Seuraava leikkaus onkin jo aivan nurkan takana, tiistaina 7.3.2017. En ole ehtinyt kunnolla stressaamaan siitä kun on ollut kaikenlaista muuta tekemistä, mm. opiskelut, harrastukset, sairastelu, lapsen uhmaikä, mitä näitä nyt on.
Pitkästä aikaa olen sairastanut jonkun räkätaudin, flunssan, noron, mikälie. Ja toisen räkätaudin. Ja pari muuta riesaa. En muista milloin olisin ollut näin sairaana.
Ensin oli yli viikko pahoinvointia, sellaista vellovaa, mutten oksentanut kertaakaan. Tein jopa raskaustestinkin, kun pahoinvointi oli aivankuin raskauspahoinvointia, tai matkapahoinvointia. Aaltoilevaa, kuvottavaa. En ollut raskaana ja hyvä niin, olisi ollut todella kurjaa joutua miettimään abortin ja raskauden jatkamisen välillä, ei tällä lääkityksellä pitäisi olla raskaana, ei nyt.
Zoladexin ehkäisyvarmuus pitäisi olla prosentuaalisesti varsinaisten ehkäisyvälineitten tasolla vaikka joissain potilasohjeissa kehotetaankin käyttämään samalla muuta ehkäisyä. Gynekologi sanoi tuon johtuvan siitä, että Zoladexin ehkäisyteho nousee n. 98-100% tienoille vasta 6-12kk päästä pistosten aloittamisesta, mutta sen jälkeen se riittää yksin ehkäisyksi jos varmistetaan ettei munasarjoissa ole elämää. Samaa mieltä oli onkologian ylilääkäri, ettei muuta ehkäisyä tarvitse. Ainakin pitäisi riittää.
Onneksi ultraamalla on varmistettu jo pariin otteeseen munasarjojen uinuminen vuosi ja pari sitten, joten luotan kyllä sen toimivuuteen. Lähes täysin. Luotettavampaa tuskin on, joten näillä mennään. Käytin ensimmäisen vuoden ajan lisäehkäisynä kuparikierukkaa, vahinkojen välttämiseksi.
…Sitten yritettiin käydä uimahallissa. Voin pahoin jo autossa. Uimahallin pihassa pyysin päästä nopeasti ulos ja sitten ryynäsinkin jo mäntyyn nojaillen. Todella tyylikkäästi. Projektaalina spreijasin hankeen pitkää sylkeä. Uiminen jäi välistä, takaisin kotimatkalle.
Puolison kanssa mietittiin minkälainen flunssa tai mahatauti tämä tämmöinen on, ettei ole kuumetta eikä yhtään mitään muitakaan oireita, paitsi pahoinvointi ja oksentaminen. Sain päähäni että noniin, nyt se syöpä on mennyt aivoihin, mikään muu ei tietenkään voi selittää tätä spontaania oksentelua. Ajeltiin sitten kotimatkalla päivystyksen kautta.
Hoitaja onneksi rauhoitteli, hän kertoi että ei olisi muuten tunnistanut näitä noron oireiksi näin helposti, mutta samana päivänä oli kolme muuta potilasta käynyt aivan samoilla oireilla ja diagnoosiksi annettu ”epätyypillinen noro” tjsp. Käski muistaa nesteytyksen ja palaamaan seuraavalla viikolla jos nestehukka äityy pahemmaksi, ja tarkkailla yleisvointia.
Diagnosoin itse itselläni taas syövän pelkoa, ei juuri muuta.
Mutta kuinkas sitten kävikään! Eihän se siihen oksenteluun jäänyt. Puoliso ja lapsi sairastuivat jonkinlaiseen toiseen räkätautiin, aivan eri oireet. Ei kestänyt kauaakaan kun sain saman itse, osittain samaan aikaan kuin tuon edellisen noron. Sairastelu jatkui jo kolmatta viikkoa. Olo aivan hirveä, eikä viekäkään kuumetta.
Eikä tässä vielä kaikki!
