Hormonihäiritsijät

Maaseudun tulevaisuus 21.4.2017: Suomalaisten hedelmällisyys heikkenee ja syövät lisääntyvät – syyksi epäillään hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja

Hormonitoimintaa ­häiritsevien kemikaalien epäillään hankaloittavan lisääntymistä ja lisäävän rinta- ja kivessyöpien määrää. Osaa arkisista myrkyistä pystyy välttämään.[…]

Niitä irtoaa sohvan pinnasta, siivousaineista, tietokoneen näppäimistä ja pikaruuan kääreistä. Salakavalasti ne tekevät tuhojaan elimistöissämme.

Arkemme on kyllästetty kemikaaleilla, joiden aiheuttamat haitat hiipivät tutkijoiden tietoisuuteen viiveellä. Eläinkokeiden perusteella on päätelty, että osa myrkyistä häiritsee myös ihmisten hormonitoimintaa.[…]

Fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopistosta pitää hormoneihin liittyvien sairauksien yleistymistä nopealla tahdilla erittäin huolestuttavana.

Hän kävi maaliskuun puolivälissä kertomassa uusimmista tutkimus­tuloksista eduskunnan ympäristö­valiokunnan avoimessa kokouksessa.

Toppari uskoo, että joidenkin kemikaalien aiheuttamia terveysriskejä on aliarvioitu. Lisäksi kemikaalien testaaminen on puutteellista.

Meiltä puuttuu tietoa, missä kaikkialla altistumista tapahtuu. On vaikea vältellä tuntematonta.[…]

Varovaisuusperiaatteiden mukaisesti joidenkin kemikaalien käyttöä kannattaisi hillitä.

Toppari ihmettelee, miksi esimerkiksi palonestoaineita pitää ruiskuttaa ylen määrin huonekaluihin ja sisustustekstiileihin. Ilmeisesti olohuoneen maton päälle pitäisi voida sytyttää nuotio ilman että matto syttyy palamaan.

Ylitarkastaja Jaana Palomäki Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes) pitää edistysaskeleena sitä, että tietoisuus hormonitoimintaa häiritsevistä kemikaaleista on kasvanut.

Euroopan komissio valmistelee jäsenmaiden kanssa tunnistamis­kriteerejä, jotta kasvinsuojeluaineissa ja muissa torjunta-aineissa käytettä­vien kemikaalien säätely tehostuisi.

Joidenkin hormonihäiriköiden käytölle on jo asetettukin rajoituksia. Esimerkiksi bisfenoli A:n käyttö tuttipulloissa on kielletty ja sen Euroopan laajuista käyttökieltoa kuittipapereissa odotetaan. Myös useille ftalaateille on asetettu enimmäisrajat leluissa, lastenhoitotuotteissa ja joissakin muissa muovituotteissa.[…]

Lisäksi ongelmana on, että kiellettäviä myrkkyjä korvataan usein toisilla myrkyillä, joiden riskejä ei ole vielä tunnistettu.

Helsingissä sijaitseva Euroopan kemikaalivirasto Echa kokoaa niin sanottua kandidaattilistaa horm[on]ihäiriköiksi epäillyistä kemikaaleista. Nyt listalla on toistakymmentä ainetta. Niiden lisäksi viranomaisten luupin alle jonottaa liki satakunta hormoniterveydelle kenties vaarallista kemikaalia. Lista löytyy täältä.


Entuudestaan tiesin myrkyllisistä/vaarallisista kemikaaleista muutamia, mm. palonestoaineet ovat suoraan sanottuna hirveää myrkkyä. Sen lisäksi että niistä suurin osa on jo todettu tutkitusti myrkyllisiksi, palonestoaineissa on esim. useita voimakkaita karsinogeeneja ja niitä käytetään paikoissa joissa ne ovat suorassa ihokosketuksessa; Paljaalla iholla sohvalla istuminen, lämpö ja kosteus, esimerkiksi hikoilu kesähelteellä, tehostaa palonestoaineen imeytymistä elimistöön.

Varmaan jo viimeiset 10 vuotta meillä on ollut sohva jonka päälliset ovat täysin konepestäviä, ja olen pessyt sohvan lähes säännöllisesti. Jos torppa on tulessa, niin mitähän se palonestoaine siinä enää estää?

