Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Patti & magneetti

Tänään olin suurimman osan päivästä sairaalalla ja kävin taas niissä hassunhauskoissa huvipuistolaitteissa. Ja kun sanon ”hassunhauskoissa” niin tarkoitan että meluisissa ja humisevissa, sekä äärimmäisen epämukavissa vehkeissä, joissa joutuu makaamaan täysin liikkumatta.

Luuston gammakuvaus oli päivän sana, sekä magneettikuvauksen tulokset. Selän MRI näytti syövän osalta puhtaalta (Jeee!) mutta muuta paskaa sieltä kyllä löytyi. Luuston gammakuvauksen tulokset saan puhelimitse 5.7.2016, mutta täytyy toivoa ettei siellä näy yhtään sen enempää syöpää kuin magneettikuvissakaan, eli toistaiseksi ei vilaustakaan.

”Lannerangassa MRI kuvauksessa välilevyssä kulumamuutokset, ei maligniteettiin viittaavaa. L3/4 välissä on kohtalainen diskusdegeneraatio annulusrepeämä ja laakea protruusio, ei pinnettä. L4/5 välissä on myös vähintään keskivaikea diskus degeneraatio, laakea protruusio joka ei aiheuta pinnettä.”

Rinnan patti on nyt tunnusteltu, samaten kainalon ja kaulan imusolmukkeet. Onkologian ylilääkärin mukaan ei vaikuta syövältä, mutta riskitekijät tuntien, tilasi kiireellisenä ultrauksen. Pitäisi tulla kutsu viikon sisään, joten varmistellaan, varmistellaan… Vaan kyllähän tuo selän MRI on sen verran suuntaa antava, että ei ainakaan selästä löydy syöpäpaskaa, ja todennäköisesti luuston gammakin olisi syövän osalta puhtoinen.

Lähete ortopedialle tullee postissa myöhemmin, sillä selkähän on nyt todistetusti paskana ja jottain tarttis tehrä. Jos ei syöpä tapa, niin pahimmassa tapauksessa saatan menettää liikuntakykyni ennenkuin ehdin täyttää 50. Suvussa on molemmin puolin nivelrikkoa, mutta sukulaiset ovat saaneet nivelrikkonsa vasta 60 ikävuoden paremmalla puolella ja sellaisiin niveliin jotka voidaan korvata titaanilla, kuten polvi tai lonkka. Minulla paska tuuri jatkuu, eli tietysti piti iskeä selkään, kun sinnehän ei titaania voi vaihtaa tilalle. Ja jo tässä iässä, 30 vuotta ennen sitä tyypillistä nivelrikkoikää.

Kaikesta huolimatta selän MRI-kuvissa ei siis näkynyt syöpää, joten voitontanssin paikka! Uskon ja luotan, ettei siellä ultrassakaan mitään näy. Ehkä nestettä, ehkä hematoomaa, katsotaan sitä sitten kun aika on. Ortopedille tulossa lähete, jos keksisi jotain hyvää kikkakolmosta tuohon selkään. Sain samantien tuttavapiiristä todella hyvän vinkin yhdelle MDT-terapeutille, jolle aion varata ajan heti kun kalenteriin mahtuu.

ge7oqs

Välillä mietityttää tuo rinnan patti. Vaikkei se olisi syöpää, niin miun kroppahan on varsin taipuvainen kehittämään nestetaskuja ja rustottamaan niitten ympärille kapseleita ja ties mitä fibroosista massaa. vaikkei siis olisi syöpä, niin aika herkästi leikkaavat myös hyvänlaatuiset sidekudoskasvaimet ja rustottuneet nestetaskutkin, ainakin näillä riskitekijöillä.

Ärsyttävän paskaan paikkaan on tuo neste keksinyt iskeä, kun keskelle rintalihasta. Ei huvittais edes ajatuksena, että rintalihas leikataan auki ja sitten möyritään paskaksi.

Jos taas ei leikata ja se jatkaa kasvuaan entiseen malliin, niin tuntuu kuin rintalihaksen läpi yrittäisi työntyä kivikova kananmuna. Paineen tunne on hirveä.

Jospa kävisi tuuri ja nesteen saisi punkteerattua/dreenattua leikkaamatta. Aion kysyä sitä radiologilta ultrauksen yhteydessä, olettaen että tuo on vain nestettä.

Bätmänpeukku!

batman peukku

Kun pääsin vihdoin sairaalalta töihin iltavuoroon, ostin salaattilounaan lisäksi karkkia ja tölkillisen Batteryä. Siitäkin saa varmaan syövän. Saatanan energiajuoma, täysin turhaa paskaahan se on, mutta miksi niin moni hyvä on epäterveellistä?

