Sivuvaikutuksia.

En ole saanut itse sytostaateista mitään sivuoireita, mutta totuuden nimissä pitää hiukan avautua näistä muista vaivoista.

Sytostaattien sivuvaikutuksia hoidetaan lääkkein, mm. pahoinvointilääkettä (Granisetron) tuupataan suonensisäisesti jo sairaalalla, ennen doketakselin tiputusta. Suonensisäisesti annetulle Granisetronille luvataan n. 24h vaikutuksen kestoa. En ole kärsinyt pahoinvoinnista tippaakaan missään vaiheessa, joten olen epäillyt vahvasti tuon pahoinvointilääkkeen tarpeellisuutta, mutta en ole kyseenalaistanut lääkärien ja hoitajien tarjoamia lääkkeitä tai hoitoja. Toistaiseksi.

Voihan se olla niinkin, että pahoinvoinnin puuttuminen on juurikin tuon suonensisäisen Granisetron-annoksen ansiota! Tätähän en voi tietää kokeilematta, enkä tiedä haluanko kokeillakaan. Toisten kertomukset syto-pahoinvoinnista ovat hiuksia nostattavia. Niitä hiuksia joita ei nyt ole ainakaan päässä.

Sytostaattien sivuvaikutuksiin kuuluu mm. potentiaalinen ripuli. Granisetron-pahoinvointilääkkeen sivuvaikutuksiin kuuluu mm. ummetus. Tästä taas koituu jännittävä tilanne, nimittäin voi saada yksilöllisesti ja tuurilla joko jomman kumman, tai molemmat, tai ei kumpaakaan. Minulla oli valmiina kotona synnytyksen jälkeisen ummetuksen hoitoon ostettuna Laxoberon-kuulia, mutta niitä ei voinut ottaa ennaltaehkäisevästi etukäteen, koska ei voinut tietää tulenko saamaan ummetuksen vai ripulin. Väärään suuntaan lääkitys tai turha lääkitys voi olla vielä pahempi virhe kuin lääkitä vasta tarpeen vaatiessa oikeaa oiretta, joten en ottanut ajoissa Laxoberonia.

Sain tietysti ummetuksen, jota seurasi päivittäin, välillä jopa tiheämmin, vaihtuva tilanne ripuliin. Ensin lääkitsin ummetusta jälkikäteen Laxoberonilla, välissä kävin pusertamassa synnytyksestä saamani peräpukaman hajalle, sitten vaihtuikin jo ripuliin ja märkiin pieruihin, kunnes taas päivän tai parin päästä pukkasi uutta ummetuskakkaa…

Mikään näistä ei johtunut varsinaisesti sytoista, vaan pahoinvointilääkkeestä (Granisetron) ja sen ummetuksen hoitoon syömistäni Laxoberon-kuulista. Kultaista keskitietä ei meinannut löytyä millään. Synnytyksen jälkeinen peräpukama teki koko koitoksesta lähes sietämätöntä tuskaa.

Nyt toisen syto-tiputuksen tullessa osasin jo varautua, tai näin luulin. Otin sytoja edeltävänä iltana Laxoberon-kuulat ennaltaehkäisevästi, samalla huitaisulla kortisonin kanssa. Jäin omahyväisesti myhäillen odottamaan vaikutusta ja luotin tällä kertaa osuvani oikeaan ajoituksen kanssa. Väärin luultu! En saanut puserrettua kakkaa edelleenkään, ja ummetus oli aivan yhtä kaamea kuin ensimmäiselläkin kerralla. Melkein itkua väänsin kun pytyllä istuin ja kärsin koitoksen alusta loppuun, en edes tajunnut katsoa kelloa mutta tuntui kuluvan ikuisuus ennenkuin tokenin. Otin samantien perään uuden annoksen Laxoberonia ja manailin ääneen etten antaisi ummetuksen enää lannistaa. Huomisesta saattaa tulla jännä päivä.

