vehkeissä, joissa joutuu makaamaan täysin liikkumatta.

Luuston gammakuvaus oli päivän sana, sekä magneettikuvauksen tulokset. Selän MRI näytti syövän osalta puhtaalta (Jeee!) mutta muuta paskaa sieltä kyllä löytyi. Luuston gammakuvauksen tulokset saan puhelimitse 5.7.2016, mutta täytyy toivoa ettei siellä näy yhtään sen enempää syöpää kuin magneettikuvissakaan, eli toistaiseksi ei vilaustakaan.

”Lannerangassa MRI kuvauksessa välilevyssä kulumamuutokset, ei maligniteettiin viittaavaa. L3/4 välissä on kohtalainen diskusdegeneraatio annulusrepeämä ja laakea protruusio, ei pinnettä. L4/5 välissä on myös vähintään keskivaikea diskus degeneraatio, laakea protruusio joka ei aiheuta pinnettä.”

Rinnan patti on nyt tunnusteltu, samaten kainalon ja kaulan imusolmukkeet. Onkologian ylilääkärin mukaan ei vaikuta syövältä, mutta riskitekijät tuntien, tilasi kiireellisenä ultrauksen. Pitäisi tulla kutsu viikon sisään, joten varmistellaan, varmistellaan… Vaan kyllähän tuo selän MRI on sen verran suuntaa antava, että ei ainakaan selästä löydy syöpäpaskaa, ja todennäköisesti luuston gammakin olisi syövän osalta puhtoinen.

Lähete ortopedialle tullee postissa myöhemmin, sillä selkähän on nyt todistetusti paskana ja jottain tarttis tehrä. Jos ei syöpä tapa, niin pahimmassa tapauksessa saatan menettää liikuntakykyni ennenkuin ehdin täyttää 50. Suvussa on molemmin puolin nivelrikkoa, mutta sukulaiset ovat saaneet nivelrikkonsa vasta 60 ikävuoden paremmalla puolella ja sellaisiin niveliin jotka voidaan korvata titaanilla, kuten polvi tai lonkka. Minulla paska tuuri jatkuu, eli tietysti piti iskeä selkään, kun sinnehän ei titaania voi vaihtaa tilalle. Ja jo tässä iässä, 30 vuotta ennen sitä tyypillistä nivelrikkoikää.

Kaikesta huolimatta selän MRI-kuvissa ei siis näkynyt syöpää, joten voitontanssin paikka! Uskon ja luotan, ettei siellä ultrassakaan mitään näy. Ehkä nestettä, ehkä hematoomaa, katsotaan sitä sitten kun aika on. Ortopedille tulossa lähete, jos keksisi jotain hyvää kikkakolmosta tuohon selkään. Sain samantien tuttavapiiristä todella hyvän vinkin yhdelle MDT-terapeutille, jolle aion varata ajan heti kun kalenteriin mahtuu.

ge7oqs

Välillä mietityttää tuo rinnan patti. Vaikkei se olisi syöpää, niin miun kroppahan on varsin taipuvainen kehittämään nestetaskuja ja rustottamaan niitten ympärille kapseleita ja ties mitä fibroosista massaa. vaikkei siis olisi syöpä, niin aika herkästi leikkaavat myös hyvänlaatuiset sidekudoskasvaimet ja rustottuneet nestetaskutkin, ainakin näillä riskitekijöillä.

Ärsyttävän paskaan paikkaan on tuo neste keksinyt iskeä, kun keskelle rintalihasta. Ei huvittais edes ajatuksena, että rintalihas leikataan auki ja sitten möyritään paskaksi.

Jos taas ei leikata ja se jatkaa kasvuaan entiseen malliin, niin tuntuu kuin rintalihaksen läpi yrittäisi työntyä kivikova kananmuna. Paineen tunne on hirveä.

Jospa kävisi tuuri ja nesteen saisi punkteerattua/dreenattua leikkaamatta. Aion kysyä sitä radiologilta ultrauksen yhteydessä, olettaen että tuo on vain nestettä.

Bätmänpeukku!

batman peukku

Kun pääsin vihdoin sairaalalta töihin iltavuoroon, ostin salaattilounaan lisäksi karkkia ja tölkillisen Batteryä. Siitäkin saa varmaan syövän. Saatanan energiajuoma, täysin turhaa paskaahan se on, mutta miksi niin moni hyvä on epäterveellistä?

