Lääkärilehti: Säästävä leikkaus ei käy kaikille

Lääkärilehti 12.11.2009: Säästävä rintasyöpäleikkaus ei käy kaikille

Uutinen on vuodelta 2009, mutta entistä ajankohtaisempi. Säästävät leikkaukset yleistyvät koko ajan.


Rintasyöpädiagnoosin saanut ja leikkausta odottava on usein vaikean valinnan edessä: kokopoisto vai säästävä leikkaus/osapoisto?

En osaa kuvitella miten stressaavaa on joutua tuon valinnan eteen alkushokin kourissa. Toisaalta on hyvä, että potilaalle itselleen annetaan valta päättää omasta kehostaan, toisaalta taas on ahdistavaa joutua tekemään näin isoja päätöksiä itse, suurin osa ilman minkäänlaista lääketieteellistä osaamista tai kykyä arvioida omaa riskiään. Vertaistukiryhmissä usein ne jotka kertovat saaneensa hyvää hoitoa ja hyvää opastusta, sanovat lääkäreitten antaneen heille riittävästi tietoa ja selittäneen tilanteen ja ennusteen riittävän selvästi ja ymmärrettävästi myös maallikon mittapuulla.

Äs­kettäin JA­MAssa julkais­tussa ame­rik­ka­lais­tut­ki­muk­sessa 1 459:stä säästä­vässä rinta­syö­pä­leik­kauk­sessa ol­leesta nai­sesta 12 % jou­tui myö­hemmin rinnan­poistoon ja li­säksi 26 %:lta rin­taa jou­duttiin leik­kaamaan ­uu­delleen.

– Taval­linen syy uusin­ta­leik­kaukseen on se, et­tä alku­pe­räisen leik­kauksen terve­ku­dos­mar­gi­naali ei ole puh­das, sa­noo osas­to­ny­li­lää­käri Mar­jut Lei­denius HYKS:n ki­rurgian kli­ni­kasta. […]

Nuo­rille rinnan­poisto her­kemmin

Sääs­tävää leik­kausta harkit­taessa ar­vioidaan uusiu­tu­mis­riski. Se ­vaih­telee mm. iän ja syöpä­tyypin mu­kaan. Esi­mer­kiksi run­saasti haja­naista in si­tu -kar­si­noomaa sisäl­tävä rin­ta on yleensä aiheel­lista pois­taa.

– Nuo­rille poti­laille molem­min­puo­linen rinnan­poisto voi ol­la turval­lisin vaih­toehto. Kun jäl­jellä oleva eli­nikä on pi­tempi, uusiu­tu­mis­riski on suu­rempi ja syö­pä voi tul­la myös toi­seen rin­taan. Nuo­rilla ta­vataan myös useammin syöpä­tyyp­pejä, jot­ka uusiu­tuvat her­kästi, to­teaa Lei­denius.[…]

– Myös rin­toja suuren­tavat imp­lantit voi­vat es­tää säde­hoidon, sil­lä niis­tä tu­lee pal­jon kompli­kaa­tioita. Jos taas imp­lantti pois­tetaan, rin­nasta ei usein jää jäl­jelle pal­jonkaan sääs­tävän leik­kauksen jäl­keen ja esteet­tinen tu­los on huo­no, sa­noo Lei­denius.

Nykyään sanotaan, että säästävä leikkaus on yhtä turvallinen kuin kokopoistokin. Keskimäärin totta. Keskiarvo tarkoittaa vai sitä, keskiarvoa. Edelleen on paljon meitä, joille osapoisto ei ole vaihtoehto, tai se on hyvin vaarallinen vaihtoehto.

Onneksi minulta ei ole kysytty kovinkaan montaa kertaa, miksen halunnut osapoistoa. Vastaus on aina sama: Osapoisto ei ollut edes vaihtoehto. Syitä on monia.

Mainokset

Saako stressistä syövän?

Metatutkimuksen mukaan EI.

Helsingin Sanomat 24.4.2017: Syövän on epäilty johtuvan stressistä, ujoudesta, jopa kielteisistä ajatuksista – laaja kartoitus murtaa sairastuneille haitallisia myyttejä

IHMISTEN MIELISSÄ SITKEÄSTI elävä myytti väittää, että kielteiset ajatukset, pessimismi ja stressi altistaisivat meidät syövälle. Synkkä elämänasenne ikään kuin saisi elimistön tilaan, jossa solut alkaisivat jakaantua hallitsemattomasti.