Naurattaa ja ihmetyttää välillä tämä lääkityskierre. Ensin annetaan lääkettä itse tautiin (syöpä), sitten lääkitään syöpälääkkeen mahdollisia sivuoireita ennaltaehkäisevästi, mutta sitten joudutaan lääkitsemään niitä sivuoireita joita tulee syöpälääkkeen lääkkeestä. Sitten kehiin tulee jo neljäs lääke jolla lääkitään lääkkeitten lääkkeistä tulleita sivuoireita ja… Loppuuko kierre jossain välissä?

Nykyinen noidankehä: Kortisoni (vaikutus: maaninen valvominen, todellinen tarkoitus: pyrkii ennaltaehkäisemään sytostaattien mahdollisia allergiaoireita ja hylkimisreaktioita) – sytostaatit (tappaa syöpää) – pahoinvointilääke (ennaltaehkäisee sytostaattien vaikutusta makuaistin muuttumiseen, ehkäisee mahdollista pahoinvointia) – ummetuslääke (ehkäisee pahoinvointilääkkeen aiheuttamaa ummetusta) – ripuli. Ripuli on myös sytostaattien sivuoire, joten olisin voinut kulkea täyden ympyrän myös ilman näitä muita lääkkeitä.

Peräpukamaan käytössä tietysti peräpukamavoide (Scheriproct Neo) riittävän pitkänä kuurina. Lisäksi Neulasta-pistos 24-72 tuntia jokaisen syto-tiputuksen jälkeen. Onneksi en saa siitä luustokipuja, sentään, sillä niitähän sitten lääkittäisiin särkylääkekuurilla, jonka sivuoireina mm. ummetus…

Onneksi kortisoni loppuu huomisaamuun, sitten alkaa väsymyspäivät ja toivon mukaan saan nukuttua.

Otin Neulasta-pakkauksesta kuviakin, ekalla kerralla en muistanut. Tämän valtavan upean pistoksen hinta on hitusen vajaat 1300 euroa (omavastuu Kelan erikoiskorvattavuuden jälkeen 3 euroa), kiitos vaan veronmaksajat tästäkin. Sytostaatithan ovat nekin aika arvokasta kamaa, joten jokaisen tiputuksen aikana olo on kuin vilkkaalla pajatsolla, sinne ne taalat katoaa, suonen uumeniin, eikä jälkeäkään jää.

Ensimmäisessä kuvassa on Neulasta-pakkauksen koko sisältö. Paperipumaskat ovat paksuja ja ohjeistusta löytyy enemmän kuin viidellä kielellä. Itse ruisku on varustettu äärimmäisen raflaavalla automaattimekanismilla: Ruiskun kärki hyppää takaisin ruiskun sisään jousen avulla heti kun mäntä on painettu tarpeeksi loppuun asti (viimeisessä kuvassa näkyy neula tyhjennettynä ja kärki yläasennossa). Opin tämän kantapään kautta: Pistettyäni verenohennuslääkettä (Klexane) sektiosta alkaen 6 viikkoa ja opittuani, että Klexane-pistokset painetaan vatsaan n. 45 asteen kulmassa (ruisku ei sisällä minkäänlaista automatiikkaa, vaan sen joutuu nostamaan pois ihosta ihan omin pikku kätösin) en ymmärtänyt että Neulasta tulee painaa kudokseen 90 asteen kulmassa, eli suoraan kohti vatsanpeitteitä. Luin tämän vasta ensimmäisen pistoksen jälkeen, kun olin onnistunut ruiskun mekanismilla repimään pistoskohdan auki ja vuotavaksi. Tekisi mieli sanoa että aika turha mekanismi tuo neulan pompauttaminen automaattisesti ylös, mutta enpä sano, ainakaan ääneen… Pelkästään tuo mekanismi nostaa ruiskulle lisähintaa n. 60 euroa.

Kysyin muuten apteekista ruiskua hakiessani että eikö sitä saisi ilman mekanismia kun olin netistä sellaisenkin vaihtoehdon löytänyt. Proviisorin mukaan ei ainakaan Suomen markkinoilta, vaan Neulastan ainoa myyntipakkaus täällä kotimaassa on tuota automaattiruiskumallia.