Kontrollit · pelko · Tutkimukset · Yleinen

Kuvaukset lähestyy

Koitan olla ajattelematta seuraavia kuvauksia, mutta kyllähän ne pyörii mielessä vähän väliä. Onneksi saan sysättyä ajatukset yleensä aika nopeasti pois mielestä, kunnes ne putkahtavat takaisin tajuntaan…

  • Lannerangan magneettikuvaus ensi torstaina 23.6.2016
  • Luuston gammakuvaus tiistaina 28.6.2016
  • Soittoaika tuloksista tiistaina 5.7.2016
  • Plastiikkakirurgin vastaanotto loppukesällä 29.8.2016

Plastiikkakirurgin vastaanotto liittyy mahdolliseen korjausleikkaukseen. En aio edelleenkään teetättää dollypartoneita, vaan käyn keskustelemassa syöpäpuolen arven kiinnikkeistä ja terveenä leikatun puolen ”koirankorvasta”. En ole päättänyt etukäteen suostunko edes leikkausjonoon, mutta harkitsen asiaa. Toisaalta houkuttaisi, mutta toisaalta… Leikkaukset ovat aina suhteellisen isoja operaatioita riskeineen, varsinkin jos joudutaan nukuttamaan, enkä innostu ajatuksesta että olisin taas useita viikkoja, kenties kuukauden, sairaslomalla.

Onneksi näitä asioita ei tarvitse päättää nyt eikä vielä heti vastaanoton jälkeenkään, mutta jääköön muhimaan toistaiseksi. Kyllähän tuo korjausleikkaus kävi mielessä jo viime talvena, mutta tiesin silloin etten olisi missään tapauksessa menossa uuteen leikkaukseen vähään aikaan, kun ei ollut mitään kiireellistä hoidettavaa, ja jollain tasolla toivoin että ongelmat häviäisivät itsestään… Hah, sanon minä, mutta jälkiviisaus onkin parasta.

Jos nyt kävisi niin huono tuuri, että kuvauksissa löytyisi jotain syöpään viittaavaa, niin sitten tietysti leikkaukset menevät jäihin määrittelemättömäksi ajaksi. Koitan lohduttaa itseäni sillä, että tällä hetkellä syövän todennäköisyys alkaa olla selvästi pienempi kuin selviämisen, joten toivoa ja uskoa paranemiseen on.

En voi liikaa korostaa myöskään sitä, miten hyvä selviytymiskeino on yksinkertaisesti kieltää itseltään negatiiviset tulokset ja ”unohtaa” syöpä kokonaan.

150605_denial


Lisämausteensa tähän jännäämiseen tuo se, että oikea rintalihas, eli juurikin se puoli joka leikattiin terveenä, päätti kehittää vähän aikaa sitten yllättäen hirmuisen patin. Rintalihas yhtäkkiä vaan turposi, ja miehustassa oli isohko mustelma ja jotain hankaumaa tms. Omasta mielestäni en ole telonut itseäni punttisalilla, mutta parina päivänä pidin avainnippua ja avainnauhaa kulkulätkineen paidan sisällä. Avainnippu selittänee mustelman, mutta ei sitä, miksi rintalihas yhtäkkiä turposi aivankuin lihaksen alle tai sisään olisi isketty puolikas kananmuna. Eihän multa ole poistettu edes imusolmukkeita oikeasta kainalosta?

Koska mikään ei ole hauskempaa kuin syöpäpotilaana miettiä kaikenlaisia yllättäviä patteja, niin fiilikset on lähinnä tätä:

6jlwrp_th 382241

Minä tässä sitten vaan odottelen että josko se patti häviäisi itsestään. Jos häviää, niin se ei ole syöpää.

Yleinen

Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus

Olen saattanut linkata tämän julkaisun jo aikaisemmin, mutta en nyt muista yhtään, enkä löytänyt pikaisella haullakaan. Kertaus on opintojen äiti, eli tässä lyhyehkö ja selkeä pamfletti rintasyövästä!

Suomen Rintasyöpäryhmä ry / Finnish Breast Cancer Group: Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus vuodelta 2015.

Muutama kohta vähän ihmetytti, koska ne ovat ristiriidassa muitten lähteitten kanssa. En keksi muuta selitystä kuin sen, että eri lähteissä on julkaistu eri aikoina kerättyjä tilastoja, ja kenties tämä on sieltä uusimmasta päästä.

Rintasyövän ilmaantuvuus on kääntynyt laskuun useissa länsimaissa mahdollisesti vähentyneen hormonikorvaushoidon käytön myötä, mutta rintasyöpä yleistyy monissa Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian maissa.