Jopa monet syöpäpotilaat ovat itsekin arvelleet syöpänsä syyksi stressin, kun heiltä on kysytty asiaa kyselytutkimuksissa.

Jopa syövälle altistuvasta persoonallisuuden tyypistä on puhuttu. Uskottiin, että ujot, sisäänpäin kääntyneet ja ristiriitoja välttelevät luonteet saavat herkemmin syövän kuin muut.

TÄLLAISET MYYTIT syyllistävät uhria sairaudestaan, ikään kuin ihmisen oma luonne olisi syy hänen omaan sairauteensa. Myytit ovat myös pitkäikäisiä: uhrin syyllistämistä käsitteli kirjailija Susan Sontag klassikkoteoksessaan Illness as Metaphor jo vuonna 1978.

Sontagin mukaan vakavista sairauksista, varsinkin syövästä puhutaan sellaisin vertauskuvin ja ylipäänsä tavalla, joka on haitallinen sairastuneille, ja voi jopa estää hoitoon hakeutumisen.

Kuitenkin tutkimukset ovat jo pidempään osoittaneet niin syövälle altistuvan persoonallisuuden kuin stressin syöpävaarallisuuden harhakäsityksiksi.

Juuri julkaistu uusi meta-analyysi täydentää aiempia myytinpurkutöitä. Korealaiset tutkijat Gachon-yliopistosta nimittäin selvittivät, antavatko tutkimukset mitään syytä uskoa, että todettu masennus lisäisi syöpää.


Jonkin verran löytyy tutkimuksia joissa on todettu, että tietyntyyppisellä stressillä voi olla osuutta siinä, kuinka helposti ihminen sairastuu esim. tartuntatauteihin. Kytköksiä on löydetty jonkin verran esim. stressin takia nousseissa kortisoli-hormonitasoissa, puolustuskyvyn laskussa, ymv.

Korrelaatio ei kuitenkaan tarkoita kausaatiota. On hyvä, että tällaisia metatutkimuksia tehdään ja kartoitetaan oikeasti eri lähteistä löytyykö jotain ns. punaista lankaa joka johtaisi totuuden lähteelle.

Korrelaation klassikkoesimerkki on jäätelönmyynti ja hukkumiskuolemat. Jäätelönmyynti korreloi hukkumiskuolemien kanssa, mutta kausaatiota niitten välillä ei ole: Jäätelönmyynti ei aiheuta hukkumiskuolemia, ne vain osuvat samaan vuodenaikaan, kesään.

Hormonihäiritsijät

Maaseudun tulevaisuus 21.4.2017: Suomalaisten hedelmällisyys heikkenee ja syövät lisääntyvät – syyksi epäillään hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja

Hormonitoimintaa ­häiritsevien kemikaalien epäillään hankaloittavan lisääntymistä ja lisäävän rinta- ja kivessyöpien määrää. Osaa arkisista myrkyistä pystyy välttämään.[…]

Niitä irtoaa sohvan pinnasta, siivousaineista, tietokoneen näppäimistä ja pikaruuan kääreistä. Salakavalasti ne tekevät tuhojaan elimistöissämme.

Arkemme on kyllästetty kemikaaleilla, joiden aiheuttamat haitat hiipivät tutkijoiden tietoisuuteen viiveellä. Eläinkokeiden perusteella on päätelty, että osa myrkyistä häiritsee myös ihmisten hormonitoimintaa.[…]

Lue loppuun

Rintasyöpäriski: Hiusvärit & hormonaalinen ehkäisy

Kotimainen väitöskirjatutkimus, uutinen julkaistu Lääkärilehdessä 6.3.2017: Hormonaalinen ehkäisy ja hiusväri suurentavat rintasyövän riskiä

Hormo­ni­kie­rukkaan liit­tyi suu­rempi ris­ki kuin hius­värin käyt­töön, käy il­mi suoma­lais­naisia tarkas­te­le­vasta tutki­muk­sesta.

Hormo­naa­linen eh­käisy ja hius­värien käyt­tö suuren­tavat rinta­syövän ris­kiä. Tä­mä käy il­mi FM San­na Heik­kisen väitös­tut­ki­muk­sesta, jos­sa ar­vioitiin elin­ta­pa­te­ki­jöiden roo­lia rinta­syövän etio­lo­giassa.