Esim. kenkien käsittelyaineet eivät välttämättä ole yhtään sen parempia. Suora ihokosketus (ilman sukkaa), lämpö, kosteus, rikkinäiset kohdat jalkojen ihossa… Pyrin hoitamaan kenkäni pääasiassa nahkaöljyllä/mehiläisvahalla, enkä käytä enää mitään kyllästyssuihkeita, jotka usein ovat sieltä pahimmasta päästä, toki suihkeesta riippuen. Kangaskengät ja keinokuituiset kengät pesen pesukoneessa. Joskus niitten liimaukset hajoavat, mutta joskus kengät ovat niin likaiset että roskiinhan ne olisivat menossa muutenkin. Käytän kengissä aina sukkia.

Kertisasiat eivät yleensä itsessään ole huono juttu, varsinkaan jos ovat puisia tai kartonkisia, mutta niitten pinnoitteet voivat olla myrkyllisiä. Tosin tähänkin pätee vanha viidakon sanonta: Määrä tekee myrkyn. Pahvisissa kertismukeissa käytetään pinnoitteena usein fluorideja joista osa on voimakkaita karsinogeeneja, mutta määrät ovat hyvin pieniä. Tätäkin tutkitaan, sillä ei ole täysin selvää minkälainen määrä kahvia kertismukista vuosittain saattaa lisätä syöpäriskiä.

Muoviset kertisasiat eivät ole yhtään sen parempia kuin pahviset tai puisetkaan, päinvastoin. Sen lisäksi että niissäkin käytetään usein pinnoitteita, lämpö nopeuttaa polymeerien hajoamista ja kulkeutumista ruokaan. Ns. kertamuoveja ei ole suunniteltu käytettäväksi useita kertoja, joten niitä ei ole yleensä suunniteltu kestämään uudelleenlämmitystä tai säilytystä. Tämän takia en enää uusiokäytä muovisia ruokapakkauksia elintarvikkeille, vaan askarteluun tms.

On tietysti valtava ero sillä, nouseeko syöpäriski juomalla kahvia kertismukista silloin tällöin, vai nouseeko syöpäriski vasta sitten, kun mutustaa välipalaksi 10 kertismukia päivittäin…

Koska kuumuus & kosteus tehostaa prosessia, ruoat ja juomat kannattaa laittaa keraamiseen tai lasiseen  elintarvikelaatuiseen astiaan kuumentamista ja säilytystä varten.


Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutten juuri nyt jaksa. Tuntuu välillä että kuluttajan harteille sysätään aivan liikaa vastuuta ja kaikenlaisten kulutusvalintojen tekemiseen pitäisi omistaa puoli elämää, eikä sekään riittäisi.

Nämä ovat rakenteellisia ongelmia joista ei kannata itseään syyllistää. Meidän maailmamme on rakentunut siten, että ensin meille pedataan asioita ja sitten yksilöä syytetään niistä valinnoista joita on ensin tarjottu ja tuputettu.

Sama virsi silloinkin, kun sanotaan että joku on omilla valinnoillaan hankkinut itselleen elintasosyövän. Saatana mitä paskaa. Ainoat kerrat kun voin pitkin hampain hyväksyä tuon selityksen on se, jos tupakkaa polttava henkilö saa keuhkosyövän, enkä oikeastaan sittenkään usko että kukaan hankkimalla hankkii syöpää itselleen.

Massoja hallitaan informaatiolla ja kulutusvalintoja ohjaillaan rahalla. Jos syöpätilastoihin halutaan muutoksia isossa mittakaavassa, niin aivan turha piipertää yksittäisten kippojen ja kuppien parissa, vaan pedata yhteiskunnassa valinnat siten, että massat seuraavat.

Ja silti minäkin teen näitä kulutusvalintoja ja pyrin pienentämään omaa syöpäriskiäni. Tuntuu että edes jotain tässä elämässä on omissa käsissäni, se antaa lohdullista kontrollin tunnetta, kun voin kuvitella omien valintojeni vaikuttavan. Minähän se olen yksi pieni osanen sitä massaa joka näitä valintoja tekee ja joko nostaa tai laskee jotain tilastokäppyrää.


Lisäys: Mitä muuta voisi tehdä, jos haluaa pienentää omaa kemikaalikuormaansa?