Kontrollit · pelko · Tutkimukset · Yleinen

Kuvaukset lähestyy

Koitan olla ajattelematta seuraavia kuvauksia, mutta kyllähän ne pyörii mielessä vähän väliä. Onneksi saan sysättyä ajatukset yleensä aika nopeasti pois mielestä, kunnes ne putkahtavat takaisin tajuntaan…

  • Lannerangan magneettikuvaus ensi torstaina 23.6.2016
  • Luuston gammakuvaus tiistaina 28.6.2016
  • Soittoaika tuloksista tiistaina 5.7.2016
  • Plastiikkakirurgin vastaanotto loppukesällä 29.8.2016

Plastiikkakirurgin vastaanotto liittyy mahdolliseen korjausleikkaukseen. En aio edelleenkään teetättää dollypartoneita, vaan käyn keskustelemassa syöpäpuolen arven kiinnikkeistä ja terveenä leikatun puolen ”koirankorvasta”. En ole päättänyt etukäteen suostunko edes leikkausjonoon, mutta harkitsen asiaa. Toisaalta houkuttaisi, mutta toisaalta… Leikkaukset ovat aina suhteellisen isoja operaatioita riskeineen, varsinkin jos joudutaan nukuttamaan, enkä innostu ajatuksesta että olisin taas useita viikkoja, kenties kuukauden, sairaslomalla.

Onneksi näitä asioita ei tarvitse päättää nyt eikä vielä heti vastaanoton jälkeenkään, mutta jääköön muhimaan toistaiseksi. Kyllähän tuo korjausleikkaus kävi mielessä jo viime talvena, mutta tiesin silloin etten olisi missään tapauksessa menossa uuteen leikkaukseen vähään aikaan, kun ei ollut mitään kiireellistä hoidettavaa, ja jollain tasolla toivoin että ongelmat häviäisivät itsestään… Hah, sanon minä, mutta jälkiviisaus onkin parasta.

Jos nyt kävisi niin huono tuuri, että kuvauksissa löytyisi jotain syöpään viittaavaa, niin sitten tietysti leikkaukset menevät jäihin määrittelemättömäksi ajaksi. Koitan lohduttaa itseäni sillä, että tällä hetkellä syövän todennäköisyys alkaa olla selvästi pienempi kuin selviämisen, joten toivoa ja uskoa paranemiseen on.

En voi liikaa korostaa myöskään sitä, miten hyvä selviytymiskeino on yksinkertaisesti kieltää itseltään negatiiviset tulokset ja ”unohtaa” syöpä kokonaan.

150605_denial


Lisämausteensa tähän jännäämiseen tuo se, että oikea rintalihas, eli juurikin se puoli joka leikattiin terveenä, päätti kehittää vähän aikaa sitten yllättäen hirmuisen patin. Rintalihas yhtäkkiä vaan turposi, ja miehustassa oli isohko mustelma ja jotain hankaumaa tms. Omasta mielestäni en ole telonut itseäni punttisalilla, mutta parina päivänä pidin avainnippua ja avainnauhaa kulkulätkineen paidan sisällä. Avainnippu selittänee mustelman, mutta ei sitä, miksi rintalihas yhtäkkiä turposi aivankuin lihaksen alle tai sisään olisi isketty puolikas kananmuna. Eihän multa ole poistettu edes imusolmukkeita oikeasta kainalosta?

Koska mikään ei ole hauskempaa kuin syöpäpotilaana miettiä kaikenlaisia yllättäviä patteja, niin fiilikset on lähinnä tätä:

6jlwrp_th 382241

Minä tässä sitten vaan odottelen että josko se patti häviäisi itsestään. Jos häviää, niin se ei ole syöpää.

Ajatuksia syövästä · Kontrollit · Syövän jälkeen · Yleinen

Kontrollirumba! Jee!