Ja hyvähän se on, jos jonkin syövän ilmaantuvuus on lähtenyt laskuun! Olen kuitenkin ollut siinä uskossa eri lähteistä lukemieni tietojen perusteella, että rintasyöpä olisi jatkuvasti yleistymässä, myös Suomessa ja pohjoismaissa.

Tässä mielenkiintoinen ja ehkä pelottavakin tieto hormonaalista ehkäisyä käyttäville:

E-pillereiden käyttö lisää rintasyöpäriskiä hieman.

Toki tekstissä on mainittu jo ennestään tunnettuja riskitekijöitä, kuten esim. vaihdevuosien hormonikorvaushoito.

Ajatuksia syövästä · Syövän jälkeen · Yleinen

Upea Arja Koriseva rintasyövän jälkeen

MeNaiset 16.6.2016: ”Tiedän, että syöpä seuraa minua loppuelämäni.”

Tämä on pahaa unta, mietti Arja Koriseva, kun hän viime syksynä sairastui rintasyöpään. Kuolemanpelon jälkeen syttyi taistelutahto. – Olen nyt vahvempi ja tietoisempi itsestäni.

(Sama uutinen myös MTV:n sivuilla.)

– Tiedän, että syöpä tulee seuraamaan minua loppuelämäni enkä koskaan pysty varmasti sanomaan, että se on voitettu. En kuitenkaan halua velloa sairaudessani. Omalla asenteella on paljon merkitystä siinäkin, miten ympäristö sairastunutta kohtelee, Arja uskoo.

Allekirjoitan erityisesti tuon kohdan, että ei syöpä ole koskaan täysin historiaa, vaan se seuraa mukana jossain muodossa aina. Tai ainakin hyvin, hyvin pitkään.

Ajatuksia syövästä · Syövän jälkeen · Yleinen

Rinnakkain

http://rinnakkain.fi/

Harmillisesti en ole ehtinyt, enkä vähään aikaan ehdikään, päivittämään blogia kuin ohimennen. Vuorotyö ja kesäkurssit vievät kaiken sen ajan mikä perheeltä liikenee. Tässä kuitenkin jotain:

”Lehdistä olen joskus lukenut selviytymistarinoita, joissa kerrotaan, että ’syöpä on parasta, mitä minulle on tapahtunut’ tai ’syöpä on jalostanut minua ihmisenä.’ Tämä ei päde minuun, antaisin sairauteni mielelläni pois. Toivon, että ihmiset tekisivät muutoksia elämässään ja toteuttaisivat unelmiaan, ilman että heidän tarvitsee ensin kohdata vakava sairaus. Jos sairastumisestani jotain positiivista pitää löytää, niin se on lukuisiin ihaniin vertaissiskoihin tutustuminen. Ilman rintasyöpää olisin tuskin kohdannut heistä montaakaan!”
-Sirpa Ikävalko

Ajatuksia syövästä · Eniten vituttaa kaikki · suru · Yleinen

Hyvää matkaa Elina!

Elina 1978-2016.

Emme ehtineet tuntea kauaa, mutta jokainen hetki oli jollain tapaa onnellinen, hauska, lämmin tai muutenvaan mieleenpainuva. Näytit meille muille esimerkkiä siitä, kuinka levinneen syövän kanssa voi elää ”ihan normaalisti”.

Muistan ikuisesti kuinka nauroit pikkujouluissa kuinka maksasi vinkaisee aina kun hörppäät alkoholia, että siellä ne metarit vingahtaa ja tuikkii.

Lähdit tuulten matkaan turhan nuorena. Valitsit kauniin päivän lähteä, aurinko paistaa tänään lähes pilvettömältä taivaalta.

Laitan muistokuvan jos/kun sellainen tulee.

Ajatuksia syövästä · Eniten vituttaa kaikki · suru · Yleinen

Hyvää matkaa Lea!

Lea 1961-2016.

Nukuit tänään pois yllättäen, vaikka hoitosi oli vähän aikaa sitten aloitettu uudestaan toiveikkaana, ja olit saanut erinomaisen hoitovasteen tähän asti kaikkina näinä vuosina kroonikkona. Kymmenisen vuotta ehdit sairastaa levinnyttä rintasyöpää ja olit aina ”terve kuin pukki”. Sanoit usein, että miten hienoa on, kun sinulla ei ole koskaan ollut kipuja vaikka syöpä oli levinnyt.

Olit yksi positiivisimmista ja kilteimmistä ihmisistä jonka olen syöpäporukoissa tavannut. Asenteesi oli aivan uskomaton, se valoi positiivisuutta, toivoa ja rohkeutta meihin ”perässätulijoihin”.

Sait olla perheesi ympäröimänä lähdön hetkellä. Hyvää matkaa Sisko!

Lisään muistokuvan jos/kun sellainen tulee.