Hormo­ni­kie­rukkaa käyttä­neiden post-me­no­pau­saa­listen nais­ten rinta­syö­pä­riski oli 52 pro­senttia suu­rempi kuin nai­silla, jot­ka käyt­tivät kupa­ri­kie­rukkaa.

Muun hormo­naa­lisen eh­käisyn käyt­tö suu­rensi rinta­syö­pä­riskiä 32 pro­senttia nuorem­milla, enintään 50-vuo­tiailla nai­silla, kun hei­tä ver­rattiin nai­siin, jot­ka ei­vät käyt­täneet hormo­naa­lista eh­käisyä.

Hiusvä­rejä käyttä­neiden nais­ten rinta­syö­pä­riskin ha­vaittiin olevan 23 pro­senttia suu­rempi kuin nai­silla, jot­ka ei­vät ol­leet kos­kaan vär­jänneet hiuk­siaan.

Ana­lyy­seissä oli mu­kana yli 8 000 rinta­syöpään sairas­tu­nutta nais­ta ja noin 20 000 ver­rokkia.

Sama uutinen 8.3.2017 Helsingin sanomissa myös.

Olipa kerran rintasyöpä: Nuorten syövät

Olipa kerran rintasyöpä-blogissa oli niin hyviä poimintoja & tiivistys, että nyt kyllä rupesin laiskaksi enkä jaksanut itse kirjoittaa tästä mitään. Linkki blogikirjoitukseen:

Olipa kerran rintasyöpä 27.1.2017: Nuorten naisten rintasyöpätutkimukset

”Alle 40-vuotiailla naisilla rintasyöpä on harvinainen; sen riski on 0,4 %. Suomessa rintasyöpään sairastuu vuosittain keskimäärin 135 alle 40-vuotiasta naista, heistä noin 15 alle 30-vuotiaina. Kaikkiaan rintasyöpään sairastuu Suomessa noin 4 850 naista vuodessa (11 Suomen Syöpärekisteri (luettu 5.3.2016). www.syoparekisteri.fi).

Raskaana meistä nuorista diagnosoidaan n. 18-20 vuosittain, yleensä alle 20. Tietysti hyvä niin, mutta olisi kiva saada tarkempia tilastoja hoidoista, hoitovasteesta, toipumisesta, hyvistä ennusteista, jne. Noh näillä mennään, taas kerran.


Huomenna mennään luistelemaan, jos vain sää sallii. Tänään löytyi markettireissulla minulle sopivat luistimet, vaatimattomasti kokoa 44,5. Kyllähän mä tiesin että Bauerilla on nafti mitoitus, mutta en ihan näin pieneksi arvannut…

2017-01-27-20-22-07

Ei nuo nyt mitenkään jättimäisiltä näytä! Pinkit teräsuojat valikoitui siksi, että ne olivat puolet halvempia kuin tavallisemmat värit (musta ja valkoinen) ja kirkkaat värit löytyy paremmin hangesta, kun ne kuitenkin sinne tipahtaa jossain vaiheessa. En enää inhovihaa pinkkiä, vaikkei se nyt lempiväri olekaan.

Jaa että miksi piti saada uudet hokkarit? No siksi, että raskaus kasvatti jalkaa kokonaisella numerolla, niin että edelliset täysin käyttämättömät hokkarit jäivät pieniksi ennenkuin ehdin niillä kertaakaan jäälle. Onneksi puolison kengännumero on tasan se mitä minulla oli ennen lisääntymistä, joten nyt meillä on kaikilla omat hokkarit. Jee!


Pitäisi muistaa seuraavalla apteekkireissulla, että Tamofenin sijasta jatkan Exemestanilla, ilman taukoja. En tietenkään ole muistanut hakea lääkkeitä niillä neljällä edellisellä kerralla kun ollaan käyty marketissa ruokaostoksilla. Ilmeisesti sytoaivo ja ties mikä saatanan aivosumu vaikuttaa edelleen, nimittäin tähän muistamattomuuteen ei ole auttanut kännykän hälytykset, Outlookin kalenterimuistutukset eikä juuri aloittamani bullet journal.

Ainiin, ja piti hakea seuraava Zoladex, en muistanut. Reilu viikko aikaa. Voi helvetti.

Tilannekatsaus blogiin

Olen miettinyt useaan otteeseen blogiin kirjoittelua, mutten keksi oikein mitään sanottavaa, tai kaikki sanat ovat päässäni sekainen kasa josta ei löydy yhtenäistä punaista lankaa. Elän edelleen välitilassa, kunnes CT-kuvaus, labrat ja tulokset tulevat.