Sain Fimlabilta kirjeen jossa kerrottiin uusimman PAPA-kokeen tulokset, ja siellähän se vanha kelmi, HPV. Korkean riskin versio, mutta ei kumpikaan yleisimmistä. Edellinen kontrolli oli ollut puhdas tämän osalta, mutta PAPA-näytteet voivat antaa ns. false negativen, joka on onneksi hyvin harvinainen nuorilla. Gynekologi ja hoitaja sanoi tuon riippuvan siitäkin, mistä kohtaa näyte on otettu, ja ties mitä muita muuttujia.
Luulin HPV:n parantuneen itsestään, sillä on onneksi sellainen taipumus.
Sitten aloin saada oireita toosaosastolle. Ensimmäinen ajatus tietysti visvasyylä/kondylooma, mitäs muutakaan tuo HPV voisi tuottaa?
…kunnes oireet alkoivat olla hyvin nopeasti sietämättömät, ja päivittäin erilaiset, eivät muistuttaneet enää kondyloomaa, sen mitä aiheesta löysin luettavaksi. Sain onneksi lääkäriajan nopeasti. Tässä konkurssissa ei luulisi enää minkään tuntuvan miltään, mutta kyllähän tuo hiukan kirpaisi, nimittäin lääkäri ilmoitti että eihän tämä sentään kondylooma ole, vaan herpes.
Herpes!
Vastahan tässä on oltu nelisen vuotta poissa sinkkumarkkinoilta, monogamisessa, uskollisessa parisuhteessa. Puoliso on täysin oireeton, ollut aina. Niin olen ollut minäkin, tähän asti. En ole sairastanut eläissäni ainuttakaan sukupuolitautia, paitsi nyt. Naimisissa. Vuosia vain yhden kumppanin kanssa olleena, 37-vuotiaana.
Aloin nauraa spontaanisti räkänaurua tutkimuspöydällä. Olisi varmaan itkettänyt jollei naurattanut.
Mitäpä siinä sitten muutakaan kuin 800mg Zovirax-resepti kouraan ja apteekin kautta kotiin. Onneksi lääkitys alkoi potkia samantien, kivut ja kirvely on helpottanut valtavasti jo kuurin ensimmäisestä päivästä lähtien.
Kyllähän tuon herpeksen voi saada melkein mistä vaan, se tästä vielä puuttuisi että joutuisi miettimään onko puolisolla kenties rakastajatar jossain piilossa, tai kuinka suurelle haaremille pitäisi ilmoittaa tarttuvasta taudista.
Joten tähän mennessä olin saanut yhtäaikaisesti kuumeettoman noron, jonkin toisen räkätaudin, HPV:n, herpeksen ja peräpukaman.
Ainiin, peräpukama!
Sain pitkittyneen synnytyksen takia peräpukaman, joka oli lähinnä kiusallinen riesa. Hoidin sen asiaankuuluvalla voiteella ja vatsaa pehmentävillä lääkkeillä kuten Laxoberonilla ja Scheriproct Neolla, jotka tehosikin loistavasti. Harmillisesti kys. vaiva uusii herkästi, ja mikäpä olisi parempi ajankohta peräpukamalle, kuin saada se yhtäaikaa herpeksen ja kaamean räkätaudin kanssa?
Sairastaminen viime viikkoina on ollut täydet 5/5.
Nyt on kulunut lähes kuukausi sairastuvalla, ja olen tämän viimeisen viikon ennen leikkausta yrittänyt suorittaa mahdollisimman tehokkaasti jonkinlaista ihmeparantumista, jotta leikkausta ei peruttaisi ja siirrettäisi taas uudestaan. Alkuviikosta soittelin hoitajan kanssa, ja onneksi tilanne on niin hyvä, että pelkän herpeksen ja peräpukaman takia leikkausta ei enää siirretä, muut räkätaudit alkavat olla historiaa.
Ihmeparantuminen lähes täysin suoritettu, kiitos nykyaikaisille lääkkeille ja toipumiskykyiselle keholle. Viikonloppuna tiedossa mökkeilyä kaveriporukalla, hyvän ruoan & juoman merkeissä.
Jos ei taivas putua päähän ennen tiistaita, silloin olen taas veitsen alla.
Nuoren naisen rintasyöpä. 