  • Pese ihan kaikki tekstiilit ennen käyttöönottoa. Kankaat, vaatteet, liinavaatteet, jne, valellaan kauttaaltaan erilaisilla tuholaismyrkyillä, homeenestoaineilla ja säilöntäaineilla rahtaamista varten, sillä muutoin ne tuhoutuisivat pitkien laivamatkojen aikana joko homehtumiseen tai erilaiset tuholaiset söisivät ne. Vaatteita ei todellakaan kannata laittaa päälle uutena pesemättä. Tyyppiesimerkkinä puuvilla, joka ei kasva Suomessa ja joka rahdataan pitkiä matkoja muualta maailmalta, erityisesti maista joissa ei ole yhtä tiukkoja ympäristölakeja.
  • Käytä miedompia pesuaineita, mitoita pyykinpesuaineen määrä oikein ja tuuleta vaatteita niin ettei niitä tarvitse pestä jatkuvasti, tai pese hiki ja tahrat tuoreeltaan ilman pesuainetta.
  • Kuori kaikki hedelmät ja vihannekset mitä voit tai ainakin pese huolellisesti, tai osta luomua/itseviljeltyä, jossa ei ole säilöntäaineita.
  • Älä käytä vanhoja muoviastioita elintarvikkeille. Pakasterasiatkaan eivät kestä ikuisesti. Heitä pois tai kierrätä muoviastiat joitten pinnassa on rikkonaisia kohtia, joihin on tullut taitoksia tai lommoja, ja joissa näkyy värjäymiä, tai joitten tiedät olevan vanhoja.
  • Laita ruoka ja juoma keraamiseen tai lasiseen astiaan lämmitystä ja säilytystä varten.
  • Älä käytä erilaisia kyllästys- ja käsittelyaineita tekstiileihin, kenkiin tai huonekaluihin.
  • Älä käytä vanhoja alumiinisia kattiloita tai pannuja ruoanlaitossa. Alumiinia irtoaa erityisesti jos pH on hapan (esim. marjat & alumiininen mehumaija) ja lämmitettäessä (vanhat alumiiniset kakkuvuoat ja kattilat). Kierrätä ne.
  • Metalliset säilykepurkit ovat nykyään aika usein terästä tai muuta kovaa metallia, ei siis alumiinia, mutta nekin on yleensä pinnoitettu polymeeripinnoitteella joka voi sisältää tunnettuja karsinogeeneja, kuten tiettyjä fluoriyhdisteitä. Säilyketölkit eivät ole suunniteltu ruoan säilytykseen avattuna, joten kun avaat tölkin, siirrä ylijäämäruoka kestävämpään astiaan. Ennen avaamista säilykeruoka on hapettomassa vakuumissa joka on hyvin turvallinen, mutta avaamisen jälkeen tilanne muuttuu kun pakkauksen pinta alkaa oksidoitua tai tölkkiä kuumennetaan, tmv.

Viittaan välillä fluoriyhdisteisiin, fluorideihin tmv. Niistä monet eivät ole millään tavalla karsinogeenisia, mutta monet ovat, joko lievästi tai voimakkaasti. Erilaisia elintarvikkeissa yleisesti käytettäviä fluoriyhdisteitä tiedetään vähintään yli 20 ja näistä lähes puolet on tunnettuja voimakkaita karsinogeeneja. Fluori tai fluoriyhdiste itsessään ei tarkoita synonyymiä karsinogeeniselle aineelle, se on yksi yleisimmistä luonnossakin esiintyvistä alkuaineista, kuten myös alumiini.

Alumiinikaan ei yksinään tarkoita automaattisesti karsinogeenia. Se missä molekyylimuodossa fluori esiintyy, eli onko se yksinään vai yhdisteenä, minkä aineen kanssa sitoutuneena, minkälainen kide- tai hilarakenne, jne… Kaikki nämä merkitsee. Alumiini voi olla täysin harmiton esim. kosmetiikkakäyttöön testattuna ja turvallisena alumiinisuolana, tai se voi olla jotain muuta. Esimerkiksi kristallikiven tyyppiset deodorantit ovat alumiinisuoloja kiinteässä muodossa, molekyylirakenteeltaan niin isoja etteivät ne imeydy ihoon.

Miksi siis fluoriyhdisteitä tai alumiinia käytetään? Yksi syy on se, että fluoripinnoitteet voivat olla hyväksyttyjä karsinogeenisuudestaan huolimatta vaikkapa teollisuuden pinnoitteissa, tai pinnoite koostuu niistä fluorideista/fluoriyhdisteistä jotka eivät ole karsinogeenisia.

Ei kukaan oleta että päivittäin joku käy nuolemassa vaikkapa työkalujen kumikahvojen pintaa, joten käyttötarkoitus ja turvallisuuskriteerit ovat ihan toisenlaiset verrattuna siihen mitä kannattaa suuhunsa laittaa. Elintarvikekäyttöön hyväksytyt yhdisteet voivat olla turvallisia, tai niille on määritelty turvallinen maksimiraja, eli jälleen: määrä tekee myrkyn.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s