Aina kun mietin sanaa ’kontrollirumba’ niin ajattelen sellaista letkajenkkamaista jonoa rintasyöpäsiskoja jotka tanssii rumbaa tai salsaa kohti syöpistä ja syöpäkontrolleja. Vaikka ei se siitä hauskemmaksi muutu, että alkaisi kutsua kontrolleja rumbaksi tai salsaksi.

salsa 01

Tänään oli onkologin vastaanotto ja jos jotain hyvää tästä omasta harvinaisuudestani voin repiä, niin ainakin lääkärit ottavat lähes aina kaikki oireet tosissaan eivätkä säästele tutkimuksissa. Selkäkipuja lähdetään kuvaamaan luustokartalla ja alaselän magneettikuvalla, otetaan labrat ja saan lähetteen plastiikkakirurgille.

Plastiikkakirurgin vastaanotto siksi, että leikkausarvissa on kaikenlaista kremppaa. Syöpäpuolen arpi on innostunut tekemään kiinnikkeitä lähes koko matkalta, joten arpi on lähes täysin junttaantunut kiinni rintalihakseen. Rasvaahan mulla ei siinä ihon ja lihaksen välissä ole ollenkaan.

Terveen puolen arpi on enimmäkseen hyvä, sellainen siisti, pehmeä, sileä ja nätti, mutta kainalossa on ns. ”koirankorva” eli sellainen ulospäin törröttävä pullistuma, ylimääräinen tötterö.

Kumpikaan ei ole pelkästään esteettinen ongelma, vaan kiinnikkeet kiristää ja rajoittaa käden liikeratoja ja motoriikkaa, ja ”koirankorva” tuntuu siltä kuin kantaisin grillimakkaraa kainalossa. Todella häiritsevä tunne.

Katkon jälkeen kuvia!  Jatka lukemista ”Kontrollirumba! Jee!”

Kontrollit · pelko · Tutkimukset · Yleinen

Seuraavaa odotellessa

Päivitystahti blogissa on toistaiseksi etanan vauhtia, sillä teen tällä hetkellä opintoja kesäkursseina samaan aikaan kun olen töissä. Vuorotyössä.

Ei ole herkkua, mutta ei liian raskastakaan, ainoa vaan ettei vapaa-aikaa juurikaan ole.


Jouduin olemaan syöpiksen suuntaan yhteydessä taas, kun kevättalvella onkologille raportoimani selkäkivut eivät ole hellittäneet juurikaan. Särkylääkkeitä käytän ajoittain, mutta onneksi olen pärjännyt ilman vahvempia lääkkeitä (joita minulla on iskiakseen ja selkävaivoihin olemassa) ja toistaiseksi riittää tavallisten kuolevaisten Burana + Panadol.

Sitten on tuo luomi korvassa.

Toisessa korvalehdessä on ollut jo pitempään luomi, mutta nyt se on muuttunut. Ensin korvalehteen kehittyi tulehtunut finni/mätäpaise, joka puhkesi tuossa vähän aikaa sitten. Nam nam.

Nyt pari päivää sitten tuon puhjenneen finnin vieressä oleva haalea luomi päätti mustua. Ihan yhtäkkiä ja yllättäen huomasin sen, sellainen violetin tai ruskean musta pienehkö luomi, hiukan koholla. Korvalehdet ovat melanoomalle tyypillinen esiintymispaikka koska ne ovat auringonpaisteessa koko ajan, ja koska olen polttanut itseni lapsesta asti hyvin usein, ensimmäinen ajatus oli tietysti melanooma. Eikä sädehoito auta tässä yhtälössä yhtään.

Ensimmäinen ja viimeinen ajatus on aina syöpä.

Tänään luomi ei ole enää yhtä musta kuin vielä eilen. Pohdimme puolison kanssa, että voisiko tuo musta patti olla joku mustapää tai jotain muutakuin tumma luomi, mutta kyllä siinä luomi on.

Sain onneksi vastaanottoajan onkologille jo parin viikon päähän, tiistai 7.6.2016 klo 13. Siitä menee tietysti jonkin aikaa eteenpäin jos ja kun mahdollisia lisätutkimuksia tulee.


Yritän olla ajattelematta lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, sillä stressaaminen ei auta yhtään. Vielä vähemmän auttaa se, jos menetän yöuneni ja mielenrauhani märehtimällä asioita etukäteen.

Olispas hassunhauskaa saada toinen syöpä jo ennen 40-vuotispäiväänsä. Melanooma olisi hyvä kandidaatti, riskitekijät löytyy.

graduate no

Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Kontrollit: Ultraus

Tänään se sitten oli, toosaosaston ultra. Puhtaalta näytti, ei löytynyt mitään ylimääräistä kohdusta, munasarjoista eikä niitten lähettyviltä. Lisäksi papa oli melkein puhdas, ainoastaan pientä solumuutosta joka ei vaadi mitään toimenpiteitä, kontrolloidaan seuraavan kerran ensi vuonna uudella papa-näytteellä.