Kun en muuta keksinyt, niin päätin koostaa väliaikatietoja blogin kävijöistä, eli teistä lukijoista:all-time-posts-views-visitors-02

Artikkeleita tällä hetkellä tasan 310 (tosin tästä tulee 311. artikkeli), sivua on päivitetty/näytetty yhteensä 300 025 kertaa, kävijöitä 97 826 ja suosituin päivä on ollut 19. toukokuuta 2016 jolloin en edes päivittänyt blogia, siltikin luettu 966 kertaa. Suosituin viikonpäivä lukea blogiani on tiistai (silloin tulee eniten sivulatauksia) ja suosituin kellonaika on iltayhdeksältä.

En ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta ehkäpä olen päivittänyt blogia eniten tiistaisin? En keksi miksi tiistai olisi suosituin päivä.


Kohta menee siis 100 000 kävijän raja rikki.

Ei edes jännitä, sillä jostain syystä kuvittelen edelleen kirjoittavani tätä blogia vain itselleni ja ehkä muutamalle kaverille joitten en edes kuvittele käyvän blogissa säännöllisesti, vaikka silloin tällöin olen saanut kommentteja että osa käy aina heti kun uusi päivitys tulee.

Mitä enemmän mietin asiaa, sitä tyytyväisempi olen, että päätin pitää blogin anonyyminä. Pystyn kirjoittamaan vapaammin enkä sensuroi itseäni (ainakaan tietoisesti) juuri yhtään. En kirjoittaisi kaikenlaisista toosavaivoista ynnä muusta läheskään yhtä yksityiskohtaisesti, jos henkilöllisyyteni olisi tiedossa.


Välitilassa eläminen, pelon ja odotuksen sietäminen on edelleen yksi kauheimmista asioista mihin tällä syöpätaipaleella joutuu tottumaan. Tai jos ei totu, niin sitä on lähes pakko opetella sietämään, jos haluaa säilyttää edes riekaleet mielenterveydestään.


Olen miettinyt viime päivinä paljon sitä, että kuinka monelle sukulaiselle ja läheiselle minun pitäisi, tai kannattaisi, kertoa erilaisista tutkimuksista ja ylipäätään hoidoista ja kontrolleista. Tästä uusimmasta käänteestä en ole tarkoituksella kertonut perheenjäsenille kuin äidilleni, sillä en halua huolestuttaa heitä turhaan.

Olen kyllä kertonut blogin osoitteen, joten kenties naiivisti ajattelen, että jos he haluavat tietää  ajantasalla olevan tilanteen, he voivat itse valita käyvätkö lukemassa blogia vai eivät. Tieto ei tällöin ole henkilökohtaisesti kerrottu, mutta onko siitä mitään hyötyä että tekstaisin kännykästä ”uutisringin” aina kun odotan seuraavaa labrakäyntiä tai jokaista soittoaikaa jostain väriä vaihtaneesta luomesta tai kakan koostumuksesta?

Tietysti mahdollinen levinneisyys on isompi asia kuin se, onko tänään tai eilen ollut ummetusta tai löysinkö taas yhden epäilyttävän luomen.

Silti, päätin olla kertomatta tätä huolta eteenpäin isolle osalle perheestä, sukulaisista ja tutuista. Se kun ei auta yhtään mitään, että kuvausta ja labroja hermoilisi kanssani muutkin kuin puoliso ja äitini. Parissa vertaistukiryhmässä olen kertonut, mutta tiedän, että etäisempien tuttujen terveysongelmat eivät ole niin raskaita, kun ne pystyy pitämään henkisesti etäämmällä, ja vertaistukiryhmissä osataan asennoitua näihin uutisiin paremmin. Kaverit ovat aina oma vaikea porukkansa, osa etäisempiä, osa läheisempiä, harvoin tiedän kelle kaikille haluan tai edes jaksan raportoida kaikesta.

Tietysti sitten kerron, kun jotain kerrottavaa on. Kuvittelen, että CT-kuvaus ja labrat voisivat olla sellainen päivä josta ilmoitan taas tekstiviestillä laajemmalle porukalle, että nyt sitä mennään taas, pitäkää peukkuja, tai jotain.

Ja sitten ne tulokset. Tietysti tuloksista kerron.

Niitä hyviä odotellessa…

stare