Fiilikset:

ge7oqs giphy thumbs-guns-terminator tumblr_o1dn7tz2Wv1ssx5rro1_500

Juteltiin vanhemman ja rintasyöpään erikoistuneen gynen kanssa myös mahdollisesta raskaudesta ja hoitolinjauksista ylipäätään.  Jatka lukemista ”Kontrollit: Ultraus”

Eniten vituttaa kaikki · Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Kontrolleja & FODMAP

Kontrollirumba starttailee taas vaihteeksi.

Lisääntyneen turvotuksen, erityisesti vatsan, takia varailin hirveällä vaivalla ajan omaan terveyskeskukseen yleislääkärille (en ole saanut lähetettä erikoislääkärille, eikä syöpäpuolella oteta vastaan muissa kuin jo todetun syövän hoidoissa/kontrolleissa…) ja toivoin pääseväni ultrattavaksi vatsan alueelta.

Pääsinkö ultrattavaksi? No en!

Ehdin olla lääkärin huoneessa n. 7 minuuttia, jona aikana olin kertonut oireista, riisuutunut, ollut ronkittavana, pukeutunut, ottanut papereita käteen, hyvästellyt ja poistunut. Tämä liukuhihnatoimitus sen jälkeen kun lääkäri oli ensin ollut n. 45 minuuttia myöhässä kaikista aikatauluista.

Eipä sillä, olin varautunut, minulla oli kirja mukana. Sain luettua yhtä kurssikirjaa sen kolmisen varttia, joten time well spent.


Mikä tässä lääkärikäynnissä nyt sitten risoo näin paljon? No minäpä kerron!

Jo ennenkuin ehdin istahtaa tai ottaa vaatteita ollenkaan pois, lääkäri oli esittänyt kaksi kysymystä kakkani väristä ja diagnosoinut IBS:n, eli ärtyneen suolen oireyhtymän. Lähtiessäni saamani paperit olivat tulosteita joissa kerrottiin FODMAP-ruokavaliosta, IBS:stä ja pari muuta lippulappua.

Hienoa että lääkäreille on kehittynyt näin tehokas röntgen-katse, jolla he näkevät potilaasta 30 sekunnin tuijotuksella, mikä vaivaa. Noin nopea ja tehokas tapa diagnosoida näkymättömiä sairauksia tuo varmasti paljon säästöjä, sekä ajassa että rahassa.

Vituttaa, mutta koitan ymmärtää kiireistä ja väsynyttä terveyskeskuksen yleislääkäriä. Ihmettelen silti, miten hän onnistui diagnosoimaan IBS:n vain katsomalla vaatteitten päältä, joten olen hiukan skeptinen…

Duodecim: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)


Koska olen tarpeeksi änkyrä, aion suorittaa tätä sairastamista nyt sitten kunnolla, ja aion toteuttaa FODMAP-ruokavaliokäskyä. Jos projektista ei jää käteen muuta, niin edes se, että pääsen sanomaan sille lääkärille, että et muuten ole ensimmäinen puoskari joka on minun kohdallani diagnosoinut jotain väärin.

En siis jaksa uskoa että minulla olisi IBS, vaikka eihän se täysin mahdotontakaan ole. Voisihan sitä vaikka voittaa lotossa. Kahdesti.

Toivottavasti kontrollikutsu gynelle ultraukseen tulee ajoissa, tuntuu todella pitkältä ajalta odotella toukokuulle koko saatanan kutsua, ja sitten vielä laskea päiviä ja viikkoja itse tutkimukseen. On kuitenkin lohdullista että se on tulossa, kunhan psyykeni jaksaa odotella sinne asti.

Ilmeeni, kun lääkäri kyseli kakkani väristä ja totesi lakonisesti minulla olevan IBS:n:

tonninseteli_01


Huomenna seuraava käynti, sillä kertaa suoraan labraan PAPA-näytteeseen. Sen tulokset saan parissa viikossa. Muistan taas miksen tykkää asioida terveyskeskuksissa yleislääkäreillä.